Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kasvatuksen tulosta muka, pah! Juu, MEIDÄN lapset ovat aina käyttäytyneet hyvin kaupassa, ne eivät koskaan riehu ja melskaa, ne vaan leikkii kiltisti äidin jalkojen juuressa 3-vuotiaiksi, ne ei kaipaa muita virikkeitä, sillä MINÄ olen paras virike. Jaksan AINA tarjota virikkeitä lapselle, joka on aina kiltti.

Kommentit (14)

Tätä palstaa lukiessa kyllä saa kuvan, että omat lapset ovat aina hallinnassa ja itsessä ei ole muuta vikaa kuin pieni kärsimättömyys, tai jotain yhtä merkityksetöntä.



En tiedä onko se itsepetosta, ylpeyttä vai mitä. Ainakin se on suurta itseriittoisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koska sehän on sula mahdottomuus. Täydellistä ei ole olemassakaan, se on ihanne, tavoite ja haave, johon meistä jokainen pyrkii enemmän tai vähemmän. Riittää kun tekee parhaansa.

muut ovat kokeilleet jotakin ja sitten kertovat mikä oli paras ratkaisu. Esim. jos joku mamma kertoo pienen esikoisen äidille, että kun vauva itkee tee näin, näin ja näin, tämä mamma ei alleviivaa omaa paremmuuttaan, vaan hän on kenties jo useamman kerran kokenut saman tilanteen ja kokemuksen kautta tietää, miten tilanne saadaan hallintaan.



Ei kukaan ole seppä syntyessään, eikä kukaan meistä ole saanut mitään syntymätietoutena. Mutta menisi turhan pitkän kaavan mukaan selittää aina kaikki kokeilemansa kasvatuskeinot vaikkapa ja sitten kertoa se miten päätyi siihen, mikä toimii.

Uhmaa pitää olla. Minä olin kiltti ja yritin jatkuvasti miellyttää vanhempiani ja vanhempani eivät olleet mitä loisto vanhempia. Kaikki oli kielettyä. En muista koskaan olleení vanhempieni sylissä tai heidän halaavan minua tai mitään muutakaan. Mitään en osannut ja jne.

Rakkauden puutteesta se johtuu, jos lapsi on aina kiltti ja mielyttämisenhaluinen.



He ovat myös hyvin vieraskoreita. Mikäli joltakulta vieraalta kysyisi meidän lapsistamme, voisi kuvitella heidän olevan hiljaisia, rauhallisia ja kilttejä =) Ja minä tietenkin sitä myöten myös erinomainen kasvattaja.



Onneksi minun lapseni kuitenkin ovat täydellisiä, he osaavat olla jopa riiviöitä ja kamalia kakaroitakin - kotioloissa.

Mun esikoinen on kanssa kiltti, hellä, ystävällinen ja sosiaalinen tapaus, joka ei ole vierastanut tai oikeastaan uhmaillutkaan pahemmin. Pikkusiskonsa on tyystin erilainen. Kai se voi olla ihan sellainen luonnekin... tai sitten tuokin tyttö pistää ranttaliksi teininä. :p Sitä kauhulla odottaessa...

Mutta kuka on väittänyt, että lapseni olisivat aina kilttejä? En minä ainakaan! Hirviöitä ne välillä ovat, välillä taas enkeleitä. Normaaleja lapsia siis, mikäli olen oikein ymmärtänyt.


Vierailija:

Lainaus:


Kasvatuksen tulosta muka, pah! Juu, MEIDÄN lapset ovat aina käyttäytyneet hyvin kaupassa, ne eivät koskaan riehu ja melskaa, ne vaan leikkii kiltisti äidin jalkojen juuressa 3-vuotiaiksi, ne ei kaipaa muita virikkeitä, sillä MINÄ olen paras virike. Jaksan AINA tarjota virikkeitä lapselle, joka on aina kiltti.




En tiedä onko kasvatusten tulosta vai mitä. Mutta meidän lapset eivät ole ikinä koskaan riehuneet kaupassa. JUhlissa eivät ole koskaan saaneet kohtausta. Kylässä osaavat käyttäytyä.



Meidän lapset ovat kilttejä. Mutta myös villejä (kiipeilevät puissa, juoksevat sisällä). Osaavat ilmaista myös vihantunteita, sanomalla " nyt olen vihainen, koska..." ja ilmeet ovat vihaisia. Sitten vihan tunteesta keskustellaan, miksi on vihainen, olisiko jotain ratkaisua miten sen hetkisen vihan saisi pois jne.



Meillä ei lyödä toisia tms. Koska vanhemmat eivät näytä esimerkiä (luunapit, tukistukset, pahan puhumiset, lyömiset, uhkailut tms), niin eivät lapset niitä tee.



Minä jaksan tarjota lapsille paljon virikkeitä, vaikka kuinka paljon.



Meillä saa valvoa niin pitkään kuin jaksaa. Meillä syötetään hoikille lapsille herkkuja. Meillä kielitaitoinen, lukemisen oppinut 4v 8kk saa katsoa Harry Potteria. Syödään monta kertaa viikossa Mäkkärin ruokaa. Astma/allergiaperheessä on kissa (ei aiheuta oireita). Meillä saa pomppia sohvilla/sängyillä. Meillä saa syödä olohuoneen sohvalla ja vaikka olohuoneen pöydän päällä istuen.



Meillä eletään meidän perheen omalla tavalla. Sellaisilla säännöillä jotka toimii meidän perheessä. Meillä on opetettu lapset hyville tavoille, teitittelemään, käyttäytymään kunnolla juhlissa, tervehtimään, syömään haarulla ja veitsellä jne. Meidän perheessä myös lapsirakas isä on tasaveroinen huoltaja, joka on lasten elämässä paljon mukana.

Kuten olen monesti täällä sanonut, olen aika laiska. Käytän oikoteitä monissakin jutuissa, enkä jaksa stressata kaikesta. Mutta tärkeintä onkin pyrkimys siihen, että yrittää parhaansa. Useimmiten jaksan ainakin yrittää.



On myös eritasoisia asioita, kuten esim. einekset toisinaan käytettyinä eivät lapselle tuo haittoja, mutta sitten esim. se, että vanhemmat eivät anna lapsensa koskaan kokea pettymystä, koska he eivät jaksa kuunnella huutoa tms... Se on jo lapselle vahingollista pidemmällä aikavälilläkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat