Vierailija

Olimme illalla perheen voimin eräässä hgin keskustan kauppakeskuksessa. Sinne leikkipaikalle (ei-valvottu) tuli eräs mies tyttönsä (4v.) kanssa. Mies sanoi että " no niin, odotapa tässä sitten isiä. ja muista odottaa tässä, etkä lähde mihinkään muualle" . Tyttö vastasi " joo, odotan tässä" . Sitten isä lähti ja tyttö jäi leikkipaikalle. Aikaa kului ja meidän perheemme alkoi tehdä lähtöä. Tyttö seurasi meitä rullaportaille ja kysyi että voimmeko auttaa häntä rullaportaissa alas. Sanoin, että eikös sun pitänyt odottaa isääsi. Tähän tyttö ei osannut sanoa mitään. Näytti vain sangen surulliselta ja kysyi uudestaan että jos auttaisimme hänet alas.



Noh, siinä hetken tuumailtuamme ja odoteltuamme tämän tytön isää kysyin josko tyttö haluaisi että odottaisimme hänen kanssaan siellä leikkipaikalla. Tyttö nyökkäsi ja menimme leikkipaikalle. Kyselin, että mihinkä se isä meni, ostoksille vai minne, sillä meidänkin olisi pitänyt jo mennä. Tyttö kertoi että " ei kun isin piti mennä töihin" . Odottelimme taasen muutaman minuutin ja sitten lopulta isä ilmestyi paikalle. Sanoi tytölleen että " täälläkö sinä vielä olet, pappa ihmetteli että missä olet" . Ja tyttö oli siis täsmälleen siinä paikassa, johon isä oli hänet jättänyt ja missä tämän olisi siis pitänty odotella.



Itselläni on saman ikäinen lapsi eikä tulla tulisi mieleenkään jättää häntä vartioimatta kauppakeskukseen, ei vaikka olisikin tuttu ympäristö. Lisäksi tyttö ei osannut käyttää rullaportaita, vähän vaarallisen oloista touhua =(



En tiedä olisiko tälle isälle pitänyt antaa joku " raportti" asiasta, että tyttö on aika pieni odottaakseen yksikseen isäänsä mutta meillä oli kiire pois paikalta ja isäkin hävisi nopeasti tyttönsä kanssa.



Kommentit (18)

Olisin itsekin mennyt lasten seuraan, ellet olisi ehtinyt ensin. Otti todella sydämestä pienen pojan itku ja hätä. Ihan käsittämättömiä vanhempia tuolla liikkuukin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voin nyt sanoa, että ei tämä kyllä mikään provo ollut. Ihanko totta joku luulee, että tällaista ei voi tapahuta? Todella surullinen olin tytön puolesta, mutta jos tarkoitettiin että meidän olisi pitänyt soittaa poliisille niin en nyt näe sitä asiaa niinkään. Käsitin, että mies oli ko. kauppakeskuksessa töissä ja taitanee tehdä tuota aika usein. Tuli sellainen olo, että eka kerta ei ollut kyseessä.



En tiedä, mitä laki Suomessa sanoo, mutta joissain maissahan tuollainen on rikos. Ja vaikka ei lain mukaan olisikaan, niin pienelle väärin tehty silti. Aivan vapaasi minua saa haukkua, mutta omasta mielestäni hoidin oman osuuteni ja annoin isän ymmärtää että olimme niin kauan " passissa" kun hän saapui. Hän ei silti noteerannut sitä mitenkään, jutteli vain tytölleen ja häippäsivät paikalta.



Joku muu olisi toiminut toisin, me toimimme näin. Toivottavasti tuollaista ei moni joudu näkemään eikä etenkään moni lapsi kokemaan.







Olin kahden poikani kanssa kauppakeskuksen päätyaulassa (ei suljettu tila), jossa pari kolikoilla toimivaa kulkuneuvoa. Siellä oli myös sisarukset, ehkä 5- ja 3-vuotiaat poika ja tyttö. Siinä on penkkejä vieressä että vaikea aina arvioida kuka kenenkin vanhempi.



Yhtäkkiä isompi lapsi nousi pois autosta ja lähti kävelemään, pienempi perässä. Hetken kuluttua tulivat takaisin, pienenmpi mietti " jos äiti meni vaikka hissiin ja lähti pois" ja alkoi sitten itkemään. Kysyin: " onko sulla äiti hukassa?" ja lapsi vastasi nyökytellen.



Isompaakin alkoi itkettää, mutta hän sanoi että " äiti tulee varmaan ihan kohta" . Kysyin mitkä heidän nimensä ovat ja yritin saada ajatusta muualle, jotta rauhoittuisivat. Meni ehkä kymmenen minuuttia, sitten äiti, tulee tyynen rauhallisesti paikalle jäätelöä syöden. En tiedä kauanko oli kulunut lähdöstään, minä olin ehtinyt olla vartin ja kun tulin en kyseistä naista nähnyt. Lapset kiljuen hänen luokseen. Sanoin että " täällä meinasi tulla vähän äitiä ikävä..." Nainen sanoi lapsille " höpö höpö, äitihän oli vaan hetken poissa, näin yhden tutun tuolla vaatekaupassa. Nyt mennään!" .



Ne lapset olisivat ihan oikeasti ehtineet lähteä minne vaan! Hissillä parkkihalliin, yläkerroksiin tai rullaportailla ylös tai alas!!

Odottaminen on kyllä aika vaikea tehtävä lapselle annettavaksi.

Kerran teininä ollessamme yksi äiti (jälkeenpäin ajateltuna hän oli varmaan nisti tai alkkis, mutta ei rappiosellainen) jätti mun ja kaverini huomaan n. 3-vuotiaan poikansa Manskun Mäkkärissä. Siis ihan oltiin tuntemattomia, se poika vaan otti meihin kontaktia ja sitten jo äitinsä kysyi, josko me sen kanssa vähän aikaa leikittäs kun hän käy apteekissa...aikaa meni pari tuntia.



Ja kerran taas yksi äiti oli jättänyt lapsensa ulos leikkimään, ja lähtenyt käymään kaupassa. Mä kuuntelin himassa, kun joku lapsi huutaa äitiä ja itkee ihan hysteerisenä, ja menin katsomaan, niin pikkutyttö oli kotiovellana huutamassa äitiä. Kysyin siltä tytöltä, että onko se äiti kotona, niin tyttö sanoi, että ei kun kaupassa...ei vaan raukka osannut mitenkään muuten toimia... No mä sitten olin sen tytön kanssa, ei sillä mikään hätä ollut, kunhan oli tullut äitiä ikävä. Ja silläkin äidillä meni reilusti yli tunti ennen kuin tuli takaisin.

Eivät selvästikään välitä heistä tuontaivaallista. Minusta ainakin erittäin surullista.



Itse kerran törmäsin kaupassa poikaan jolta selvästi oli huoltaja hukassa. Yritin auttaa, mutta vaikeaa oli koska poika ei puhunut suomea. Siinä sitten yritin paniikkista lasta auttaa löytämään huoltajansa. Onneksi löytyi, mutta eipä hänenkään äitinsä ollut oikein moksiskaan siitä että poika oli hädissään ja löytyi... :(

Olin lasten kanssa niissä leikkiautomaateissa kun yks isä, jonka lapsi leikki kans siinä tuli multa kysymään yhdestä pojasta et onko se mun poika. Poika enintää varmaan 4 v.



Oli kuulemma siinä itkeskellyt ja hieman säntäillyt ympäriinsä. Etsinyt kai äitiään ja isäänsä. Mies sanoi, että oli kysellyt pojalta nimeä ja missä vanhemmat muttei poika ollut mitään vastannut. Itsekin yritin kysyä hänen nimeään muttei vastanut mullekaan.



No, jonkun ajan päästä sitten H&M:n liikkeestä ilmestyi mies (ilmeisesti pojan isä) ja pariskunta (mies ja nainen) , jonka luokse poika sitten juoksi. Lopulta selvisi, että puhuivat viroa joten eipä ihme ettei poika puhunut meille mitään.



Mullekin tuli kyllä näkemästäni tosi surullinen olo, kun tosiaan näin sen aikaa 5-10 min mitä siinä oltiin, kuinka poika hädissään kaipasi jotain. Itse en ikinä jättäisi lapsiani tuolla tavoin leikkimään ja lähtisin käymään jossain liikkeessä. Minunkin mielestä ihan edes vastuutonta heitteillejättöä.

Oltiin laivalla, lapset oli pallomeressä ja siinä oli joku poika, ehkä n 3-4 v ,

joka ensin touhuili siinä ihan iloisena. Kuvittelin tietysti, että vanhemmat on siinä jossain lähettyvillä. Sitten poika alkoi itkeskelemään ja säntäilemään edes takaisin, alkoi huutamaan äitiä. Toisen äidin kanssa alettiin

juttelemaan pojalle ja kertoi ettei tiedä missä äiti on?! Äitiä sitten kuulutettiin useampi kerta, kesti varmaan ainakin 20 min ennen kuin

tuli paikalle. Kysymys kuului: " no, mitä nyt?!" Lähti siitä sitten poikansa kanssa eikä sanaakaan sanonut meille, kun kerroimme mitä oli tapahtunut.

Vähän jäi kyllä vaivaamaan se tapaus

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat