Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mitä ihmettä? Perheessämme voisi olla nyt aika lapsille ja perheenperustamiselle. Kuitenkin huomaan ajattelevani usein omaa lapsuuttani, ja vielä useammin vain sen ikäviä muistoja. Muistan vain väsyneen äitini, joka ei jaksanut leikkiä kanssani, joka ärähteli minulle, joka suuttui asioista jotka eivät olleet minun syytäni, joka tuntui toivovan että olisin vain mahdollisimman paljon poissa silmistä ja omissa oloissani.



Muistan isästäni erityisesti sen, miten jyrkkä ja ehdoton oikeassaolija hän olikaan, ei hyväksynyt vastaanväittämistä, ei edes eri mieltä olemista, arvosteli minua jatkuvasti ja silti kaipasin niin hänen hyväksyntäänsä.



Tämä on vain yksi puoli vanhemmistani ja heidän vanhemmuudestaan. Jotenkin nyt vain se tulee mieleeni, vihaisena, pettyneenä ja katkerana. Voisiko tämä olla jotain pelkoa omasta onnistumisestaan äitinä, tai epäröintiä siitä, millaisen lapsen saan, millaiset välit meille tulee kehittymään? Onko kukaan muu kokenut vastaavaa?

Kommentit (5)

monien sattumien summa, menin perheneuvolaan jossa asioista alettiin puhua. menin sinne lähinnä miehen ja mun välisten ongelmien takia. esiin tuli minun lapsuudesta asioita joita olin miettinytkin mutta yrittänyt torjua. henkilö siellä sanoi että nämä asiat tulee mieleen kun itsellä on lapsi(a). ja ne on erittäin hyvä käsitellä nyt.

rankkaa on ollut mutta on helpottanut todella paljon.

mulla ei niinkään hyviä ole olleet ne asiat joita on käyty läpi.

onneksi menin ja sain/saan tukea ja apua ja neuvoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanotaan että kun saa oman lapsen niin samalla käy läpi ja työstää omaa lapsuuttaan ja äitisuhdettaan.



Sehän on ihan ok jos se ei estä sinua hankkimasta lapsia. Itse olen huomannut että paljon voi olla erilainenkin vanhempi kun ajattelee että tuota minä sitten en halua tehdä omalle lapselleni. Kyllä se on ihan mahdollista.

jotta voit käsitellä niitä, mm. muistaa milta äidin käytös sinusta lapsena tuntui, ja miten haluat itse vanhempana toimia. Vaikeat muistot eivät kumoa hyviä muistoja, ne ovat yhtä totta. Sellaista elämä on, mukana kulkee usein koko tunnekirjo.

Uskon että muistaessasi nyt näitä hankalia asioita mieli valmistautuu vanhemmuuteen syvällä tasolla. Tämä kertoo siitä että sinusta tulee hyvä äiti!

t.psykologi, itsekin vaikeita asioita lapsuudestaan muistanut.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat