Seuraa 

Tänään tuli vuosi täyteen lapsen yritystä ja jonkin aikaa ajatus lapsettomuudesta on jo kytenyt mielessä mutta nyt koitan kirjoittaa tänne jotain.



Miten nyt edetään? Mihin soitan kun varaan lääkäriaikaa - neuvolaan vai suoraan terveyskeskuksen vastaanottoon? Ja mitä siellä on ensimmäisenä vastassa? Tyhmiä kysymyksiä ehkä, mutta ne painavat mieltä, jotenkin niin jaksoin uskoa, että meille se vauva tulisi ilman lääkärin apua..



Ajatukset on sekavia, vuoden olen itkenyt aina kuukautisten alkaessa ja nyt alkaa tuntumaan ystävien raskausuutiset rankoilta. Syyllistän kovasti itseäni, että vika on minussa, ei täydellisessä miehessä voi olla mitään vikaa. Ja tänään totesin suutuspäissäni, että olen todella huono vaimo kun en voi lasta miehelleni antaa ja saavatpahan appivanhemmat syyn haukkua minua kun saavat tietää lapsettomuudestamme. En edes oikeen tiiä miten tätä asiaa käsittelis, pitääkö vaan kaikki hyväksyä ja olla niinkuin aina ennenkin? Vai elänkö liian epäsäännöllistä ja kiireistä elämää? Miten suhtautua kavereiden ja sukulaisten kyselyihin että koskas teille tulee lapsia?



En tiiä käsitelläänkö täällä tämmösiä asioita mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa.. Surullinen olen..

Kommentit (5)

Niin, kysyit myös, mitä siellä on vastassa.

Pitää tehdä selkoa mm. kuukautiskierrosta, tupakoinnista, sairauksista mitä on ollut, lääkkeistä mitä syö, ja sukupuolielämän tiheydestä. Mieheltä kysellään kaikki sairaudet, mitkä voivat vaikuttaa siittiöihin.

Sinulta saatetaan määrittää hormonitasapainoa verikokeilla, mieheltä tutkitaan sperma. Toivottavasti saat miehesi hyväksi tueksi, hyvää olkapäätä tämän " projektin" aikana tarvitsee!

... täällä käsitellään paljon näitä jaksamiskysymyksiä, joten rohkeasti vain pohtimaan niitä ja kyselemään muiden selviytymiskeinoja! Omasta kokemuksestani voin sanoa, että rankaa on ollut. Mutta jotenkin sitä on silti selvitty. Me kerroimme hoidoista vanhemmille ja ystäville melko aikaisessa vaiheessa ja sitä myötä vauvakyselyt vähenivät. Ja kertomisemme myötä olemme saaneet myös paljon tukea. Tosin olemme myös tehneet " virheitä" ja kertoneet muutamille sellaisille ystäville tai sukulaisille, joista olemme myöhemmin tajunneet, että olisi pitänyt jättää kertomatta.



Pahimmassa ahdingossa me hankimme koiran, se auttoi minua huomattavasti. Ja minä olen ollut " onnekas" , koska minulla on ollut lähipiirissä vertaistukea, ystäväpiiriin on siis osunut samassa tilanteessa olevia. Tämä palsta on myös ollut suuri apu tässä suossa edetessä.



Toivon sinulle ja miehellesi voimia ja jaksamista, toivottavasti tienne lapsettomuudessa ja tällä palstalla jää lyhyeksi! Kuitenkin 80% saa avun hoitojen avulla, tosin toisilla siihen saattaa vierähtää useampikin vuosi. Toivoa kannattaa pitää yllä, vaihtoehtoisiakin keinoja oman perheen perustamiseksi on!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarkentaisin edellistä vastausta sen verran, että julkiselle puolelle (naistenklinikalle) tarvitsette lähetteen, sinne ei voi itse olla suoraan yhteydessä. Lähetteen saat joko omalääkäriltäsi terveyskeskuksesta tai yksityiseltä gynekologilta. Tai vaihtoehtoisesti voit olla yhteydessä suoraan yksityiseen lapsettomuusklinikkaan, niihin et tarvitse lähetettä. Riippuu tietenkin paljon asuinpaikastanne, että missä on lähin yksityinen klinikka tai kuinka pitkät jonot julkiselle puolelle on.



Ensikäynti julkiselle lähetteen laittamisesta on pääkaupunkiseudulla muutamassa kuukaudessa. Tutkimukset käynnistyvät heti ja lievempiin hoitoihin (hormonihoidot, inseminaatio) pääsee tutkimusten jälkeen saman tien. Mutta vaativampia hoitoja (ivf, icsi) joutuu pääkaupunkiseudulla odottamaan puolesta vuodesta vuoteen. Ja pitää toki varautua siihen, että vaikka tutkimuksiin ei tarvitse ensikäynnin jälkeen jonottaa, niin niissä silti helposti vierähtää useampi kuukausi. Ensikäynnillä siis tehdään alkuhaastattelu, otetaan verikokeita, lähetetään mies simppatestiin ja varataan sinulle aika munatorvien aukiolotutkimukseen. Näistä saatujen tulosten perusteella aloitetaan hoitojen suunnittelu. Yleensä aloitetaan lievemmistä hoidoista, mutta esim. meidän tapauksessamme mentiin suoraan ivf:ään, koska lievemmille hoidoille ei oikein ollut onnistumismahdollisuuksia.



Itse olen ollut oikein tyytyväinen julkisen puolen palveluihin (Hki, naistenklinikka), hoidot aloitettiin loppuvuodesta 2003, joten muutaman vuoden kokemus on... Hoidoista selviää huomattavasti yksityistä halvemmalla ja asiantuntemus on aivan samaa kuin yksityisellä puolella. Yksityisellä tietenkin asiat etenevät nopeampaa, mutta itse olen ollut naistenklinikankin tahtiin ihan tyytyväinen. Meillä ei ole lääkärit kovasti vaihtuneet ja koen, että olemme saaneet erittäin ystävällistä ja meidän toivomukset huomioivaa hoitoa. Joten jos rahaa ei ole yksityiselle, niin julkinen puoli ei ole mielestäni huono vaihtoehto.

Kuulostaa tutulta nuo tuntemukset, itsesyytökset.

Ota yhteyttä joko julkiselle puolelle naistenklinikalle, tai jollekin yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Minulla kokemusta molemmista, ja julkisessa on hyvää vain se, ettei maksa. Tarkoitan, että saa odottaa monta kuukautta joka välissä, ja henkilökunta vaihtuu koko ajan.

Taustani:

Luomulapsi 5/00 puolen vuoden yrityksestä.

Pikkukakkosta yritetty 5/01 lähtien, ei edes keskenmenoja. Kokeiltiin hormoneja tabletteina vuoden yrityksen jälkeen, ei mitään hyötyä. Mies ei halunnut silloin pidemmälle, olihan meillä jo yksi.

Sitten tuli muutto, valmistuminen ja töiden aloitus, ja homma laitettiin odottamaan. Siis ei ehkäisyä, muttei hoitojakaan. Paitsi että kävin homeopaatilla ja vyöhyketerapeutilla.

Vuosi sitten päätimme lähteä toden teolla hoitoihin. Julkisella puolella jonottelimme, ja meille tehtiin yksi inseminaatio. Mies tutkittiin silloin, ja siittiöissä oli lievää vikaa laadussa. Tämä tieto helpotti minun oloani, koska syyttelin itseäni juuri samoin kuin sinäkin!

Minusta ei ole löytynyt mitään vikaa, mutta kierto on ollut aina hiukan epäsäännöllinen, enkä ovuloikaan joka kuukausi.

Kun julkisella puolella kokeiltiin inseminaatiota, yksi siis tehtiin ja toinen jätettiin kesken huonon hoitovasteen takia, olisi jono ivf:ään ollut lähes vuosi. Tätä emme olisi enää kestäneet. Huhtikuun puolella soitin ensimmäistä kertaa yksityiselle klinikalle, ja tänään vappuaattona on tehty jo alkionsiirto. Nopeaa!

Nyt olisi siis matkustaja matkassa, ja toivon vain todella, että pysyisi loppuun saakka!

Tämä pitkä tarina siksi, että lähtekää selvittämään syytä ongelmaanne, vaikkei yritystä niin hirveän kauaa ole ollutkaan. Mutta odottavan aika on pitkä, muistan kuinka tuo puoli vuotta tuntui kamalalta silloin esikoista yrittäessä. Nyt tuntuu naurettavan lyhyeltä ajalta, kun toista on yritetty viisi vuotta!

Voimia!

Kipinä2 onnea raskauden kanssa, toivotaan että kaikki menee hyvin, tai odotetaan kiinnittymistä, niinhän se varmaankin pitäisi sanoa =)



Soittelen sinne terveyskeskukseen kun tämä kevätkiire tässä laantuu ja pystyn keskittymään kunnolla tähän asiaan, jotenkin vaan niin pelottaa se lääkärin lausunto että te ette ikinä saa lasta. Mutta kai se lääkäri on kohdattava ja täytyy kai sitäkin odottaa positiivisin mielin, jos sittenkin saatais vauva..



Mieluummin nyt syyttelen itteeni ku miestäni, enkä mä haluais sitä ikinä syytellä.. mutta rankkaahan se on koko ajan itteensä syytellä.



Tsemppiä kaikille ja kirjoittelen taas lisää =) nyt kun tämä palstakin tuli tutuksi vähän.. ja kiitos vastauksista, hämmentävää jotenkin kun sitä niin luuli saavansa vauvan heti vaan. Ja täytyy nyt miettiä tarkkaan kenelle puhuu, vähän " pelottaa" puhua kenenkään kanssa asiasta.



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat