Seuraa 

Kysympä nyt vielä tältäkin puolelta kokemuksia. H-hetki kun on ihan käsillä...

Eli mitä lääkettä olette sairaalassa saaneet ja miten helposti?

Mulla esikoisesta oli aivan tajuttomat jälkisupistukset (en ollut koskaan ennen niistä kuullutkaan) eikä kukaan oikeen uskonut, että ensisynnyttäjällä sellaiset tuskat voisivat olla. Vasta seuraavana päivänä pahimpien tuskien mentyä lääkäri valaisi, että saattoi johtua syöksysynnytyksestä ja siitä, että mulla on siis luonnostaan hyvin ärhäkkä kohtu. Tässä toisessa raskaudessa olen tuntenut supistuksia jo hyvin varhain ja olin niistä 2kk vuodelevossakin.

Esikoinen syntyi siis alle 2 tunnissa ilman kivunlievityksiä. Ne kivut kestin, joten jälkisupistuksten voimaa en varmasti voinut liioitella, se oli oikeasti yhtä tuskallista kuin synnyttäminen, ainoastaan kipu oli tauotta, tärisin, hikoilin ja olin silmät kiinni puolitajuttomana ja lopulta huonetoverikin huolestui niin, että vaati hoitajat paikalle. Antoivat panadolia, mikä oli yhtä suuri vitsi kuin saada synnytyskipuihin panadolia ja kun tuskat jatkuivat toivat tujumpaa tablettia. Mies nukkui tyytyväisenä kotona, vaikka häntä olisi siinä vaiheessa tarvittu mukaan " synnyttämään" .

Olen miettinyt, että johtuiko myös osittain siitä, että synnytyksessä ei ollut ehditty antamaan mitään kivunlievityksiä, joiden rämppeet olisivat vielä toimineet osittain seuraavana yönä. Jälkisupparit alkoivat siis vasta synnytyksen jälkeisenä yönä useampi tunti synnytyksestä. Tuntui niin pahalta, kun jotenkin ei otettu todesta. Muistan vain, miten hoitajat ihmettelivät sängyn vieressä olotilaani, pumppasivat kohtua mahan päältä, josko sinne olisi jäänyt jotain, mutta ihmettelyksi se vähän jäi.

Ja kun jälkisupparit vain pitäisi pahentua seuraavien synnytysten jälkeen, niin kauhulla ajattelen, mitä se on tällä toisella kertaa. Pitäisiköhän asiasta ilmaista jo synnytyssalissa? Neuvolalääkäri sanoi, että voivat antaa kipulääkettä piikilläkin, jos tarvii. Mulle nurisivat jotakin silloin, että jos tarviit tujumpaa tablettia, niin et voi imettää yöllä...no eipä siinä paljon muistettu, että lapsi oli olemassa, kun olin ihan puolitajuton. Neuvolalääkäri sanoi, että hoidetaanhan sektion jälkeenkin kipuja joskus hyvin tujuilla jutuilla ja silti imetetään eli kyllä apua pitäisi saada. Miten osaisi täällä kerralla vaatia? Viimeksi kun en edes tiennyt itse, mistä oli kyse...

Kokemuksia ja vinkkejä!



Touhis rv 39+4

Kommentit (5)

Neljä lasta synnyttäneenä, on oma kokemukseni se että toisesta lapsesta jälkisupistukset ovat kovemmat, kuin ekasta, mutta en osaa sanoa sinun tapauksessasi, voivatko enää tuosta koventua. Itsellä on auttanut se lääke mitä ovat antaneet, jotakin särkylääkettä olen pyytänyt ja napannut naamaan edes katsomatta mitä se on ollut.

Niitä jälkisuppareita on tullut jopa kolmen vrk:n ajan ja on saanut ihan hammasta purra, varsinkin kun imettää niin silloinhan se kohtu supistelee. Se lääkitys ei siis ole ihan kaikkea kipua poistanut, mutta terävintä kipua on vienyt pois.

Ne on kyllä niin kovia kipuja että synnytyssalin fiilikset saa vielä kerrattua, mutta kantsii pyytää vaan jotakin lievittävää.

En tiedä oliko tästä nyt sulle mitään apua, mutta toivotaan että ottavat sut siellä todesta ja voithan puhua siitä jo etukäteen, että osaavat varautua.

Meriaani rv 28+3, eli jälkisupparitkin saa vielä kerran kokea.

ja otin niihin kiltisti lääkettä. Neljännen jälkeen ei oikeastaan ollut mitään,ei ainakaan niin pahoja.

Muistakaa ottaa lääkkeitä niin paljon kun niitä saa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta ei se kaikkea kipua vie, vähäksi aikaa vaan helpottaa.

Pelkään ihan tajuttomasti nuita jälkisuppareita nyt kun odotan neljättä. Synnyttäminen ei oo mitään niihin verrattuna. Ihanaa kuulla, että jollain ei oo ollu niitä neljännen synnytyksen jälkeen!! Mulla ei ollut ekasta, mutta toisesta oli pahat ja kolmannesta hirveät!



Onneski sinne on vielä aikaa, kun lokakuussa vasta pitäis H-hetki olla käsillä :D

Ihan oli Touhis tutut fiilikset. Mulla myös esikoisen synnytyksen jälkeen yöllä heräsin järkyttävään tuskaan ja itkua vääntäen soittelin hoitajaa paikalle. Tavan kipulääkkettä ja kaurapussia tarjosivat, niistä ei juuri apua ollut eli se yö meni valvoessa. rajumpää lääkettä en älynnyt pyytää, nyt tokan kerran kohta koittaessa oon varmaan viisaampi. Mulla myös syynä varmasti aktiivisesti supisteleva kohtu, molemmissa raskauksissa päivittäin rv 20 lähtien.



Cl@ra rv 40+3

Minulla irtosi kipupumppu seuraavana päivänä sektiosta ja sain kipuun Panacodia pari päivää. Sen jälkeisinä päivinä taisin saada Buranaa (600mg). Ne auttoivat myös jälkisupistuksiin.



Panacodin vaikutuksen alkaminen kestää jonkin aikaa, joten sitä kannattaa pyytää hyvissä ajoin. Ota vaikka puheeksi heti osastolle päästyäsi edelliset jälkisupistukset. Itse olen ainakin TYKSissä saanut hyvin lääkkeitä kipuihin ihan vain pyytämällä. Riippuu tietysti hoitajista...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat