Vierailija

Miksi vain yksi lapsi? Haluaisitteko lisää lapsia joskus vai onko yksi riittävä? i

Sivut

Kommentit (37)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyllä mun mies osaa katsoa kahden perään siinä kuin yhdenkin. Ja lähipiiri ottaa hoitoon noita kahta siinä kuin yhtäkin. Luultavasti pääsevät vielä helpommallakin, kun veljekset touhuavat yhdessä, eikä tartte yhtä koko ajan leikittää.



Tää oli vaan sivuhuomautus.

Mut halusin sit kuitenki :)

Mutta toista tähän taloon ei tuu. Tai ei ainakaan kolmatta xD

Ei vaan... Musta vaan tuntuu, et 1 lapsi on ihan riittävä. Aika riittää sille, tuskin oma pääkään kestäis, jos noita omapäisiä ois useempiaki tässä... :)

Heti ainokaisen lapsemme syntymän jälkeen TUNTUI siltä, että perheemme pääluku on täynnä, ei sen kummempaa. En minä, eikä miehenikään halua enempää lapsia, ja mielestäni on hyvä kuullostella sitä, miltä itsestä tuntuu, eikä tehdä niin, KUINKA YLEISESTI KAIKKI LUULEE, MITEN PITÄISI TEHDÄ. Lapsemme on nyt 4-vuotias, on aina ollut niin kutsuttu " helppo lapsi" , ei koliikkia, rauhallinen, älykäs lapsi, ja luulen, että olemme päässeet todella helpolla muiden juttujen perusteella. Eli ei johdu toisen lapsen hankkimisesta kieltäytyminen vaikeista kokemuksista, vain ainoastaan siitä tuntemuksesta, että tämä sopii meille.

Ja varmaan menee vuosia ennenkuin toisen saamme. Ensimmäisenkään adoptio ei ole vielä lopullisesti selvä ja ainakin eka adoptio kesti monta vuotta.

Nyt tuntuu, että vihdoin on aikaa nauttia elämästä kun pikkuvauvavaiheet on ohi.. Tai no ei nyt ihan ohi, mutta rutkasti helpottuneet, vaikka vaikeaa ei missään vaiheessa olekaan ollut.



En voisi kuvitellakaan taas aloittavani kaikkea " alusta" ...



Ehkä sitten joskus 5-10 vuoden päästä.

Halusin lapsen ja sain sen,toista ei haluta. Tämä ainokaisemme on nyt 3v.

Saatan tulla toisiin aatoksiin parin vuoden tai vaikka kymmenen vuoden päästä,mutta nyt tuntuu tältä.

Ikää kuitenkin on sen verran,että ehtisin periaatteessa tekemään toisen lapsen vielä n.15v päästäkin (tosin silloin mentäisiin jo " riskiraskausrajoilla" ,olisin vähän päälle 40v)



En alunperin halunnut lapsia ollenkaan.

En halua tyttölasta.

Yhden kanssa oleminen ja arjen asiat (julkisilla liikkuminen) ja matkustelu on helpompaa.

Yhden saa myös helpommin hoitoon.

Itse olisin mielelläni juuri nyt raskaana, mutta sitä ei tapahdu edes vahingossa, kun mies pihtaa tai käyttää kortsua tai keskeytettyä yhdyntää.

Tosi kurjaa:(

Ainokainen on 4v, on ammatit, talo, töitä, tilaa... Milläs miehen pään käännät? Aikaa ei ole runsaasti, sillä olen jo 36v. Tulisinko edes raskaaksi?

Esikoinen on terve, nukkuu yössä 11-12 tuntia putkeen ja vauva-aikana oli tosi helppo lapsi.

Toiset vaan sitten ihan luonnostaan tekee useampia lapsia ja meillä vaan mies vänkää vastaan. Hieno homma, taidan vaihtaa miestä...

ja toisaalta tuo rankkuus yllätti sen verran että pitää harkita tarkoin jaksanko kahden kanssa.

joo joo on monia jotka jaksaa vaikka 5 kanssa, mutta musta on järkevämpi ajatella asiaa nyt kun sit että lapset joutuu kärsimään kun äiti ei jaksakkaan...

lisäksi jos tulis toinen pitäis hankkia isompi asunto, auto jne.

Älyttömän hankala päättää. Toisaalta-ja-toisaalta. Pelkään, että kadun myöhemmin jos en yritä toista....mutta sitten taas haluaisin antaa tälle ainokaiselle kaiken aikani. argh.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat