Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Minusta on mukavaa kutsua ystäväperheitä kylään! On kiva laittaa ja syödä herkkuja, lapsilla on leikkikavereita ja aikuisillakin joskus muutakin juttuseuraa, kuin pelkkä aviopuoliso.

Kukaan ystävistä ei kutsu meitä kylään. Jos en minä kutsu, niin sitten ei nähdä perheinä ollenkaan. Eivät he kutsu ketään muitakaan, monet aina sanovat, että heillä ei vuosikausiin ole käynyt ketään kylässä.

Ymmärrän, että arki on kiireistä ja väsyttävää, niinhän meilläkin, mutta eikö nykyisin enää ystävät ole ollenkaan tärkeitä?

Sivut

Kommentit (31)

yhden kaveriperheen mies on poikamme kummi, mutta hänestä ei ole kuulunut eikä näkynyt kohta vuoteen, vaimo kyllä kutsuu usein itse itsensä kylään, mutta vastaavasti kutsua heille ei tule. Pakolliset synttärikemut hoidetaan vain lasten tähden, mutta muuten ihan vaan rupattelemaan ei ole asiaa. Vaimo usein puhuu, miten on kiva kun lapset leikkii, mutta miksi aina pitää leikkiä meillä? Olisihan minunkin lapsista mukava joskus leikkiä muiden leluilla, vai sotkeutuuko huusholli vai joutuuko kahvit keittämään. Sitten meillä kun tarjoan kahvia tai ruokaa, isoon ääneen paasataan, että on niin hyvää että tullaan varmasti uudelleen (syömään)

Monesti olen miehelle siitä " valittanut" , ettei kukaan koskaan kutsu kylään. Itse aina saa olla ottamassa yhteyttä. Minusta kuitenkin tuntuu että meillä on ihan mukavaa ystävien kanssa , eli ei pitäisi siitä olla kiinni. Ehkä moni vaan ajattelee että ollaan niin kiireisiä tms. " ettei niille kuitenkaan sovi" . Tylsää vaan aina esim. ennen juhlapyhiä mietiskellä että mitäköhän sitä tänä vuonna tekisi, ellei sitten taas kutsu joitakin vieraita kylään. Jos ei kutsuta, niin sitten istuskellaan keskenään kotona. Noh, tällä viikolla meinasin ratketa riemusta, kun eräs ystäväpariskunta kutsui meidät vapuksi heille. Tuntui tosi hyvältä! =D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sen takia, että olen yliväsynyt jo tavallisen arjen pyörityksen jälkeen viikonloppuisin, mies keksii aina jotain menoa, en jaksa leipoa; ei ole mitä tarjota, huusholli on epäjärjestyksessä (meillä täytyy olla kaikki tip top kun tulee vieraita), lapset sairastavat ihan liikaa (ei voi kutsua lapsiperheitä) jne. Sitten kun joskus tulee vieraita, niin se on tosi kivaa. Harmi, että meitäkään ei juuri koskaan kukaan kutsu, ei vaikka puhelimessa/mailissa kovasti sanotaan et tulkaa käymään ja voi kun olisi ihana nähdä. Nykyelämä tunutu tosiaan olevan aika kiireistä.

Minulla on ystävä, jonka luona käyn aika mielelläni kylässä. Heitä sen sijaan en kovin mielelläni enää kutsu, koska lapset ovat kertakaikkiaan niin vilkkaita että koen heidät rasitteeksi. Käynnin jälkeen on mm. ikkunat lääpitty ja matoilla tahroja, kirjat vedetty hyllystä ym.

meillä ei siis ole kyse siitä, ettemmekö pitäisi yhteyttä ystäviin tai olisimme vain kasvaneet erillemme. Kyse on hyvistä ystävistämme, jotka mielellään tulevat meille ja viettävät aikaa kanssamme, mutta heille on aivan liian rasittavaa, että pitäisi ostaa ja kokata jotain tarjottavaa ja siivota kotiakin ennen tai jälkeen vieraiden. He tässä pidemmän päälle menettävät, kun kyllästyn ketsitsemään. ap

Olen miettinyt pitäiskö katkaista kokonaan välit kaveriin, koska soittaakin vaan silloin kun tarttee rahaa lainaan, tai baariin kaveriksi.

Olo on aika hyväksi käytetty.

Jos itse häntä pyydän kahville tai ulos, niin aina on kauheet meriselitykset vastassa.

valitettavasti näin alkaa käydä yhä useammille, että ei enää kutsuta kylään.



Me kutsutaan ja meitäkin kutsutaan. Mutta monesti myös minä samoin kuin meidän ystävät tehdään näin:



Soitetaan tai laitetaan tekstaria, että hei, me voitas tulla teille kylään silloin ja silloin, käykö?



Ja se joko kavereille käy tai ei.



Esim. huomenna tulee mun yks ystävä pitkästä aikaa käymään. Soitti tänä aamuna, että oletteko huomenna kotona, nyt hän vihdoinkin voisi tulla käymään.



Ei aina tarvii odottaa kutsua...

vieraita. Musta se on mukavaa, kun joku tulee ihan ex tempore eikä tartte sopia jo kuukautta etukäteen. Ei haittaisi yhtään, jos joku tulisi täysin ilmoittamatta ja soittaisi vaan yht' äkkiä ovikelloa (jotkut ystävät tekeekin niin). Kehtaan kyllä sanoa, jos on kiireitä (vaikka kyllä sitä yleensä ehtii pari kuppia kahvia keittää).



On meilläkin toki kavereita, joita näkee vain noin kerran puolessa vuodessa ja visiitit sovitaan jo pitkän aikaa ennen.

Ihmiset on olevinaan niin kamalan kiireisiä nykyään. Joka paikkaan täytyy ehtiä ja kaikessa pitää yrittää päteä. Ihan niinkuin maailma kaatuisi, jos pysähtyisi hetkeksi.



Sitä mä oon ihmetellyt, että tänä päivänä, kun töitä ym. automatisoidaan ja informaatioteknologia kehittyy, ihmisillähän pitäisi olla enemmän vapaa-aikaa, mut ei.. Asiat meneekin just päinvastoin. Tunnissa parissa saa samat työt tehtyä, joihin ennen meni koko päivä, mut silti työt venyy pitkälle iltapäivään tai iltaan. Johtuu just siitä, kun ihmiseltä vaaditaan niin paljon enemmän. No, meni vähän asian viereen..:)

Vaikka itsekin kyllä syyllistyn siihen, että ei muka jaksa tai ehdi. Nyt pitääkin koittaa tsempata, meillä on ainakin 3 perhettä/pariskuntaa, jotka pitäis saada kylään! Yhdet on kyllä pian tulossakin, noin parin kk:n suunnittelun jälkeen :)



Tykkään kyllä kestitä, laittaa ja siivota. Kunhan saatais se yhteinen aika löytymään, sekin voi tuottaa joskus tuskaa!

Se vaan on fakta. Meillä on pari tuttavaperhettä, joiden kanssa yhteydenpito meidän osalta on jäänyt. Yhteistä näille perheille on se, että äidit ovat vuosia kotona ollessaan muuttuneet omaan napaansa tuijottelijoiksi. Selittelevät suureen ääneen omia juttujaan, eivätkä osoita mitään kiinnostusta muiden asioita kohtaan kuin korkeintaan vertaillakseen lapsia. Kerrassaan vastenmielistä. Olen yrittänyt ymmärtää heidän käytöstään, mutta mieheni on yksiselitteisesti kieltäytynyt olemasta paikalla, jos kutsun näitä perheitä kylään. Niinpä yhteydenpito on jäänyt.

Muita ystäväperheitä tapailemme säännöllisen epäsäännöllisesti, ja kivaa on. Jos ystäväsi ei enää pidä yhteyttä, mieti kuinka olet kohdellut häntä. Selitys voi löytyä yllättävän läheltä.

sen vaikeampi on saada uusia tuttavuuksia. Olemme monia " uusia tuttavuuksia" (harrastusten tms. kautta tutuiksi tulleita) pyytäneet kylään, mutta ei vaan ketään näy. Sitä sitten ihmettelee, että mikä meissä on vikana.



Joku oli tässä ketjussa kirjoittanut, että on pyytänyt kylään ja saanut kieltävän vastauksen. Miten joku voi kieltäytyä? Miten sellaista voi sanoa kenellekään?



Ehkä ihmiset nykyään ovat niin väsyneitä töistä yms, ettei jää voimia pitää yllä tuota seuraelämää. Ja muutenkin ollaan aika omissa oloissaan nykyisin. Itse tykkään pyytää ihmisiä kylään, jos vaan tulisivat... Tuntuu ettei kukaan voi tulla vaikka kahville tuosta noin vaan, vaan pitää sopia n. kuukautta aikaisemmin pienemmätkin vierailut.

Kyllä niistä ystävyyssuhteista täytyy pitää huolta! Itsekin saatan usein pirauttaa n. 100 km päässä olevalle ystävälleni, että paas kahvit tulille, tuun käymään.

Mutta ei.. Tosi harvoin käy ja yleensä poikkeuksetta lapsettomia pariskuntia. Ois niin kiva, että lapsiperheitäkin kävis kylässä ja sais itse kutsuja kylään! Jos oon joskus jonkun kaverini perheineen rohjennut pyytää meille kylään, niin yleensä olen kieltävän vastauksen saanut=( Ehkä ketään muita ei sit kiinnosta kyläillä??

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat