Vierailija

Tässä on minusta hyvä pointti siitä, ettei lasten rankaisua voi verrata puolison läpsimiseen. Suhde lapseen ei ole eikä SAA olla tasa-arvoinen parisuhde, vaan kasvatussuhde.



(En pidä kurittamista hyvänä, mutta en suostu mustavalkoisesti ajattelemaan, että se automaattisesti tuhoaa lapsen ja on lievässä muodossaankin rinnastettavissa pahoinpitelyyn)



TÄSSÄ se Hesarin mielipidekirjoitus:

"Vanhempi-lapsi-suhde on eri kuin puolisoiden

Mauri Upanteen ja Heikki Sariolan mukaan (HS 15.7.) keskustelu lasten tukistamisesta kasvatuskeinona on verrattavissa pohdiskeluun siitä, saako puolisoaan tukistaa tai läpsiä, jollei hän toimi toivotusti. Näin ontuva vertaus tuskin edistää kirjoittajien asiaa.



Eihän vanhempien ja lasten välinen suhde ole verrattavissa puolisoiden väliseen kahden aikuisen symmetriseen suhteeseen. En usko, että yksikään kasvatuksen asiantuntija pitäisi tällaista toivottavana lasten kannalta.



Puolisoista toinen ei ole toisen yläpuolella oikean ja väärän välisen rajan asettamisessa. Lasten on sen sijaan saatava luottaa vanhempiinsa muun ohella siinä, että nämä kykenevät asettamaan tällaisen rajan.



Keskusteluun siitä, sopiiko tällaista rajaa viestiä myös lievää fyysistä kipua tuottamalla, toivoisi parempaa suhteellisuudentajua.



Jonkin yksittäisen kasvatuskeinon vaikutuksia ei voi tarkastella ilman, että otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon lasten ja vanhempien väliset suhteet. On lukuisia rakastavassa ja huolehtivassa kodissa kasvaneita ihmisiä, joista ajatus siitä, että heidän joskus saamansa lievä, ansaittu tukkapölly olisi ollut heille vahingoksi, tuntuu kaukaa haetulta.



Maalaisjärjen kannalta tuntuu ilmeiseltä, että paljon haitallisemmat seuraukset voi olla sillä, että lasten tekemisistä ei välitetä tarpeeksi, vaikka tukkapöllyä ei annettaisikaan.



Upanne ja Sariola vetosivat kirjoituksessaan tutkimustietoon, mutta eivät valitettavasti antaneet tästä tiedosta tarkempaa kuvaa. Kirjoitusta leimaa käsitteiden summittaisuus. Siinä niputetaan "kuritusväkivallaksi" kaikki lievimmästä tukkapöllystä vakavaan pahoinpitelyyn. Tällainen keskustelutapa jää vaille vakuuttavuutta.



Lasten pahoinpitely (sanan varsinaisessa merkityksessä) on hirveä asia, mutta pelkäänpä, että tukistuskiellot menevät sen vastaisessa työssä ohi maalin.





OLLI VÄISÄLÄ "

Sivut

Kommentit (50)

Ei mikään toivottava tilanne.



Esim. tuossa palovammatilanteessa ei ole mitään järkeä. Erittäin ristiriitaista satuttaa lasta, jotta hän ei satuttaisi itseään.

Lainaus:

JUURI SIKSI koska lapsen ja vanhemman suhde ei ole tasa-arvoinen, ei vahvempi osapuoli saa käyttää väkivaltaa. Eihän sitä muutenkaan saa käyttää, mutta varsinkin suhteessa jossa aikuisella on äärettömät määrät enemmän tietoa, kokemusta, taitoja ja valtaa, ruumiillinen kuritus on täysin käsittämätöntä.




Kuritettu lapsi ei todellakaan ajattele, että oho, onpas äiti vahva, sehän voi tehdä mitä tahansa, täytyypä totella. Kuritettu lapsi menee hämilleen, hän ymmärtää, että aikuiselta ovat loppuneet keinot kesken. Hän tuntee syyllisyyttä ja häpeää myös vanhempansa puolesta. Kurittaminen tekee lapselle kahtaalaisen turvattomuuden tunteen: ihminen jonka pitäisi rakastaa minua lyö minua, ja ihminen jolla pitäisi olla narut kädessään ja johon lapsen pitäisi voida luottaa, menettää oman kontrollinsa.



Kuten joku kirjoitti, raja "sopivan kurittamisen" ja pahoinpitämisen välillä on häilyvä. Väkivaltaa ei voi sallia. Jos läpsiminen ja tukistaminen perustellaan kasvatuksella, vanhemmat käyttävät asemaansa väärin.



Ja HS:n kirjoituksen ajatus, että on parempi välillä läpsiä lapsiaan kuin nykytyylin mukaan hylätä vanhemmuus ja olla vain lapsen kaveri, on päätön. Ei huono ratkaisu ole parempi kuin toinen huono.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myönnän että olen läimässyt kiukkuisena 12v tytärtäni pyllylle kun jostain intti vastaan. Samoin laitoin 4v ja 6v hakemaan risua metsästä kun tappelivat, ilman kuritusta kyllä jäivät.



Molemmat ovat asioita, joita en voi puolustella ne ovat minun virheitäni kasvattajana.



Jos jopa laki kieltää lapsen ruumiillisen kurittamisen, ei sitä voi puolustella yhtään millään. Kasvattaja, joka joutuu turvautumaan väkivaltaan on epäonnistunut siinä kasvtustilanteessa, yhtä hyvin kuin puolisoaan läpsivä.

vanhemman päätös siitä miten pitkän ajan hän haluaa uhrata jonkun pointin läpiviemiseen lapselleen. Jotkut lapset tunnetusti uskovat puhetta, ja jotkut eivät kovin helposti usko edes tukistuksia. Tällaisen hankalamman lapsen kanssa yhdellä tukistuksella voidaan säästää viikkoja ja jopa vuosia kestävä jankuttaminen kuuroille korville, joka voi viedä todellakin vanhemman mielenterveyden ja arvostelukyvyn niin että tekee lopulta hyvistä tarkoitusperistään huolimatta jotain hirveää. Voi myös olla että pehmeämmät metodit tuhoavat perhe-elämän ja muiden lasten hyvinvoinnin kun yhtä kovapäistä kasvatetaan silkkihansikkain. Luulen, että jokainen vanhempi tietää kyllä mikä on kohtuullinen kuritus omalle lapselle, itselläni on kaksi, joista toiselle ei ole edes tarvinnut huutaa ikinä, ja toinen taas on perusluonteeltaan hirveä luupää.

Lainaus:

Luulen, että jokainen vanhempi tietää kyllä mikä on kohtuullinen kuritus omalle lapselle, itselläni on kaksi, joista toiselle ei ole edes tarvinnut huutaa ikinä, ja toinen taas on perusluonteeltaan hirveä luupää.




Jotkut vanhemmat eivät tiedä, eiköhän siitäkin ole jo todisteita. Monet tietävät, mutta loput eivät, joten on vaarallista antaa lupa kaikille lastensa pahoinpitelyyn.

Kurittamisessa ei ole kyse siitä, että käytetään tahallista väkivaltaa. Tavoite ei ole aiheuttaa kipua, koska se tuntuu vanhemmasta kivalta, vaan saada lapsi pysähtymään ja tajuamaan, että TÄMÄ oli niin rankka virhe, että siitä saa läpsäyksen sormille/takapuolelle.



Tavoite ei ole siis väkivalta sinänsä vaaan lapsen kasvattaminen noudattamaan ehdottomia rajoja.



Lainaus:

mutta musta on vielä RASKAUTTAVA tekijä että aletaan fyysisesti vahingoittaa pienempäänsä.



On täysin eri asia että kipua aiheutuu kun halutaan pelastaa lapsi jostain vaaranpaikasta (esim. juoksemasta auton alle), kuin se että halutaan TAHALLAAN AIHEUTTAA KIPUA siksi että toinen tekisi niin kuin kivun aiheuttaja haluaa.

lasta myöskään ei voi kieltää mistään, hänethän asetetaan vastuuseen ristiriitatilanteesta, koska häntä syytetään kiellon rikkomisesta ja vaaditaan olemaan "kiltti".



Älä kuule lue Valittuja Paloja noin paljon, tuon sortin kotifilosofointi sekottaa sun pään...



Lainaus:

tilanteen omalle vastuulleen alkamalla "kiltiksi". Koska aikuinen ei enää tukistamatta kestä tilannetta. Lapsi kokee syyn joka tapauksessa olevan hänessä.



Lainaus:

Kurittaminen on viimeinen keino, kun ei osata/viitsitä muita keinoja käyttää.



Mutta ei se nyt mikään pyyntö lapselle ole. Ei lapsi siinä koe, että vastuu on nyt hänen. Vaan että joku teko on niin väärin, että siitä seuraa kipua ja iso rangaistus ja vanhempien suuttuminen.

ap

vanhemmille lupa "väkivallattomuden" nimissä jäädä alakynteen lastensa kanssa. Eikö meillä ole jo ihan tarpeeksi näitä räkänokkia, joille kukaan ei mahda mitään, kun ei niitä saa edes luokasta poistaa, ettei pikku piltin koskemattomuus kärsi...





Lainaus:

Lainaus:

Luulen, että jokainen vanhempi tietää kyllä mikä on kohtuullinen kuritus omalle lapselle, itselläni on kaksi, joista toiselle ei ole edes tarvinnut huutaa ikinä, ja toinen taas on perusluonteeltaan hirveä luupää.




Jotkut vanhemmat eivät tiedä, eiköhän siitäkin ole jo todisteita. Monet tietävät, mutta loput eivät, joten on vaarallista antaa lupa kaikille lastensa pahoinpitelyyn.

mutta musta on vielä RASKAUTTAVA tekijä että aletaan fyysisesti vahingoittaa pienempäänsä.



On täysin eri asia että kipua aiheutuu kun halutaan pelastaa lapsi jostain vaaranpaikasta (esim. juoksemasta auton alle), kuin se että halutaan TAHALLAAN AIHEUTTAA KIPUA siksi että toinen tekisi niin kuin kivun aiheuttaja haluaa.

näissä päättömissä keskusteluissa.



Tähän Ollin kirjoitukseen voisi lisätä vielä vasta-argumentin siihen, kun mammat ryhtyy aina sitten jeesustelemaan, että kuinka lapsi sitten voi tietää, että hän ei saa tukistaa tms muita, jos hänelle niin tehdään.



Asia on aivan sama: lapsi on toisen lapsen kanssa tasavertainen, ei aikuisen. Eihän lapset yritä toinen toisiaan jäähyllekään laittaa tms. joten miksi ne sitten selkeöästi huonosta käytöksestä rangaistuksesi saamaansa tukistusta tms alkaisi soveltaa samoin?



Muutenkin pakko yhtyä Ollin kirjoitukseen: meidän perheessä minä olen se joka ei ole saanut tukkapöllyä, enkä kyllä mitään muutakaan, mies on. Mutta hänellä on ollut kuitenkin kaikin puolin paremmat vanhemmat kuin minulla, eikä sitä satunnaiset ääritapauksissa annetut tukistukset muuta miksikään. Meillä nimittäin henkinen väkivalta kukoisti, ja niitä jälkiä korjaillaan vieläkin.



Meidän perheessä ei kuitenkaan käytetä mitään fyysisiä rangaistuskeinoja, koska me osataan kasvattaa lapsia muutenkin. Kaikki ei kuitenkaan siihen kykene, ja silloin on mielestäni tärkeämpää, että lapsille näytetään rajat sitten vaikka lievillä fyysisillä keinoilla kuin että lapsi kokee, että vanhempi ei mahda hänelle mitään. Se on lapsen kannalta paljon suurempi tragedia kuin joku tukistus silloin tällöin.

ainoastaan mustavalkoiseen ajatteluun kykenevät kukkahattutädit taas vauhdissa...



Ainahan oman kasvattajana epäonnistumisen voi verhota monisanaisiin argumentteihin siitä, kuinka meidän lasta ei saa kurittaa, muut kärsikööt purevasta riehuvasta ja muuten terrorisoivasta lapsesta. Tai kun lapsi sen yhden kerran liikaa kokeilee autotielle juoksemista ja jääkin sen auton alle, niin ainakin voi olla ylpeä, että ei tullut tukistettua tms.

Lainaus:

vanhemman päätös siitä miten pitkän ajan hän haluaa uhrata jonkun pointin läpiviemiseen lapselleen. Jotkut lapset tunnetusti uskovat puhetta, ja jotkut eivät kovin helposti usko edes tukistuksia. Tällaisen hankalamman lapsen kanssa yhdellä tukistuksella voidaan säästää viikkoja ja jopa vuosia kestävä jankuttaminen kuuroille korville, joka voi viedä todellakin vanhemman mielenterveyden ja arvostelukyvyn niin että tekee lopulta hyvistä tarkoitusperistään huolimatta jotain hirveää. Voi myös olla että pehmeämmät metodit tuhoavat perhe-elämän ja muiden lasten hyvinvoinnin kun yhtä kovapäistä kasvatetaan silkkihansikkain. Luulen, että jokainen vanhempi tietää kyllä mikä on kohtuullinen kuritus omalle lapselle, itselläni on kaksi, joista toiselle ei ole edes tarvinnut huutaa ikinä, ja toinen taas on perusluonteeltaan hirveä luupää.




Jos lapsia on useampia, vanhemmat eivät voi odottaa kuukausia, että nätti puhe tai jäähyt tehoavat. Säännöt pitää saada perille aika pian, muuten kaikki kärsii.

jos omani olisi jotenkin erityisesti reagoinut tukistuksiin, saattaisin pitää sitä hirveänä asiana, mutta meillä ainakin on ollut selvää niin lapselle kuin vanhemmallekin, että tukistustilanteessa kumpikin on mennyt liian pitkälle, ja silloin isompi voittaa. Ei mikään huono oppi sinänsä. Enkä minäkään voi ymmärtää miten lapsen ja vanhemman suhde vertautuu puolisoiden suhteeseen, eihän siinä saa olla seksiäkään ;-)

vain se, että olin innostunut isän kotiin tulosta sai hänet riehumaan aivan päättömästi ja lyömään minua. Hänen mielestään 2-4-vuotiaan olisi pitänyt antaa hänelle henkistä tilaa ja rauhaa rankan työpäivän jälkeen, eikä vaatia huomiota.



Mutta toki minä olen koko elämäni kokenut, että olen paha ja vääränlainen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat