Vierailija

lapsen käytöskin on koko ajan kuin pikkuvauvan, mikä saa mut raivon partaalle! Häntä pitäisi kohdellakin kuten vauvaa niin kaikki olisi hyvin! En tietenkään näytä tätä hänelle, mutta komennan kyllä jos on aihetta. En tiedä mitä tehdä kun en halua elää näinkään..

Kommentit (6)

Ne on kyllä jo erottamaton pari.



Mutta sitä mietin usein, että onkohan se miehille jotenkin helpompaa hyväksyä toisen miehen lapsi kuin naisille.

Mun mieheni lapset ovat jo aikuisia ja heidän kanssaan olen ihan kaveripohjalta, että mulla ei ap:n ongelmaa ole koettuna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miehelläni on kolme (jo isoa) lasta. Mun on aika vaikeaa pitää heistä, vaikka päällisin pystynkin näyttämään toista.



Nämä kolme tapausta ovat sulkeutuneita, vetäytyviä ja monin tavoin huonkäytöksisiä (eivät tervehdi kunnolla, kiitos/anteeksi/ole hyvä -sanat eivät kuulu päivittäiseen sanavarastoon jne.) Tällainen käytös ei mitenkään kohdistu vain minuun vaan he ovat samanlaisia kaikille.



En vaan pysty kiintymään heihin. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi heille ystävällinen. Ja toki ovat tervetulleita kotiimme aina. Ovathan he osa miestäni ja hänen elämäänsä.

eli on mustis ja heittäytyy vauvaksi?

Aikuisen tulee olla aikuinen eikä ainakaan näyttää lapselle että harmittaa vaan pyrkiä luomaan lapsen ja isän suhteen kehittymiselle hedelmällinen ilmasto.

mutta kun joutuu itse tilanteeseen huomaa ettei se tod. ole sitä. Vaikka tekisi miten päin, on aina joku arvostelemassa. Lapsen äitikin arvostelee minua lapsen kuullen, ja saattaa esim sanoa että ei ole pakko totella minua tmv... eli ei se ole minusta ja minun asennoitumisesta vain kiinni. No, täytyy vaan kestää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat