Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun kerron mammakavereille pitäväni pojastani enemmän kuin

Vierailija

tyttärestä, saan kummia katseita. Onko tämä aihe josta ei saa puhua, vaikka niin ajattelisi? Ilmeisesti.



Toki tytärkin rakas, ei se siitä ole...varmasti muitakin oltava jotka ajattelee samoin

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

on keskimmäinen lapseni lähinnä sydäntäni, kaikki kolme ovat poikia. Ja esikoisen kanssa poden huonoa omatuntoa, kun hänen kanssaan mun on kaikkein hankalin olla. Siis kaikki yhteinen tekeminen on aina vähän pinnistelyn takana, en useinkaan oikeasti nauti hänen seurastaan, kuten nautin pienempien seurasta.



Ja ennenkaikkea haluaisin oppia paremmaksi äidiksi esikoiselleni. Mutta miten sen voi tehdä, jos ei tuollaisesta saisi edes puhua?

Vierailija

että isäni pitää enemmän veljestäni kuin minusta. Siitä huolimatta tuntuisi pahalta jos kuulisin että hän levittelee sitä tietoa perheen ulkopuolellekin...



Sinänsä ilmiö on mielestäni ihan ymmärrettävä. Esim. isälläni ja veljelläni on paljon yhteistä, kun taas isäni ja minä emme koskaan ole oikein löytäneet yhteistä säveltä. Kyllähän minäkin pidän enemmän äidistäni kuin isästäni, joten miksei hänkin pitäisi enemmän toisesta lapsestaan kuin minusta?



Asia on kuitenkin niin arkaluontoinen, että minusta on väärin lasta kohtaan puhua siitä yleisesti kaveripiirissä. Vähän sama kuin sanoisi kavereilleen että oma aviomies on huono sängyssä tms...

Vierailija

Lainaus:

Poikien kanssa tullaan juttuun, helppoja lapsia. Tytär aiheuttaa harmaita hiuksia




Joo, mutta tarkoittaako se, ettet pidä tyttärestäsi yhtä paljon?



Ainakin lapselle itselleen tuon kuuleminen voi aiheuttaa ihan oikeasti ikuisen murheen.

Vierailija

Etenkin se, että olet laulanut asiasta pitkin kyliä. Eri asia olisi, jos olisit purkanut asiaa jollain anonyymillä foorumilla tai luottoystävän kanssa.



Mutta että jossain mammakerhossa, niin sitä en ymmärrä. Jos joku siellä kokeekin samaa kuin sinä, tuskin ilmoittautuu, sillä jokainen ajatteleva tajuaa ettei tuollaisesta puhuta missään juoruavien mammojen piirissä vaan siten, ettei tyttö ikinä joudu kuulemaan tuollaista.

Vierailija

kiiltää joillakin niin että oikeen!

Mitä mahtaakaan olla noiden av-mammojen maton alla, jotka ei edes netissä anonyymina uskalla tunnustaa, että 95% maailman vanhemmista haluaisi joskus ampua lapsensa kuuhun ja loput 5% valehtelee.

Ymmärrän ap sua, mutta näemmä tästä sitten ei saa puhua.

Vierailija

Paloheimon: Suomalaisen lapsuuden haavat- kirja ja ryhdy miettimään äiti-tytär suhdettasi nyt,heti,pian.

Ei pidä sekoittaa rakkautta ja sitä, että tulee paremmin toimeen jonkun lapsista kanssa.

Voihan näistä asioista puhua ja pitääkin mutta katsoisin kyllä pitkään ja hartaasti peiliin, enkä ryhtyisi ihmettelemään muiden äitien reaktioita.



Äidit usein "rakastuvat" poikiinsa, joka sekin on tiedostettava ja ymmärrettävä.

Toivon vaan, ettet aiheuta hirmuisia vaurioita tyttärellesi, joka on syytön koko tilanteeseensa JA jolla on oikeus äitinsä tasavertaiseen rakkauteen.

No maailmahan on epäreilu....

Vierailija

esim. mummolta, kummilta tai esim. koulun opettajalta. Jokainen onnelliseksi naiseksi kasvava tarvitsee hyväksynnän ja tunteen siitä, että on rakastettu.



Rakasta vaan poikaasi enemmän, mutta ei se poika suo vanhustenkotiin tule aikuisena katsomaan (harvoin pojat tulevat), kun se rakastaa silloin jo toista naista (tulevaa vaimoaan). Tuskin tyttäresikään viitsii sinua tulla vanhana katsomaan, käskee äidin kultapojua menemään, joka ei ehdi.



Surkea vanhuus tulee surkealle äidille.

Vierailija

kai kaikkea sitten voi tuntea, mutta se nyt on ihan hölynpölyä että muitten pitäisi hyväksyä sun tunteita ja antaa vertaistukea, koska toi on kuitenkin väärin.



sä olet niiden lasten ainoa äiti ja ne molemmat tarvitsee sun ehdotonta rakkautta.



en voisi ikinä vammauttaa tytärtäni noin. lapsi vaistoaa jos hänestä ei välitetä niinkuin sisaruksesta.



ja kyllä se itellekin joskus tekee vaikeaa, kun tytär on just niin kuin minä, eli vaikea ja poika niinkuin isänsä, eli putkiaivo tai "helppo"... just siksi onkin tärkeää että olen itse käynyt aikanani terapiassa ja tunnen itseni, joten joskus kun tunnen ahdistusta tyttäreni käyttäytymisestä, niin tiedostan vain katsovani peiliin ja ahdistuvani itsestäni. ja juuri se tietoisuus tekee meistä lopulta niin läheisiä, voidaan tavallaan auttaa toinen toisiamme :)

Vierailija

Mutta minusta on todella tärkeää, ettei asiaa sano ääneen. Kun aina on niitä ihmisiä, jotka kymmenen vuoden kuluttua kertovat asian sivulauseessa lapsellesi. Kun joku asia on joskus ääneen sanottu, se jää elämään, ja voi tulla esille milloin vain.



Olen samaa mieltä sen kanssa, joka sanoi, että asian kuuleminen voi aiheuttaa lapsellesi elinikäisen trauman.



Jos asia sinua vaivaa ja haluat jakaa sen jonkun kanssa, puhu siitä jonkun vaitiolovelvollisen kanssa. Eli psykologin tms.

Vierailija

tai heitä vertailla mitenkään! Olisin vaan tukea ja ajatuksen vaihtoa asiasta halunnut.....



Lapset rakkaita, tietysti...mutta toinen toista rakkaampi

Vierailija

Mutta minusta on todella tärkeää, ettei asiaa sano ääneen. Kun aina on niitä ihmisiä, jotka kymmenen vuoden kuluttua kertovat asian sivulauseessa lapsellesi. Kun joku asia on joskus ääneen sanottu, se jää elämään, ja voi tulla esille milloin vain.



Olen samaa mieltä sen kanssa, joka sanoi, että asian kuuleminen voi aiheuttaa lapsellesi elinikäisen trauman.



Jos asia sinua vaivaa ja haluat jakaa sen jonkun kanssa, puhu siitä jonkun vaitiolovelvollisen kanssa. Eli psykologin tms.

Vierailija

Minä olen se tytär joka ei koskaan ole niinkuin HÄN, eli veljeni. Saat toki noin tuntea, kaiketi se on aika normaalia rakastaa lapsiaan eri tavalla. MUTTA älä tee asiasta julkista, lapsesi ja itsesi takia.

Nimim. kokemuksella

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat