Vierailija

Olen valvonut nyt jonkin aikaa, kun heräsin kesken unien miettimään yhtä asiaa...



Onko miehellä ollenkaan hyvin asiat?

Hän mieluummin nöyryyttää, riitelee, jankuttaa yms. lapsen kanssa kun suostuu myöntämään virheensä ja pyytämään lapselta anteeksi edes pienestä vähäpätösestä asiasta.

Mulla menee hermo kun mies ei voi pyytää lasta keskustelemaan kanssaan vaan mieluummin pitää oman päänsä, koska tietysti hän on mielestään oikeassa. Mies ei anna lapselle mahdollisuutta kertoa mikä kiukuttaa vaan komentaa sen suoraan huoneeseensa, antaa sen viskoa lelujaan yms. vaikka tiedän jo kokemuksesta että jos mies menisi lapsen korkeudelle ja juttelisi pojalle asiasta, kysyisi mikä on ... lapsi kertoisi ja riita jäisi muutamaan minuuttiin. Mutta nyt tapellaan tunti tai jopa kaksi. Sovintoa ei tule, vaan molemmat unohtaa asian riitelyn jälkeen. Ennen uutta tahtojen taistelua. Usein mies ei *näe* olevansa riitaan syypää vaan syyttää lasta, koska lapsihan se riehuu. Mutta minun näkökulmastani mies ajaa lapsen kovempaan kiukutteluasteeseen koska ei kuuntele lasta. Lapsi koittaa pysäyttää miehen itkemällä, huutamalla ja jopa lyömällä nykyään koska MIES ei halua ymmärtää mikä lapsella on. Pakotan joskus nämä kaksi tekemään sovinnon. Silloin mies on huomannut toiminnassaan jotain väärää, mutta unohtaa sen taas ensi kerralla. Lapsi on aina saanut huonosta käytöksestään rauhottumishetken. Mutta mies meinaa unohtaa tarjota senkin, koska on tärkeämpää kinastella neljävuotiaan lapsen kanssa siitä kumpi olikaan oikeassa. Se on niin kauhean kuuloista etten osaa edes selittää sitä kunnolla.

Tämä kuluttaa minua äitinä, tiedän että lapsella on hätä mutta en voi mennä väliin koska en itse ole tilannetta aiheuttanut. En voi rikkoa pojan ja isän juttuja, koska sitten isä menettäisi arvonsa lapsensa edessä koska äiti tulisi aina pelastamaan. Yleensä vedän miehen sivuun hetkeksi ja pyydän häntä luovuttamaan, keskustelemaan lapselle, sopimaan riidan. Mutta aina tämäkään ei auta, koska mies ei voi myöntää toimineensa väärin. En nyt osaa määritellä mikä on se väärin toimiminen mutta ne on yleensä hyvin pieniä arkipäiväisiä asioita. Arkipäiväisiä asioita joista poika ja mies saa ison riidan aikaiseksi, vaikka ei tarvitsisi. Nopea keskustelu, anteeksipyyntö...ja se olisi jo siinä. Minulla ja pojalla tämä toimii mutta miehellä ja pojalla ei. Miten voin opettaa miehen toimimaan samoin? Lapsi menee ihan sekaisin kun ei saa mahdollisuutta kertoa, mikä on. Ei saa mahdollisuutta rauhoittua vain siksi että miehellä on liian suuri ego.

Olisiko perheterapian paikka? Vai vieläkö kannattaa omin voimin yrittää ratkaista tämä melkoisen naurettava ongelma?



Asiallisia vinkkejä kiitos. Enempää solvauksia ei tämä nainen kestä.

Kommentit (3)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat