Vierailija

Melko sekaisin olen, siis tapahtuneesta. En ole juonut. Mieheni oli kylläkin ryypännyt koko päivän kotona, pihalla ja kellarissa. Ei ole suostunut edes syömään.



Riita tuli auton avaimista, joita en känniselle miehelle suostunut antamaan. Nyt tuntuu siltä, että olisi ollut parempi antaa avaimet.



Onneksi sain lapset nukkumaan, vaikka tapahtumat varmaan pyörivät mielessä.



Mitäs huomenna, kun mies tulee kotiin putkasta. Huh.

Sivut

Kommentit (136)

Vaikka mitä olisite tehnyt " väärin" ei se oikeuta miestäsi hakkamaan sinua. Toitotat vaan kaikille mitä on tapahtunut. Jos miehesi vanhemmat tai muut sukulset rupeavat syyllistämään sua, niin sanot niille, että " olisiko minun pitänyt antaa mieheni lähteä ajamaan, jolloin olisi saattanut kuolla?" . Eivätköhän ymmärrä, että sussa EI OLE VIKAA!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinne voi mennä ilman rahaa, maksavat taksin, mutta sinne pitää soittaa ensiksi..Meille lastensuojelusta tuli riesa ensimmäisen turvakotikäynnin myötä, soittelivat ja kävivät jatkuvasti, tekivät yllätyskäyntejä iltaisin ja viikonloppuisin, pahimpaan aikaan kolmekin kertaa viikossa. Mieheni on pahoin alkoholisoitunut ja pientä väkivallan merkkiäkin on jo näkynyt. Ei suoranaisesti minua ja lapsia kohtaan, mutta laskuhumalassa on sanut raivokohtauksia ja heitellyt ja rikkonut tavaroita. Nyt reilu kuukausi sitten toisella turvakotireissulla sain vihdoinkin itsestäni niin paljon irti, että HALUSIN eroon miehestä ja se kävikin yllättävän helposti. Vaikka asumme pienellä paikkakunnalla, olemme vasta vuoden asuneet, sain sossun hommaamaan miehelle oman asunnon. Nyt minä asun tyttöjen kans omakotitalossamme ja mies kunnan rivarissa..Ja mikä parasta lastensuojelu on lopettanut käynnit meillä kokonaan. Se ei ole tae huostaanotolle, että äiti ei juo, minäkään en juo kuin muutaman siiderin vuodessa, mutta katsovat tosiaan, että lapsille ei ole hyvä asua alkoholisti-isänsä kanssa ja jos äiti ei pysty niistä kuvioista irtaantumaan, niin.. En edes uskalla ajatellakaan, että lapset vietäisiin minulta..

Minä lähdin väliaikaisesta erosta, toivoen miehen silmien avautuvan ja hakeutuvan hoitoon perheen kokonaan menettämisen pelossa, mutta eipä siinä ikävä kyllä niin käynyt. Sen toisen vaihtoehdon valitsi..

Parasta tässä kuitenkin on, että minun ja lasten ei enää tarvi kattella jatkuvasti päissään pörräävää miestä. Viiime vappu jouduttiin katsomaan, nyt ei enään..

Kun ei ole kovin lähellä hyviä ystäviä. Ja jos olisi ei taitaisi sinkkuystävättäreni olla ajokunnossa. Asuu lähimpänä 250km päässä. En ole tutustunut tällä paikkakunnalla vielä niin hyvin, että voisin mennä vappuna lasten kanssa yökylään tässä kaupungissa.



Ja täällä ei ole ensi- tai turvakoteja. Niitä on vain isoissa kaupungeissa.



Sukulaisia ei ole muita kuin äitini, joka on siis n. 4 tunnin matkan päässä. Mieheni sukulaisia löytyy melko lähellä olevasta kaupungista, mutta mitäs me siellä tehtäis? Eikö se ole aina muijan syy, jos turpiin saa tai mies ryyppää!? Näinhän yleinen mielipide menee.



Miehellä ei ole kotiavaimia tai puhelinta mukana, joten kotonamme olemme siihen saakka turvassa, kun hän ei ole täällä. Menköön itse sukulaisillensa tai töihinsä tai ihan mihkä lystää.



t. AP

Heität sen rotjakeukon pihalle! Helpompi hänen on yksin löytää asunto kuin sun muksujen kanssa! Hanki hälle lähestymiskielto ja eroa hänestä! Sulla on oikeus onneen ja sitä onnea et tuollaisen miehen kanssa valitettavasti koskaan saa =/ Toivon sulle kaikkea hyvää! :)

Ja älä vielä mieti jätäkö miehesi vai et. On vaikea uskua, että tuollaisen kokemuksen jälkeen voisi ajatella niin selkeästi, että tuollaisia päätöksiä voisi tehdä. Sinulla on tarpeeksi tekemistä seuraavasta vuorokaudesta selviämisessäkin.

Sosiaalipäivystykseen kannattaa minusta soitta itse vaikka nyt heti, jolleivat ole jo soittaneet sinulle.

niin voihan mies etsiä käsiinsä vaikka mistä?? Ei missään ole turvassa! Mutta jos puhut miehsi vanhemille ja sukulaisille ja kaikille tuttaville, niin varmaan ainkain jättää sut rauhaan kun kaikki saarnaa hänelle!

Ei koskenut, mutta uhkaili humalapäissään puukolla ja pelästytti niin, että karkasin ikkunasta ulos ja soitin poliisit. Koska ei ollut ikinä ennen käyttäytynyt noin, en halunnut nostaa syytettä. En vieläkään oikein tiedä jos tein oikein. Pelottaa aina kun riidellään, että se menettää malttinsa ja tekee jotain. Tuo tapaus on todella vaikuttanut minuun pahasti, olen ollut masentunut ja hermona siitä lähtien. Minä mietin miehen jättämistä nyt, koska en tiedä kuinka voin ikinä luottaa siihen. Kotonahan pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi, ja miehen tulisi olla se suojelija johon luottaa. Minä vain odotan jotain hirveää tapahtuvan uudestaan. Ei ole tapahtunut, mutta turvallisuuden tunne on poissa. Nyt ajattele sitä, miltä lapsistasi tuntuu... Ainakaan minulla ei ole lapsia, ja olen vain itsestäni vastuussa. Voimia sinulle, ymmärrän kyllä miten vaikea tilanne!!! :(((

Ja tärkeintä on että hän tiedostaa että mies teki väärin. Itse olen joutunut noin 10 vuotta seuraamaan alkoholisti-isäni väkivaltaa vierestä. Lapselle aivan liian suuri taakka. Äiti ei lähtenyt, vaan joka kerta jatkoimme elämää kuin mitän ei olisi tapahtunut. Satoja satoja kertoja. Joskus puhuimme tapahtuneesta, joskus vanhemmat meinasivat erota... mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Kerran soitimme myös poliisit kotiin, sosiaaliviranomaisista ei kyllä kuulunut mitään. Monesti toivoin että edes joku puuttuisi asiaan. Äiti ei kyennyt hakemaan apua. Vanhempani ovat vieläkin yhdessä... heillä menee ihme kyllä hyvin. Isä ottaa vielä jonkun verran mutta ei enää vanhana jaksa alkaa riehumaan. Hän on hyvä pappa lapsilleni ja voin sanoa että rakastin häntä kun hän oli selvin päin. Olen siis nähnyt senkin että ihminen voi muuttua. Mutta ikuiset arvet lapsuus on kyllä minuun jättänyt... välillä ne aina tulevat mieleeni. Missään ammattiauttajalla en ole käynyt. Itselleni kyllä sosiaalialan koulutuksen hankkinut.

Oikeenko totta sinä sait jäädä kotiinne ja miehellesi hankittiin kunnalta asunto? Saako udella omistitko itse kokonaan kotinne? Meillä on fifty-fifty omistus. Vaikkakaan en usko, että pystyisin palkallani maksamaan nykyistä kotiamme. Jos siis palkkaa saisin.



Varmasti on ollut vaikeaa lähteä.



Muistin juuri mitä mieheni sanoi minullle=syytti, kun poliisi vei häntä pois: " Mitä olet mennyt tekemään?" Ja nyt en enää ole kyykyssä tai kaunistele tms. KOSKA EI VOI OLLA MINUN SYYNI TAI MITÄ MINÄ OLEN MENNYT TEKEMÄÄN! Rohkeutta ja uskallusta minäkin rukoilen itselleni; ja kenties muille samassa tilanteessa oleville; lopettaa tämä kuningasalkoholimiehen kanssa eläminen. Ennen olen uskonut, että hyvä kun lapsilla on isä, mutta nyt ovat silmäni auenneet.



Aion soittaa aamulla vanhalle ystävälleni, jota en ole tavannut aikoihin. Muistin, että hänellä on melko kaukana täältä iso maatila (pari asuinrakennusta) ja mieheni ei tunne tätä ystävääni. Jos saatais mennä sinne vähäksi aikaa lasten kanssa. Tietenkin tarttee ilmoittaa viranomaisille tästä kyläilystä, jos se nyt edes onnistuu. Mutta olisi tosi ihana paikka lapsille ja samanikäinen kaveri ystävälläni. Ja paikka kait kuuluu samaan sairaalapiiriin, jottei lapseni mahd. äkillinen huononeminen aiheuttaisi vaaraa. Ja täytyyhän esim. lomamatkalla poissa kotoa olevat hoitaa.



Kiitos!!! ajatukset+tunteet vieläkin sekaisin, mutta lasteni elämää koitan muuttaa päihteettömäksi.

Vierailija:

Lainaus:


et päästä häntä kotiin! Telkeät ovet ja soitat poliisit uudestaan jos väkivalloin yrittää. Hänellä ei tuollaisen jälkeen ole mitään oikeutta tulla kotiin. Ja SINÄ et ole se, jonka pitäisi pois lähteä, kun et ole mitään väärää tehnyt. Pyydä vaikka vanhempasi sinne turvaksi tai jotain.




hyvä just näin!!!!!!!!!!!!

niin suurta vastuuta että soittaa poliisit ym . Ja eiköhän tässäkin tapauksessa käy niin että ap leppyy ja jää lasten kanssa siihen kunnes taas seuraavalla kerralla 4 - vuotias soittaa poliisit . Hyvä lapsuus jee !

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat