Vierailija

Sivut

Kommentit (37)

Mun mielestä " Leo Mikko Lahtinen" olisi tuhat kertaa rytmikkäämpi, sointuvampi ja parempi, kuin " Leo Mikko Matias Lahtinen" , joka tuntuu ontuvalta ja liian pitkältä.

Eräskin iäkkäämpi rouvaihminen muisteli jollain siskonsa lapsenlapsella olevan kolmantena nimenä Viljami, ei vaan muistanu kenellä, " kun niillä on niin paljon nimiä" .

Minulla on kolme nimeä, jotka eivät ikinä mahdu kokonaisina mihinkään lomakkeisiin.

Minun lapsilleni riittää kaksi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

meidän pojalla on myös kolme nimeä, mietittiin myös kahta, mutta näin nimi kuulosti parhaimmalta korvaan.



osa oli antanut yhden nimen äidin suvusta ja yhden isän suvusta. me puolestaan annettiin isän puolelta sukunimi ja äidiltä sitten kolmas nimi (sama kuin äidin kolmas nimi, mutta mies-versiona). näin molemmilta jotakin.

Joku Peppi Kaneli Indigo Ryynänen tosin menisi jo säälin puolelle.



Omalle pojalleni piti tulla 2 nimeä, mutta päätin kolmannesta vasta täyttäessäni sitä väestörekisterikeskuksen lomaketta jolla nimi ilmoitetaan. Kolmas nimi tuli loppujen lopuksi hyvin perustelluista syistä ja rimmaa oikein hyvin kokonaisuuteen. Ja teki pari muuta läheistä ylpeiksi ja onnellisiksi ;)

joista ensimmäinen on kätevä käyttönimi ja toisen kanssa on hiukan enemmän revitelty. Kolme " maailman kauneinta nimeä" tosiaan tuntuisi liialta, aivan kuin söisi ensin suklaata, ja sitten jäätelöä ja vielä täytekakkua päälle.

Omalla isälläni on kolme nimeä, enkä koskaan meinaa muistaa sitä kolmatta. Ja kysyinpä vielä isältäni lasteni nimiä miettiessä, mitä hän on tykännyt olla kolmeniminen, ja hän sanoi, että usein tuppaa tila lomakkeissa loppumaan kesken.

Mutta sehän on tietenkin vain mun (ja mieheni) näkemys.



Omaan korvaan myös näillä palstoilla usein puhuttava rytmimys kuulostaa väärältä. Siis minusta vaikkapa Mikko Pekka Virtanen kuulostaa rytmiltään paremmalta, kuin Mikko Pekka Ilmari Virtanen, ja kuitenkin juuri rytmin takia kuulutetaan täällä nimiä kysellessä kolmatta etunimeä perään, jos toinen etunimistä ei ole vaikka nyt sitten useampi tavuinen kuin ensimmäinen.

Meillä on sellainen nimi pojalla, että kolmas nimi olisi jo liikaa. Samoin seuraavalle on jo kaksinimiset ehdotukset valmiina. Toisaalta itse olisin halunnut lapsena kolmannen nimen, musta ne oli jotenkin hienoja. Ehkä tässä on kyse siitä, 70-luvun lapset antaa lapsilleen niitä nimiä, jotka olisivat halunneet itselleen?

Kolme tuntuu minustakin liioitellulta niinkuin joku jo aikaisemmin sanoi. Oli tarpeeksi vaikeaa keksiä edes kahta nimeä lapselle kun itse mietittiin pojalle nimeä.

on vain yksi etunimi, ja hyvin riittää sekin, en ole lisää kaivannut. Ja nimen mahtuu kirjoittamaan vaikka kuina tiiviseen lomakkeeseen ;)

Itselläni on kolme etunimeä ja kolme lapsillekin.



Myös meillä nimet on valittu niin, että ensimmäinen on lapsen ' oma' , toinen ja kolmas perintönimiä (toinen isän, toinen äidin puolelta) niin, että keskimmäinen nimi on 2- ja kolmas nimi 3-tavuinen, jolloin nimistä tulee kaunis ja sointuva rytmi.

Samaa mieltä, että nimet menettävät merkitystään jos niitä on monta. Minusta on selkeää selittää lapselle, että sinulla on etunimi, toinen nimi ja sukunimi ja loppujen lopuksi, kun niitä toisia nimiä ei edes koskaan tarvitseniin ihan turhaan antaa sitten vielä 3. nimi.

palstoilla.



Vierailija:

Lainaus:


Itselläni on kolme etunimeä ja kolme lapsillekin.



Myös meillä nimet on valittu niin, että ensimmäinen on lapsen ' oma' , toinen ja kolmas perintönimiä (toinen isän, toinen äidin puolelta) niin, että keskimmäinen nimi on 2- ja kolmas nimi 3-tavuinen, jolloin nimistä tulee kaunis ja sointuva rytmi.




Jos haluaa lapselle ensimmäiseksi nimeksi Leo. Toiseksi nimeksi halutaan perinteen vuoksi Mikko, koska se on kulkenut suvussa ja vuosisatoja. Leo Mikko kuulostaa tökeröltä, annetaan siis esim. Leo Mikko Matias.

Huono esimerkki, mutta ymmärsitte ehkä pointin?

[/quote]


Heh, minusta juuri kaksi etunimeä sukunimen kanssa sointuu kaikista kauneimmin. Lähes ainahan käytetään vain etunimeä, tai sitten 1. nimeä ja sukunimeä yhdessä. Kolme kuulostaa liian pitkältä rimpsulta, turhalta kikkailulta. Myös yksi etunimi on ok. Jos nimiä on vain yksi, sillä on sitä enemmän arvoa. Jos nimiä on kolme, tulee mielikuva, että ihan sama mikä nimiluettelo on huitaistu.

[/quote]




Usein valitetaan nykypäivänä perheiden eristäytymisestä, sukuyhteisön kuihtumisesta ja ties mistä. Monet vanhemmat pitävät tätä yhteyttä yllä antamalla lapselleen paitsi omien vanhempiensa, myös isovanhempiensa nimiä. Tai nimiä vielä kauempaa suvusta. Ehkei kaikille, mutta useammille se merkitsee näkymätöntä yhteyttä juurilleen. (Joo, tiedän, se ei ole trendikästä ja oikeastaan ihan surkeaa ja ihmisenhän tulee saada olla juuri omanlaisensa -ja nimisensä- yksilö ja lapsiparka kärsii jos tajuaa olevansa sukua jollekin 1800-luvun pellonmöyrijälle.)



Ikävä kyllä näin nimiä tulee helposti kolmekin. Mutta kenen korvaa se särkee kun niitä sentään melkoisen harvoin ääneen lausutaan? Ja tärkein kaikista: mitä se oikeastaan muille edes kuuluu?







Ensinnäkin olen myös sitä mieltä, että kolme nimeä sointuu paremmin, kun taas kaksi nimeä usein töksähtää.



Toiseksi kolmella etunimellä ei tule niin helposti täyskaimoja kuin kahdella. Arvatkaa vaan kuinka monta Leevi Mikaelia ja Sara Sofiaa Suomesta löytyy.. ;-) Leevi Joni Mikaelilla ja Sara Milla Sofialla taas ei ole välttämättä täyskaimoja.



Joillekin merkkaa joku muu asia, toisille joku toinen.



Itsellä on vaan yksi etunimi, ja niin tyttönimi kuin nykyinenkin sukunimeni ovat aika yleisiä, eli kaimoja löytyy paljon sukunimeä myöden.

olen 16 kanssa samoilla linjoilla. Kun joku kysyy lapseni nimeä, kerron että hän on " Lotta Maria" , en sano " Lotta Maria Virtanen" . Yleensä siis etunimiä kysytään irrallisena sukunimestä ja silloin se Leo Mikko voi kuulostaa hassulle. Siis minusta kuulostaa, mutta ei toki kaikista.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat