Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Kyselenpä taas uteliaisuuttani palstalaisten puolisoiden taustoista. Millä statuksella puolisonne on tullut Suomeen? Oliko teillä osuutta asiaan tai tunsitteko toisianne ennen puolisonne muuttoa Suomeen? Ulkomailla asuvat vastatkoot soveltaen :)



Mieheni tuli Suomeen reilut 15 vuotta sitten kiintiöpakolaisena (käytännösä pysyvä oleskelulupa, ei tarvitse työlupaa), suomalaisen delegaation valitsemana malesialaiselta pakolaisleiriltä. Hän on kotoisin Vietnamista, josta yritti useamman kerran lähteä, joutui välillä vuodeksi vankilaan, kunnes onnistui ja päätyi Malesiaan. Hän ei halunnut nimen omaan Suomeen vaan siskon luo Yhdysvaltoihin, mutta leirillä ei parane olla turhan ronkeli.



Tutustuimme, kun hän oli asunut Suomessa alle kaksi kuukautta. Ulkoisesti mieheni on sopeutunut Suomeen hyvin, mutta tuntuu, että mitä syvemmälle hän tähän yhteiskuntaan haluaa, sitä selvemmin hänelle näytetään, ettei hän ole " oikea" suomalainen. Jos kotimaan tilanne tässä vuosien mittaan muuttuu, mieheni varmaankin lähtee takaisin, ehkä sitten eläkkeellä.

Kommentit (10)

Me tutustuimme hänen synnyinmaassaan joka ei ole hänen kotimaansa kuitenkaan. Menitiin naimisiin noin vuoden päästä tapaamisesta. Hän tuli viisumilla jonkin ajan jälkeen kun oli saanut asiat synnyinmaassaan hoidettua, odottelemaan lupapäätöstä tänne ja sai oleskeluluvan kolmen ja puolen kuukauden päästä saapumisestaan ilman kuulusteluja taikka muita monimutkaisuuksia.



Minä kyllä hermostuin jo yhdessä vaiheessa siihen odotteluun ja soitin käsittelevälle virkailijalle ja sanoin että haluamme tulla kuultaviksi ja että meille saa tulla kotikäynnille jos niin haluaa ja jos se asiaa auttaa, mutta kun lupa meni käsittelyyn se kesti tasan 5 päivää.



Virkailija sanoi kyllä aluksi että käsittely saattaa kestää kauankin että tämä ei ole mikään yksikertainen asia, ja oltiin kyllä hämmästyneitä kun päätös tuli kuitenkin todella nopeesti senjälkeen kun se meni sille käsittelijälle, siitä edelleenkin kiitos heille.



Me molemmat pidimme näistä virkailjoista, he olivat todella ystävällisiä ja asiallisia.

Eli tavattiin Keniasa, jossa mentiin naimisiin. Suomeen mies tuli " turistiviisumilla" , joka kyllä myönnettiin sitä varten, että voimme tulla Suomeen oleskelulupaa anomaan. Ei edes maksettu siitä mitään. Sai oleskeluluvan (1v) kuukaudessa ja toisenkin (3v) melkein ajallaan. Seuraavaksi anoo siis pysyvää oleskelulupaa tai kansalaisuutta. Eli pysyvää varmasti hänen tapauksessaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutustuimme hänen kotimaassaan ja muutimme tänne noin puolitoista vuotta sitten. Seuraavan lukukauden alussa mies aloitti opinnot, kestävät vielä vuoden verran, ihan hyvältä näyttää kaikki.

Tapasin mieheni ulkomailla, joten hän tuli Suomeen minun avustuksellani. Etsin hänelle työpaikan ja laitettiin työlupahakemus vetämään - ihme kyllä sen myös saimme vain kahdessa kuukaudessa. Nykyisin ehkä naimaikäisen albaanimiehen saanti maahan työluvalla olisi työn ja tuskan takana... :o/ Naimisiin menimme n. 2 vuotta tapaamisemme jälkeen täällä Suomessa ja sen jälkeen haimme miehelle oleskelulupaa perheperustein. Mieheni tuli Suomeen vuonna 1998.

no jos se on saanut tämän väliaiksen oleskeluluvan lapsen takia ja vielä kahdenki vuoden päästä se lapsi asuu täällä niin miks ei se sit yhtäkkiä saiskaa sitä?

Muutin Suomeen, mies tuli perässä (ei tarvinnut viisumia kun oli oleskelulupa Ranskassa) ja asui luonani epävirallisesti 6kk. Menimme Suomessa naimisiin ja muutimme takaisin Ranskaan vähäksi aikaa. Siellä mies jätti oleskelulupahakemuksen ja saikin sen kuukaudessa vaikka sanottiin että 4-8kk menee ainakin. Suomeen muutimme puolitoista vuotta sitten, mies yritti heti päästä kielikursseille mutta yllätys yllätys mitään ei muka ollut tarjolla. Sinnikkään yrittämisen jälkeen pääsi sitten ihan hyvälle kurssille (työkkäristä ei ollut mitään apua) ja opiskeli kieltä reilu puoli vuotta. Mies haki opiskelemaan AMK englannin kieliselle linjalle ja pääsi, on opiskellut nyt pian vuoden siellä.



Asiat on ihan hyvällä mallilla siis, mutta alku oli aika takkuista juuri tuon loisteliaan kotouttamis ohjelman porsaanreikien takia. Nyt on yrittänyt kesätöitä etsiä huonolla menestyksellä, mutta jos ei töitä löydy niin opiskelee sitten kesällä. Ihan luottavaisin mielin katsomme tulevaisuuteen :)

mutta ei Suomessa. Reilun neljän vuoden odottelun jälkeen tuli hylsy, mutta hän sai oleskeluluvan sosiaalisin perustein (elämä oli asettelunut hyvin uomiinsa odottelun aikana = ei ollut sossun tuella elänyt).



Me tapasimme kaksi vuotta hänen tulonsa jälkeen, kolme vuotta myöhemmin menimme naimisiin.



Pian sen jälkeen hän sai kansalaisuuden.

Mä vastaan miten hän tuli Ruotsiin.



Hänen unelmansa oli asua vielä euroopassa. Se pääty tänne monen maan kautta, mutta ei helposti. Monta mutkaa oli matkassa. Reitti oli suunilleen tämä: Pakistan, Afganistan, Turkki, Kreikka, Hollanti ja Ruotsi. Voi olla että joku maa jäi välistä. Sen matkailu alkoi helpottaa Kreikan jälkeen koska sai sieltä oleskeluluvan ja näin ollen pysty matkustaa normaalisti lentokoneella ensin Hollantiin ja sitten Ruotsiin.



Sillä on nyt 2 vuoden oleskelulupa jonka sai koska hänellä on lapsi täällä. Seuraava on sitten pysyvä oleskelulupa.

Ei miehesi vältämättä 2 vuoden päästä vielä pysyvää oleskelulupaa saa. Tiedä vaikka hänet vielä käännytetään esim sinne Kreikkaan?!

Mieheni tuli Suomeen opiskelemaan. Tutustuimme toisiimme vuoden 1990-1991 aikana, koska hän asui samassa kerroksessa opiskelija-asunnoissa kuin minäkin. Yhdessä aloimme olla vuonna 1995.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat