Seuraa 

En tiedä mitä keksisin jotta saisin lähteä kotiin mahdollisimman nopeasti toisen lapsen synnyttyä.Tässä meidän pienessä kaupungissa meinaan on semmonen tapa että esikoisen kanssa ollaan 3-4 vuorokautta ja toisen kanssa 2 vuorokautta.Itse koen tuon 2 vrk vaikeaksi koska en saa sairaalassa nukuttua ja kärsin koti-ikävästä.Ikävöin myös miestäni ja tällä kertaa myös 3 vuotiasta poikaani. Monet täällä asuvat ovat kuulema kyselleet nopeammasta kotiinpääsystä mutta turhaan. Kysyin neuvoklasta ja he sanoivat että eivät usko olevan mahdollista mutta että kysyisin sairaalasta.Mitäköhän voisin asian eteen tehdä? Onneksi rv 17 vasta kohta alkaa.Eli en siis halua olla kauan sairaalassa koska: 1) Kotona minua odottaa pieni poikani,joka ei ole tottunut olemaan minusta erossa kuin 6h korkeintaan ja uskon että mustasukkaisuutta ei hänellä ilmenisi niin paljon jos pääsisisin aikaisemmin kotiin 2)En pysty nukkumaan sairaalassa ja viimeksi olin tois väsynyt kotiin tullessa 3)IKäivöin kotia ja miestäni kanssa kovasti.Onko kellään neuvoja miten voisi toimia jotta pääsisi kotiin nopeasti.Lisäksi tilannetta hankaloittaa se että en ole varma löydänkö pojalle hoitopaikkaa niiksi päiviksi jotka olen sairaalassa jos mieheni ja mummit ovat töissä vaikka.luulisi nyt sairaalasta pääsevän jos sanoo että lapsella ei ole kotona hoitajaa välttämättä.

Sivut

Kommentit (30)

kiitos teille ketkä vastaatte asiallisesti ja ystävällisesti.Olen miettinyt nyt kuitenkin että kun kysyn sairaalasta että saako aikasemmin pois lähteä niin jos vastaus on ei niin hyväksyn sen ja jään sairaalaan tuoksi kaheksi päiväksi.Kuitenkin onhan se varmaan lepoa olla erossa hieman uhmaikäisestä pojasta ja syödä ihania ruokia joita ei tarvia ite tehä.Kuitenkin tiedän että ikävöin silti koko ajan kotiin miehen ja pojan luokse.Ja teille ketkä haukuitte liiasta riippuvuudesta niin voin sanoa että toiset ihmiset ovat riippuvaisempia kuin toiset.Ite olen aina ollut tällänen ja aina varmaan tuun olemaan,joten turha siit urputtaa.Enkä voi sille mitään jos lasta ei hoitoon oteta hirmu usein ja on ollut paljon minun kanssa.Silloin kun olemme toisista erossa niin se on ihan virkistävää molemmista mutta koska on kyseesä kuitenkin pieni lapsi niin uskon että yhtäkkiä pari päivää erossa äidistä on aika raju temppu ja ikävä voi iskeä meille molemmille.Näitä äitejä on paljon ketkä ovat niin kuin minä että eivät ole ollet paria päivää erossa lapsesta.Miehestä aina joudun olemaan erossa aina välillä useamman yönkin mutta kun on ite kotona niin ei ikävöi liikaa kuitenkaan vaikka ikävöi.Meidän perhe ei todellakaan varmasti koskaan tule kärsimään miedän läheisetä suhteestamme..päinvastoin.Kyllä todellakin voin olla pojasta erossa sen pari päivää mutta voin silti ikävöidä häntä.Siis teillä kahella ei ole sydäntä!Ei meidän yhteys katkea kahen päivän takia mutta niin pitkän eron jälkeen lapsi voi viettää tuntitolkulla sylissä ja olla itkuisa koska on ikävöinyt.Ette taida ymmärtää sanaa ikävä!Ja minkä takia menisin opiskelemaan enempää.Olen jo merkonomi ja se todellakin riittää.Ja mitä se teille kuuluu!Sitten menen kyllä töihin ja työpaikankin varmasti saan jostain.Ja hoidan ennen sitä vielä 3 vuotta lapsia kotona koska koen sen lapsille ja itelleni hyväksi.Ja todellakaan en ole lapsi joka tekee lapsia vaan ihan nuori aikuinen.Sain miltei 21 vuotiaana tuon ekan ja olen iloinen että sain hänet nuorena.Kiitos teille ketkä puolustelette minua.Inhottavia ihmisiä täälä näemmä on.Olen saanut jo monesti kauheita loukkauksia.

Jos teillä on hyvät ja lämpimät välit keskenänne, niin kyllähän esikoinen sitten tykkää olla isin kanssa ihan yhtä paljon kuin sinunkin kanssasi, eikös. Vai etkö ole antanut lapselle mahdollisuutta luottaa isäänsä?



Koska olet äitinä kertomasi mukaan luonnonlahjakkuus (et tarvitse opettelua jne), uskon että vaistosi sanoo sinulle aivan kuten eläinlastenkin äideille, että poikasen totuttaminen mahdollisimman nopeasti selviämään maailmassa on ainoa keino pitää se hengissä. Ja ensimmäinen askel ihmisperheessä on totuttaa poikaset olemaan molempien vanhempiensa kanssa ja jonkun muun läheisen aikuisen, kuten isovanhempien, tätien/setien jne. Useimmat emot " hylkäävät" edellisen poikasen kun saavat uuden, ja tämä tapahtuu siksi, että uusi poikanen tarvitsee emoaan kipeämmin kuin vanha poikanen. Toki inhimillisyyteen kuuluu se, että emme hylkää vanhempaa poikastamme, mutta asiaan kuuluu se, että vastasyntyneen tarpeet menevät muiden tarpeiden edelle (mukaan lukien sinun, miehesi ja esikoisesi)



No niin. Ja sitten suosittelen, että kun saat katraasi vähän vanhemmaksi, painelet takaisin koulunpenkille, sillä tiedäthän että suurin lastesi tulevaisuuteen vaikuttava indikaattori on äidin koulutustaso. Ja kolmevuotiaan suosittelen pistämään puolipäivähoitoon ainakin vuoden ennen eskaria, nottei nyt aivat pussissa kasvaisi. Ja lopuksi totean, että nämä ovat subjektiivisia neuvoja, joita saa kun kyselee asioita vauva-lehden palstoilla. Joten älä ota herneitä :)



Juu, ja vielä loppuun lisäisin että itsekin mielelläni perhehuoneen ottaisin ja se syy ei ole oma ikävä vaan se, että isä muodostaisi mahdollisimman varhain syvän suhteen vauvan kanssa, yhtä syvän kuin minäkin. Se on sitä vaikeampaa mitä enemmän isä on vauvasta erossa (ja sen tähden mm. vanhempainloman jakaminen on suositeltavaa)













Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä yritin ystävällisesti ilmaista, että myös se syntyvä lapsi tarvitsee äidin huomiota ja sen lisäksi hoitohenkilökunnan tarkkailua. Tarkkailunhan voi hoitaa monella tapaa, varsinkin, jos asuu lähellä sairaalaa, mutta asiaa kannattaa miettiä etukäteen. Sairaaloissa, joissa polikliininen synnytys on mahdollista, on käytännöt järjestetty vauvankin parasta ajatellen.



Vakavat ongelmat ovat harvinaisia, mutta joistakin ongelmista lapsi kantaa seurauksia läpi elämänsä.

Meilläkin on toiveissa nopea kotiutuminen. Meidän synnytyssairaalassa se on ihan mahdollistakin, jos vauva ja äiti voivat hyvin. Sen lisäksi sairaalasta on mahdollista kotiutua omalla vastuulla vaikka heti, kun vauva on ulkona, eikä sen pitäisi olla mikään lastensuojeluilmoituksen paikka. Suomessa saa synnyttää myös kotona, eikä siitäkään pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitusta. Meille kerrottiin siis sairaalan tutustumiskäynnillä, että omalla vastuulla saa lähteä koska vain.

Mulla oli myös kiire esikoisen luo kotiin. Reilun vrk:n jälkeen lähdin ja kaduin syvästi.

Kyllä siellä kotona on niin paljon hommaa, että ei malta lepäillä vaikka se tarpeen olisi.

Lepää sairaalassa se 2 vrk. tai enemmän.

Mianni, koet asian juuri niinkuin minäkin!



Itse olin esikoisen kanssa sairaalassa (suunniteltu sektio) 2 vrk ja toinen syntyi alakautta polikliinisesti. Olimme sairaalassa 10 h synnytyksen jälkeen. Ensimmäisen kanssa sai hieman taistella kotiinlähdöstä, mutta toisen kanssa ei ollut mitään ongelmia.



Puhuin polikliinisestä synnytyksestä jo neuvolassa odotusaikana. Siellä asia oli aivan selvä, jos ei mitään ongelmia ole, niin kotiin voi lähteä 10 tunnin kuluttua. Sairaalan henkilökunta oli todella ystävällistä, kukaan ei ihmetellyt haluani lähteä, mahdollisimman pian pois. Lähteissäni sain vielä ohjeet ja puhelinnumeroita, joihin voi soittaa, jos on jotain kysyttävää tai tulee ongelmia.



Tyttö syntyi aamulla ja olisiko ollut n. 3 tunnin kuluttua lääkäri tarkisti vauvan. Päivä viettettiin osastolla ja illalla saatiin lupa lähteä kotiin. 2 vrk:n kuluttua käytiin ottamassa calmette sairaalassa ja seuraavana päivänä käytiin näyttäytymässä neuvolassa.



Kaikenkaikkiaan polikliininen synnytys oli minulle positiivinen kokemus. Joillekin sairaala voi olla todella kammottava ja ahdistava paikka. Kyse harvoin on mistään läheisriippuvuudesta tai mukavuuden halusta. Tämä kuulostaa varmaan hassulta niiden korvissa, jotka kyseistä paikkaa eivät ahdistavana koe, asian ymmärtävät ne joille se on todellinen ongelma.



Tiivistettynä tämän keskustelun ongelmakohdat, vastaus niihin voisi olla perhehuone. Onko teidän synnäreillä niihin mahdollisuutta? 2 kertaa perhehuoneessa lepäilleenä voin vain lämpimästi suositella: oma rauha, mies ja lapset lähellä koko ajan, palvelu pelaa (ruoat ja pyykit) ja ennenkaikkea lapsen ja minun vointiani tarkkaillaan.



Meidät muuten kotiutettiin esikoisenkin kanssa 2vrk:n jälkeen, samoin kuopuksen kanssa. Esikoisen kanssa pelkäsin kyllä keltaisuutta, joka on suurimmillaan 4 vrk syntymästä. En kyllä laittaisi omaa ikävääni tms. lapsen hyvinvoinnin edelle. Kaikilla ei ole kuitenkaan kykyä huomata ajoissa, tarvitaanko apua ja hormoonimylläkässä saattaa epäillä jotain ihan normaaliakin vakavaksi...

Itse olen päättänyt, että jos synnytys menee hyvin ja sekä vauva että minä olemme hyvässä kunnossa, olemme sairaalassa max. vuorokauden. Sairaala on lähellä ja sinne pääsee takaisin, jos jotain häikkää ilmenee. Vauvaa sitten käytetään 2-3vrk ikäisenä lääkärintarkaistuksessa.



Minulla syinä ovat tähän mm. kaupunkimme synnärin tämänhetkinen tilanne, ahdasta, ahdasta ja ahdasta. En halua jäädä sinne " lepäämään" ja " opettelemaan vauvanhoitoa" , jos kaikki menee hyvin. Osaan jo hoitaa vauvaa (toinen siis tulossa) ja levätä saan kotonakin, todennäköisesti paremmin kuin viiden äidin kanssa samassa huoneessa tai pahimmassa tapauksessa käytävällä. Ruokaa laitan etukäteen pakkaseen niin, että ekaksi viikoksi ainakin riittää lämmitettävää sieltä, lisäksi mies pitää sen ekan viikon isyyslomaa ja hoivaa meitä kotona.



Minullekin miehen läsnäolo on tosi tärkeää isoissa elämän käännekohdissa. Minusta tuntuu ihanalta ajatukselta mahdollisimman pian päästä kotiin, omaan perheen luo, totuttamaan esikoistakin vauvaan ja ottamaan hänet heti vauvatouhuihin mukaan! Vauva on meille koko perheen juttu, ei äidin oma asia.



Mutta tämä kaikki siis JOS asiat menee hyvin. Esikoisen synnytys oli helppo ja nopea ja fyysinen palautuminen kävi nopeasti, mutta vauvan ongelmien takia jouduimme olemaan 6 vrk sairaalassa ja se oli TUSKAA. Joten nyt toivon jotain ihan muuta!



Niin ja siis meilläkin tuo 2vrk on sellainen suositus, että sen pitävät, mutta ei sinne kukaan äitejä kahlitse sänkyyn ;) Meinaan jo esitietolomakkeeseen kirjoittaa, että kotiudun HETI kun se on mahdollista.

Itsellänikin on jo nyt mielessä sairaalassa olo, vaikka laskettu aika vasta lokakuussa.

Meillä kyllä mies voi olla kotona lasten kans ja lapset on tottuneet olemaan minusta erossa päivän tai pari, mutta itse ikävöin lapsia kovasti.

Meidän lapset on lokakuussa sitten 7v, reilu 3v ja alle 2v. kaikki sanoo, että lepää vaan sairaalassa niin kauan kuin mahdollista, mutta minä en koe asiaa niin.



Ensiksikin minua ahdistaa se sairaalassa olo; Hiostava, epämukava sänky, jossa ei saa nukuttua. Jatkuva olon kyseleminen. Imetykseen pakottaminen / imetyksen tuputtaminen. Käskyt ja komentaminen. jne jne jne.

Yksinkertaisesti INHOAN sitä sairaalassa olemista. Täällä meidän tuppukylässä ei oo edes lastenlääkäriä kuin silloin tällöin käymässä, eli siihenki on vähän turhaa vedota. Meiltä on matkaa sairaalaan autolla n. 5min jos sitäkään, eli jos vauvalla jotain poikkeavaa alkais olemaan, niin äkkiä sinne päästäs. Esikoinen aikanaan kellastui ja oli sokeitipassa, lisäksi olen ollut synnytysosastolla työharjoittelussa. Uskon siis huomaavani noiden oireet vauvasta.



Kaiken em vuoksi olen nyt ihan vakavasti miettinyt polikliinista synnytystä. Eli synnyttäisin sairaalassa ja lähtisin sitten 6-8t päästä kotiin vauvan kanssa. Käyttäisin sitten vauvan siinä ns. kotiinlähtötarkastuksessa 2-3 vrk iässä.

En vielä ole ottanut selvää, että miten synnärillä tämmöiseen suhtaudutaan, mutta olen polikliinisesta synnytyksestä lukenut ja tiedän ainakin yhden naisen, joka täälläkin on näin toiminut. Eli periaatteessa pitäis olla mahdollista.



Ja tuolle edelliselle (?) kirjoittajalle voisin sanoa, että minä voin aivan yhtä hyvin toivottaa aikuiseksi kasvamista niille, jotka opettelee vauvan hoitoa viikon synnärillä ennenkuin uskaltavat kotiin lähteä. Kai nyt jokainen lapsensa osaa hoitaa? Mutta, meitä on moneksi ja niinpä en niin tee. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja se meidän jokaisen tulisi muistaa!

NKL:lla ei ollut mitään estettä, kun halusin kotiin kahden yön kuluttua esikoisen syntymästä. Tuskinpa ne suositukset mitään ehdottomia ovat eikä ketään voi väkisin sairaalassa pitää.



Mutta. Suosituksiin on syynsä, joista tärkein on vauvan hyvinvointi. Usein esteenä on se, kuinka lastenlääkäri on tavattavissa. Keltaisuuskaan ei välttämättä tule heti esiin. Vaikka se on helppo hoitaa, hoito pitää aloittaa ajoissa, jottei vahinkoa ehtisi tapahtua. Siihen nähden kaksi yötä on mielestäni aika pieni vaiva.



Meillä vauva jäi sairaalaan enkä saanut vielä imettää, joten ei ollut syytä jäädä.

Hei!

Minullakin on ennestään 3 vuotias pikkupoika ja uusi vauva syntyy toivon mukaan jouluna. Mä meen synnyttämään kättärille ja ajattelin pyytää perhehuonetta, mutta sellaisia ei kai siellä teidn sairaalassa ole? Mun poikani on syksystä asti ollut päiväkodissa hoidossa ja viihtyy siellä tosi hyvin (kiljuu riemusta kun mennään aamulla) on tosi sosiaalinen ja kaipaa muiden lasten seuraa. Mutta kyllä silti ajatus että hän olisi yksin kotona (isän kanssa) jouluna ja äiti sairaalassa ahdistaa. Hän on todellakin äidin poika ja usein kaipaa äitiä esim. nukkumaan mentäessä ja jos herää keskellä yötä (isä ei silloin kelpaa vaan huutaa hysteerisenä äitiä.) Olen tosin ollut jo pari kertaa viikonloppua poissa mieheni kanssa ja silloin on ollut isoäidin hoidossa ja saanut nukkua hänen vieressä ja kaikki on mennyt hyvin. Tosin ainakin ekan matkan jälkeen näytti mieltään pitkään kun tultiin takas. Tokalla kerralla meni paremmin ja hyppi tasa jalkaa ja kiljui riemusta kun tultiin takas kotiin. Uskon että tulee oleen mustasukkainen pikkusisarukselle ja siksi mielestäni parempi jos ei kauaa joudu olemaan äidistä erossa varsinkin jos hän ajattelee että se on vauvan syytä että äiti on poissa (varmaan tulee katsomaan äitiä & sisarusta sairaalaan heti kun voi ja tuskin lähtee mielellään pois takaisin kotiin.)



Titsu82: Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja sairaalassa ollaan ymmärtäväisiä ja pääset kotiin heti kun se sinusta hyvältä tuntuu!

siitä polikliinisestä synnytyksestä, jos on siellä päin mahdollista. Täällä se on mahdollinen jos synnytys on sujunut hyvin, ei liikaa verenhukkaa, ei liian kauan lapsiveden menosta, lapsella kaikki kunnossa ja kakkaa ym ym. Aika tarkat olivat kuitenkin kriteerit että kotiin pääsi. Itse ilmoitin jo neuvolassa kakkosta odottaessa, että haluan mahdollisimman pian kotiin, jos vain kaikki on kunnossa itsellä ja vauvalla. Terveydenhoitaja kirjoitti sen jo papereihini, joten sairaalassa sitten tiesivät. Esikoisen kanssa olin sairaalassa melkein kaksi viikkoa, koska synnytystä ei suostuttu lapsiveden mentyä käynnistämään ajoissa, ja molemmat vauva että minä saimme siitä tulehduksen ja sitten antibioottia tipalla. Ikäeroa lapsilla siis 1v7kk. Kakkosen synnytys sujui nopeammin, vaikka alkoi sekin vesienmenolla.

Kaikki oli kunnossa, joten lääkäri tarkasti vauvan ja pääsimme kotiin samana päivänä, vauva oli silloin alle 12h vanha. Sitten kävimme vielä lääkärin tarkastuksessa 3pvä päästä ja vauva sai calmette-rokotuksen. Yön jouduimme kyllä olemaan miehen kanssa sairaalassa, kun vauva päätti syntyä 00.35. Esikoinen oli äidilläni hoidossa ja kaikki meni hyvin.

Tosin kyllä kannattaa huomioida sekin onko sairaalaan pitkä matka..itse en uskaltaisi lähteä noin nopeasti kotiin jos matkaa olisi enemmän.. eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu..

Onnea odotukseen!

Vaikka ois kuinka hormoonihuurut päällä, niin pikkasen kannattaa miettiä mitä toiselle latelee. TAi ennen kaikkea onko itsellä siihen varaa...



Ihan uskomatonta jeeustelua tässä ketjussa tuon sairaalassa olon hyvyydestä ja tärkeydestä ja ihanuudesta...ok, senhän voisi uskoa, JOS käytäntö olisi kaikkialla suomessa sama. Mutta jos suuressa osassa sairaaloita on todettu polikliininen synnytys ihan hyväksi ja turvalliseksi asiaksi, samoin kuin vuorokauden jälkeen kotiutuminen (Mm. Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla onnistuu molemmat), niin ei se silloin tee noista asioista sen vaarallisempia lapselle niissä sairaaloissa, joiden käytäntöön sellainen ei kuulu. TAi ap:ta jotenkin tyhmäksi ja lapselliseksi koska hän haluaa niin tehdä, vaikka se omassa sairaalassa ei kuulukaan käytäntöön.

Tästähän tulee meille rituaali, eikös meillä ennenkin ole käynyt näin, että mä olen vastannut vähän kärkkäästi, ja sitten sä olet vastannut mulle... : ) Kuule, sä kirjoittelet täällä aina niin asiallisesti, että en minä sinua tarkoittanut todellakaan. KÄhinnä näitä, jotka alvkavat ihan haukkumaan ap:ta henkilönä, käskemään menemään kouluun yms. täysin asiatonta tässä yhteydessä.



Itse synnytin viime elokuussa toisen lapseni Kättärin Haikaranpesässä, ja kotiin lähdimme syntymästä seuraavana päivänä. Eipä siinä sen kummemmin äitiä ja vauvaa tarkkailtu, se ihan sama kotiinlähtötarkistus tehtiin vauvalle kuin kaikille muillekin. Yksi ystäväni synnytti samoihin aikoihin Naistenklinikalla, ja sama kuvio siellä.



Jos raskaus ja synnytys on mennyt hyvin, ja äiti ja vauva ovat ihan kunnossa, niin ainakaan noissa paikoissa ei sen kummemmin tarkkailla, sanotaan vaan, että takaisin pitää sitten tulla " herkästi" jos mitään ilmenee/itseä huolestuttaa.

Omasta mielestäni synnärin osastolla oli kuin hotellissa (en ole kovin vaativaa tyyppiä ;) ). Olin tyytyväinen siihen, että mies sai tilaisuuden olla esikoisen kanssa kotona kahdestaan ja minä sain tutustua tulokkaaseen rauhassa. Eihän se sairaalassa olo herkkua ole, mutta puolensa on silläkin. Me " jouduimme" olemaan osastolla kokonaiset 4 päivää pikku2:n kanssa ja jouduimme kotiin paluumme jälkeen palaamaan vielä osastolle (yksi yö oltiin kotona). Pikkuisella bilirubiiniarvot nousivat korkealle, joten valohoitoa tarvittiin parin päivän ajan. Esikoisella ei aikoinaan ollut keltaisuutta, joten tähän emme olleet varautuneet lainkaan. Lastenlääkärinkin mukaan on epätavallista, että toinen lapsi " kellastuu" mutta esikoinen ei. Joten onneksi ei ollut kiirettä kotiin (keltaisuus havaittiin, kun vauva oli 2vrk vanha ja sitä lähtien veriarvot tarkistettiin aamuin illoin kotiutumiseen asti. Emme välttämättä olisi tajunneet tilanteen vakavuutta, jos olisimme kotiutuneet ennen kuin keltaisuus huomattiin...



Ja esikoinen pärjäsi oikein hyvin isin kanssa kotona vaikka äitiä olikin ikävä. Kannattaa jo nyt sopeutua ajatukseen, että esikoisesta tulee " iso" ja sinun on keskityttävä ensisijaisesti vauvaan (ainakin alussa).

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat