Vierailija

Se enemmänkin pahentaa sitä. Olen yrittänyt esittää mielestäni kokeilemisen arvoisia toimintatapoja, mutta mies onkin tulkinnut mielipiteeni ihan päinvastoin. Hänestä minäkään en ymmärrä hänen pointtiaan, en tue häntä tässä muutenkin mutkikkaassa tilanteessa ja sen lisäksi osoitan epäluottamusta hänen kyvyilleen osata toimia vaikeassakin tilanteessa.



Miten on? Oletteko ennemmin miehenne tuki viimeiseen asti vai tulettko arvostelleeksi häntä myös silloin kun sitä ehkä vähiten kaivattaisiin?

Kommentit (16)

Tarkoitan vain sitä, että jos mies itsepintaisesti vain väittää, että sinäkään et ymmärrä hänen pointtiaan, niin onko mahdollista, että miehesi on oikeassa? Muistathan, että sinun täytyy ymmärtää miehen kanta ennen kuin pystyt perustelemaan hänelle, miksi sinun näkemyksesi on kuitenkin parempi. Mutta kun ei tosiaan yhtään täällä tiedetä, mistä on kyse, niin nämä meidänkin näkemykset on vähän huteria.

Vierailija:

Lainaus:


Ota ohjat omiin käsiisi ja vastaa, ennen kuin mies ehtii vastata. Sanot napakasti, että tästä asiasta ei sinun läsnäollessasi puhuta. Piste. Ole siis rohkeampi kuin miehesi ja lopeta riita ennen kuin se alkaakaan.





En ole koskaan paikalla, enkä voi ikävä kyllä mitenkään toimia näin.



Jos et ole itse paikalla, ja miehesi valittaa tilannetta sinulle jälkikäteen, niin kysy häneltä, miksi hän haluaa puhua asiasta kanssasi, kun sinä et pysty tuomaan keskusteluun enää mitään uutta. Ehdota, että hän hoitaisi asian itsenäisesti ja jättäisi sinut ulkopuolelle. Tämä tuntuu kyllä minustakin aika kurjalta vaihtoehdolta, mutta en nyt parempaakaan keksi.






Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vaativia, eivät toimi siis. Minusta taas samaan ansaan lankeaminen, josta seuraa aina sama riita, ei vaan enää kannata. Esimerkiksi jos vanhempasi ottaisivat aina puheeksi, että vuokralla asuminen ei kannata, vaan pitää ottaa laina asunnon ostamiseksi. Sinä perustelet omaa tilannettasi ja syitä miksi asut vuokralla. Vanhempasi alkavat vihjailla laiskuudesta, mukavuudenhalusta ja yrityksen puutteesta. Sinä suutut ja moitit vanhempiasi siitä, etteivät ole pystyneet antamaan rahallista tukea asumiseen, tai ylipäätään mihinkään. Vanhemmat loukkaantuvat ja sanovat sinua kiittämättömäksi ja lopulta äitisi aloittaa näyttävän itkun. Sen jälkeen mökötetään pari viikkoa, kunnes asumisasiat ovat taas puheena.



Tämä oli keksitty esimerkki. Mutta mies toimii suunnilleen aina näin, että sama riita saman kaavan mukaan toistuu.



Minä ehdotin esim että



-ei ala keskustella aiheesta, josta tulee aina riitaa = miehen mielestä pelkurimaista alistumista

-kysyisi vanhemmilta että eikö heidän mielestä kannata asua vuokralla kun tulevaisuudessa voi olla työn takia muutto muualle = miehen mielestä turhaa, koska vanhemmat eivät luovu mielipiteestään (no miksi sitten puhua niiden kanssa asiasta yleensäkään)

-kysyisi vanhemmilta, miltä he luulevat minusta jatkuvan ymmärtämättömän arvostelun tuntuvan = miehen mielestä vanhemmat eivät tajua kysymystä, koska he eivät mielestään arvostele ketään, vaan sanovat vaan totuuden kun en itse sitä tajua





Ja tähän tapaan. Ap.

Harmittelen saman ongelman pyörimistä päivästä toiseen. Mietin aktiivisesti jotain ratkaisua siksi, ettei tähän asti kokeilluista ole ollut apua. Miehen mielestä yritän vihjaillen muuttaa häntä tai saada häntä tajuamaan jonkun " totuuden" , jonka kaikki muut tajuaa paitsi hän ei. Loppujen lopuksi tilanne kärjistyy " et rakasta ja hyväksy mua tällaisenä kun olen" -keskusteluun. Varsinaista riitaa ei onneksi ole, mutta olen nyt epävarma, miten voisin auttaa miestäni parhaiten.



ap

Kuka muu ikinä sanoisi suoraan ja rehellisesti eriävän mielipiteensä, jos ei oma puoliso? Eri asia on, mihin sävyyn asiat esittää. Vastakkaisenkin mielipiteen voi esittää nätisti ja asiallisesti.

Tarkoitan, että onko tilanne sellainen, ettei siitä ole muuta haittaa kuin se ainainen riita yhden ihmisen kanssa samasta asiasta? Jos riidan molemmat osapuolet ovat jääräpäisiä eivätkä luovu kannastaan, niin mitä siihen sitten oikeasti voi sanoa? Peset kätesi koko jutusta, ja sanot miehellesi, että jos ei voi ratkaista asiaa jollakin järkevällä tavalla, niin turha aina siitä valittaakaan. Näin mä tekisin.

Mies pahastuu kun en tue häntä ja hän on luullut että puolisolle voi kertoa kaikki maailman huolet. Kerron että minua harmittaa sinun puolestasi tosi epäreilu käytös ja etenkin oma voimattomuuteni, kun ratkaisuideani ovat sinusta aina huonoja. Joten (itsekästä kylläkin) älä sitten rasita mieltäni asialla, johon en voi (saa) mitenkään vaikuttaa.







Jos et ole itse paikalla, ja miehesi valittaa tilannetta sinulle jälkikäteen, niin kysy häneltä, miksi hän haluaa puhua asiasta kanssasi, kun sinä et pysty tuomaan keskusteluun enää mitään uutta. Ehdota, että hän hoitaisi asian itsenäisesti ja jättäisi sinut ulkopuolelle. Tämä tuntuu kyllä minustakin aika kurjalta vaihtoehdolta, mutta en nyt parempaakaan keksi.

[/quote]






[/quote]




Miehen toimintatavat ovat hyvin hmm... miehisiä. Että kovaa kovaa vastaan vaan. Itse yrittäisin jo kokeilla jotain muuta, jotain kiertotietä vastapuolen tajuntaan, että hän alkaisi itsekin tarkastella toimintamallejaan, jotka rehellisesti sanoen ovat itsekkäitä, epäreiluja ja painostavia. Olen siis siten miehen puolella, etten hyväksy tämän kolmannen käytöstä. Mutta se että ehdottelen mitä tahansa toimintamalleja tuntuu loukkaavan miestäni. Ilmeisesti hän haluaa, että kannustan häntä tekemään niin kuin hän tekee, siitä huolimatta että hiljaa mielessäni tiedän hänen hakkaavan päätään seinään.



ap

Ota ohjat omiin käsiisi ja vastaa, ennen kuin mies ehtii vastata. Sanot napakasti, että tästä asiasta ei sinun läsnäollessasi puhuta. Piste. Ole siis rohkeampi kuin miehesi ja lopeta riita ennen kuin se alkaakaan.



Jos et ole itse paikalla, ja miehesi valittaa tilannetta sinulle jälkikäteen, niin kysy häneltä, miksi hän haluaa puhua asiasta kanssasi, kun sinä et pysty tuomaan keskusteluun enää mitään uutta. Ehdota, että hän hoitaisi asian itsenäisesti ja jättäisi sinut ulkopuolelle. Tämä tuntuu kyllä minustakin aika kurjalta vaihtoehdolta, mutta en nyt parempaakaan keksi.

Mies arvostaa mun mielipidettä ja mä sen, ja jos toinen tekee tyhmyyksiä, niin se pitäisi voida suoraan sanoa. Tottakai mekin suutahdetaan silloin (kun joku osoittaa oman tyhmyyden... :) ), mutta yleensä pienen mietiskelyn jälkeen pitää myöntää, että toinen on oikeassa.



Eli meillä toimii siis niin, että toinen sanoo kerran painokkaasti ja jättää sitten tyhmyrin miettimään. Ei ravata perässä jankuttamassa. Mutta asia pitää sanoa sellaisella tavalla, että toinen tosiaan ymmärtää, että tässä on tosi kyseessä.

Mies on kaikinpuolin fiksu ihminen, empaattinen, hyvin käyttäytyvä. MUTTA kun ollaan autossa ja joku muu tekee tyhmän ohituksen tms. ikävän tempun liikenteessä, tämä minun kotiapinani katsoo oikeudekseen tööttäillä, näyttää keskisormea tai muuta yhtä fiksua (tööttäily on ihan paikallaan vaaratilanteessa, mutta mies haluaisi tööttäillä ihan mieltä osoittaakseen)... ) Olen yrittänyt miehelle puhua siitä, miten ei kannata alentua tyhmien tasolle, vaan huolehtia vain omasta käytöksestään. Ei ota opikseen. En tiedä, mitä mies yksin ajellessaan touhuaa, mutta mun kanssani autoillessa olen suoraan ja ehdottomasti kieltänyt törttöilemästä yhtään mitään!



Ja tämä vastaus olis siis ekalta vastaajalta, jonka miehen kanssa voi _kaikista muista asioista_ keskustella kuin järkevät ihmiset ainakin... :)

Sillä jos oikein ymmärsin, sä yrität saada miehen tajuamaan sen, että toimii huonolla tavalla. Totuushan on, että avioliitto on muuttumista ja kompromisseja. Ei mies voi lähteä tuolle et hyväksy minua sellaisena kuin olen -linjalle. Eikä nykysuhteet toimi yleensä niin, että yksi ihminen on vastuussa yhdestä ongelmasta yksin. Kyllä asioista pitää voida keskustella.



Tähän on aika vaikea vastata, kun ei tiedä ongelmaa.

Keksi erilaisia, joissa hän on eri rooleissa. Laita itsesi esimerkin riitelijäksi, ja kysy miten sinun pitäisi toimia. Keksi esimerkkejä monta, jospa ne toisivat etäisyyttä asiaan ja sitä kautta näkemystä varsinaiseen tilanteeseen.

mitä tulee äijien erimielisyyksiin. Sanovat varmaan asiat mieluusti suoraan päin naamaa ja sen jälkeen sitten katsotaan asiat uudelleen.



Tässä on minun mielestäni naisten ja miesten suuri ero.



Lähde keskustelemaan miehesi kanssa siitä, miten hän asian hoitaisi ja mitä kannattaisi sanoa.



Asiat järjestyy näiden ukkojen välillä jos niin on tarkoitus. Jos ei järjesty, niin voitte vetää siitä sitten omat johtopäätöksenne.



Koittakaa päästä sopuun suhteessanne.

ja sitten ehkä vasta tarjoat vaihtoehtoja toiminnalle. Kaikista todennäköisimmin asia menee niin, että jonkun ajan kuluttua mies keksii " itse" jonkin antamistasi vaihtoehdoista ja kokeilee sitä, mutta tämä ei toimi prässäämällä..



yritä kuunnella miestäsi oikeasti

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat