Vierailija

Tiedän asian mutten osaa kuin eristyä. Aloin välttelemään kaikkea ihmisiin liittyvää kun tämä asia valkeni.



Onko ketään toista? En todella nauti mistään suunnitellusta. Ainoat asiat mistä pidän, on yksin oleminen, nukkuminen, syöminen ja kylpeminen. Joskus on kiva pukeutua nätistä ja käydä kaupassa.



Onkohan olemassa minkäänlaista terapiaa?



Inhoittavaa kun jokainen meidän perheessä on tavalla tai toisella mielenterveyden kanssa kamppaillut, ja minä olen pitänyt itseäni terveenä mutta eri tavalla kasvaneena, ja siksi luulin erilaisuuteni johtuvan siitä. Mutta myönnettävä on etten tule toimeen ilman apua.



En voi eristää lapseltani muuta maailmaa.



Jos on asiallisia kommentteja, olisin iloinen.

Kommentit (8)

olemaan ottamatta huomionn muitten mielipiteitä! Jos en halua haravoida, niin sanon vaikka ääneen, että paskat! Ja olen opetellut sanomaan sen myös muille!

Ota yhteys terveysasemallesi. Yksi askel kohti tervehtymistä otettu, kun olet tunnustanut itsellesi tarvitsevasi apua. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmetyttää itseänikin, nyt kun ymmärrän tämän. Vaan luulin yli 20 vuotta että kaikki tekevät asioita siksi että niin vain kuuluu tehdä. Jotta maailma pyörisi tutulla mallillaan. Kiitos



ap

Vaan kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Ja pelottaa mennä sanomaan että en ole terve ja kykene itse hoitamaan tätä asiaa. Jos minut leimataan loppuelämäksi? Täällä vietän ison osan päivästäni lukien teidän juttuja, ja tästä pidän myös.



Yhden asian olen myös kohdannut kasvoista kasvoihin. Lapsen iloa ei saa vähätellä eikä lasta saa koskaan siirtää syrjään. Minut on aina siirretty sivuun ja olin kuin kaluste. Ei saanut metelöidä, tehdä juuri mitään, liata tai sotkea. Ei olla lapsi.



En ole katkera vaan katselen itseäni kuin olisin toinen ihminen tässä vieressä ja asia ei olisi henkilökohtainen. Pystyn analysoimaan vaan en tiedä kuinka helppoa on mennä ja kertoa kasvotusten asiani. Mutta kiitos tästä.



ap

Olen siis sama kuin pari edellistä.



Itse lipsun tuohon samaan ongelmaan, jos en pidä varaani.

Olen opetellut iloitsemaan pinistä asioista; lähden kävelylle ja katselen luontoa, pysähdyn ja tarkkailen vaikka muurahaisia. Ja PAKOTAN itseni sanomaan ÄÄNEEN, että " onpa ihmeellisiä otuksia!" tms. Siis tietoisesti opettelen hämmästelemään pieniä asioita.

PAKOTAN itseni valitsemaan ITSELLENI parhaimman vaihtoehdon, PAKOTAN itseni etusijalle elämässäni. Näin kun olen toiminut, se jää vähitellen tavaksi, eli olen oppinut pois entisestä käyttäytymismallista.



Nykyään kun katselen anoppiani, niin huomaan, että hän on samalainen tapaus, hän ei voi olla itsekseen yhtään, kaikka tapahtuu aina hänen miehensä kautta.

Teet vaikka viikko-ohjelman, johon listaat kaikki asiat, jotka teet ITSESI vuoksi tai itse. Käyt vaikkapa uimahallissa itse jne.



Auttoi mulla nimittäin, kun huomasin, että elän aina miehieni kautta.

että, vaikka kuinka tekisi mieli jäädä homeperseeksi kotia, niin PAKOTAT itsesi lähtemään! Hanki joku todella mukava harrastus, ala vaikka ratsastamaan!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat