Vierailija

Luulen, että mulla edessä tämä tilanne. Vauva syntyy joulukuussa. Vituttaa!!!!

Sivut

Kommentit (25)

eikä ole tippakaan kaduttanut. Olen todellakin sitä mieltä että parempi olla yksin kun huonossa suhteessa. HArmi tietysti lapsen kannalta että ei ole Isää mukana elämässä mutta jos vanhemmat ei rakasta toisiaan tarpeeksi niin turha on väkisin vääntää, muka lapsen vuoksi. Siinä kärsii kaikkien elämä.

Raskauden alussa hormoonit heitää ja myös miehelle voi isäksi tulo olla vaikeaa. Viime raskauden aikana melkein erosin miehestäni mm. hetin hänet ulos viikoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä erosin kun olin 6:kk raskaana. Mies petti ja lupasi,että jää siihen kertaan. Ei jäänyt vaan jatkoi. En jaksanut katsella sitä ja miettiä missä pyörii ja kenenkin kanssa. En olisi muuten jkasanut hoitaa itseäni ja myöhemmin vauvaani.

erosin raskauden puolivälissä, mies olisi halunnut jatkaa mutta kun tunteet vaan oli kadonneet. en kyllä vielä tänä päivänäkään ymmärrä johtuiko tuo raskaudesta vai rakastinko liian vähän.

jonkun aikaa. Kertoi tämän ja halusi erota. Lapsi syntyi syyskuussa.



Rankkaa oli yksinolo. Esim iloa lapsesta et pystynyt jakamaan kenenkään kanssa. Silti päivääkään en vaihtaisi pois.

Sanoisi että jos mies ei hoida lainkaan kotihommia tai vain vähän ja huitelee usein missä sattuu, niin vähemmällä pääset kun olet yksin.

Sitä paitsi yksinäisyys tekee sinusta vahvan. Lue Anna Wahlgrenin kirjasta kohta" jos synnytät yksin " .

Mies oli ollut lähdössä jo pitkään ja kuvioissa oli toinen nainen. No, sattui sitten vahinko (ehkä nainen halusi jatkaa tällä tavoin), mutta ei enää auttanut asiaa. Lapsi ja isä pitävät yhteyttä normaalisti.

Muutenkin olen helposti suuttuva, saati nyt sitten. Kyse lähinnä lupausten pettämisestä ja tunteesta, että mies ei huomioi mua tarpeeksi..Ei siis mitään väkivaltaa tai pettämisiä (tietääkseni)..



Ap

Olin itsekkin samanlaisissa aatoksissa raskausaikana... Mies eli aivan kuin mitään ei olis tapahtumassa... Kavareitten kanssa juhlittiin ihan normaalisti yms. Välillä tuntui ettei häntä ihmeemmin edes kiinnostanut tulevat lapset (odotin siis kaksosia) ja koska kyseessä oli esikoiset, itsellä asiat pyöri koko ajan mielessä.. Onneks mulla ei ollut minkäänlaisia " vaivoja" odotusaikana, koska esim. muutettiin isompaan asuntoon, ja mies ei tikkuakaan laittanut ristiin asian puolesta.. =( Onneks mulla oli paljon hyviä kavereita ja naapureita jotka auttoi.. =)



No, kun lapset syntyivät, kaikki oli jonkun aikaa hyvin.. Sitten alkoikin tulla jo yliväsymys, ja päivää ennen ristiäisiä kaikki levis käsiin... =( Armoton riita jostai tyhjänpäiväisestä asiasta, ja mies kehtas sanoo, ettei halua enää olla mun kans.. Aattelin vaan mielessäni, et voi vittu, kaiken oon kestäny ja nyt mä oonkin se " paska" , jonka kans ei voi olla.. =( Päästiin kuitenkin vielä sopuun, koska halusin yrittää vielä lasten takia.. Ettei sitten joskus olis tullu itsesyytöksiä sarjassamme " entäpä jos luovutin liian helposti" yms.



Tästä kaikesta on vasta suhteellisen vähän aikaa, joten en tiedä mitä jatkossa tulee tapahtumaan.. Tällä hetkellä meillä menee loistavasti, ja musta tuntuu että mies on vasta kasvamassa tuohon isyyteen... Päivä päivältä paremmin... =)



Mutta tsemppiä sulle, mitä ikinä teetkin, ja onnellista loppuodotusaikaa.. =)

Erosin kun jäin äitiyslomalle, eli n. kk ennen laskettua aikaa, ja voin sanoa, että vaikkei elämä sen jälkeen ole ollut helppoa, niin ainakin se on helpompaa kuin olisi ollut riitaisassa ja huonossa parisuhteessa.

Tästä erosta on nyt aikaa 9 vuotta.

Tämän jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Odotamme nyt kolmatta yhteistä lastamme, minullakin on nyt laskettuaika joulukuussa!!



Kyllä elämä kuljettaa. Eroa, jos se on parempi ratkaisu sinun ja lapsesi kannalta (minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa). Tulet pärjäämään oikein hyvin.

Onko tämä lapsi esikoisesi?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat