Vierailija

MTe, joiden äiti /isä ollut alkoholisti kun itse olit lapsi. Mikä sinun suhteesi alkoholiin on?

Sivut

Kommentit (65)

saatan ottaa pari lasia viiniä, tai pari siideriä tässä kotosalla. Jos haluan ottaa enemmän (ehkä parin, kolmen kk välein) menen baariin. Kotona en kisko mitään kännejä jos on lapsia paikalla.

Isä oli alkoholisti, kuolikin lopulta siihen valitettavan nuorena. Tissutteli kotosalla, mutta jos lähti (harvemmin) ryyppykavereidensa kanssa ottamaan, niin sitten ottikin oikein kunnon kumarat.

Koskaan en juo humalahakuisesti kun on lapset läsnä. Saatan kyllä ottaa siiderin tai kaksikin lapsien nähden. Jos haluan lärvit vetää, niin sitten lapset hoitoon. Selvinpäin en oikein jaksa kuunnella humalaisia enkä katsella. Kapakkaan muo ei saa selvinpäin istumaan, enkä juoppokuskiksi lähde koskaan kenellekkään. En vaan kestä sitä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

molemmat alkkiksia. Isä kuoli viinaan.

Ite join teininä ihan ku kaikki muutki teinit, sit myöhemmin loppu humalahakuinen juominen ihan " itestään" , nykyään juon vaan saunasiiderit, kesällä vähän enemmänkin, ja muutaman kerran vuodessa käyn baarissa.

En oo mitään tietoista päätöstä tehnyt asiasta, ei vaan tuu enää mentyä kun on lapsia.

ja sitten tulee joku joka haluaa purkaa vähän paíneitaan ja arvostelee joitakin tai jotain ja riitä on valmis!

Vähän enemmän suvaitsevaisuutta ihmiset ja missä ne hyvät käytöstavat ovat?

Joskus voin lasillisen olutta tai punaviiniä ottaa, todella harvoin, ehkä pari kertaa vuodessa. Nuorempana kyllä kävin baareissa ja join humalaankin, mutta nyt, kun on lapsia, niin en ota, ei edes tee mieli. Lapsia on ollut jo 18 vuoden ajan, joten tuskin alkoholin käyttöni tulee muuttumaan. Lapseni eivät siis ole koskaan nähneet minua humalassa eivätkä tule näkemään.

Mutta meillä on nyt oma tahto ja myös tietoisuus siitä, miten voi käydä huonosti.

Silloin voin todeta, ettei minusta tule alkoholistia koskaan, minulla on keinot ratkaista ongelmia muulla tavoin! Ja se ei ole uhoamista vaan tosiasian toteamista!

Kun asiat tiedostaa, niihin voi myös vaikuttaa, eikä alistua siihen, että minusta voi tulla joku päivä alkoholisti!

Silloin tällöin muutaman kerran vuodessa saatan lasin viiniä juoda. Oma äiti ja isä olivat alkoholisteja, samoin isoveljestäni tuli alkoholisti. Minä ja sisareni ollaan pysytty raittiina:)

Ne on humalassa. Ne on pahoinpitelemässä lapsiaan. Ne nukkuu krapulaansa pois.



Vierailija:

Lainaus:


Vaan päinvastoin!

Riski on ihan eri asia kuin periytyminen!

On ollut hyvää onnea mukana, ettei ole tullut tilannetta, jossa huomaisi alkoholin vaikutuksen " auttavan" ongelmassa. Ei kukaan haluakaan alkoholistiksi, mutta se on niin salakavala tauti, että kenellä siihen on taipumus, saattaa jäädä koukkuun huomaamattaan. Eikä se ole todella mikään uhoamisen aihe, että " minä en ainakaan.." Tuskin kenenkään meidän alkoholistien vanhemmatkaan suunnitteli tai halusi alkoholistiksi, niin vain kävi jostain syystä.

Oma suhteeni siihen on että otan silloin tällöin mutta tiedän rajani, en koskaan enää aikuisiällä ota liikaa. Teininä tuli kyllä sitäkin tehtyä.. Ostan joskus viiniä yleensä nautiskelen siitä hyvien ystävien kanssa. Ongelmaa ei onneksi ole minulla. Isällä edelleen...

Mies juo harvoin mitään, lasin viiniä joskus ruoan kanssa mutta humalahakuisesti todella harvoin, ehkä joka toinen vuosi. Konjakki- ja viskipullot kyllä odottavat kaapissa ja joskus otetaan lasillinen, ehkä kerran-pari kuukaudessa.

Nyt korvaa varmasti minun menetettyä lapsuuttani lastenlapsilleen, hoitaa, leikkii ja viettää todella paljon aikaa heidän kanssaan.

Silti uskon, että alkoholismi sairautena säilyy ja pelkään varmaan lopun ikääni, että isä retkahtaa joskus, toivottavasti ei.

-4-

Kun isovanhemmat juovat vieläkin, nyt toinen jo haudassa, mutta toinen senkun jatkaa kahta kauhiammin. Miedän lapsilla ei ole turvallista mummolaa! Tuskin edes tuntevat mummoansa, niin kaukana hänestä asutaan!



3

Nykyään juon saunakaljan (tosin usein ykköstä) ja silloin tällöin lasin viiniä. Baarissa tulee käytyä harvoin ja jos lapset eivät ole yökylässä, en viitsi silloin juoda kovin paljoa.

Väsy ja krapula on niin kamalaa, ettei sen takia kannata juoda itseään humalaan. Ja itse muistan liian hyvin vanhemmat krapulaisina ja pahantuulisina, omien lasten ei sellaisesta tarvitse kärsiä.

Mies tietää, miten halveksun humalaan juomista, joten ei tee sitä juuri koskaan. Ihan yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat kun on yhteisten 9 vuoden aikana ollut humalassa. Pari saunaolutta otttaa.



Olen sanonut miehelle heti suhteen alussa, että alkoholi on se, jota en sidä väärin käytettynä, joten mies on tiennyt, minkälaisen vaimon on ottanut.



t. 2





Vierailija:

Lainaus:




Jos mies rupeaisi ryyppäämään, se olisi avioero. En kestäisi.

Varmasti paljon on niitäkin, joille se kodin malli on periytynyt, eli kun viinaa otetaan, sitä otetaan kunnolla.

Itsekään en koskaan voisi oplla humalassa lasteni nähden, sen verran pelottavat muistot omasta lapsuudestani jäi. Hyvää kevättä kaikille!

-4-

siis siinä mielessä että nyt äidiksi tultuani mietin paljon että mitä jos minusta jostain syystä tulisi alkoholisti. Tottakái tiedän että se on omasta tahdosta pitkälti kiinni, mutta silti mietin toisinaan että entäs jos en joskus pysty lopettamaan. Lapsen syntymän jälkeen alkoholinkäyttöni on rajoittunut baarireissuihin, eli n 1-2 kertaa parissa kuukaudessa. Silloin kyllä juon periaatteessa ihan humalaan asti. Muuten jos ei ole baarireissua tulossa, juon yhden siiderin ehkä kerran pariin kolmeen viikkoon kotona.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat