Vierailija

Miten asiat elämässä voi jotenkin ajautua ihan surkeelle tolalle? Vaikka tavallaan perusasiat on kunnossa päällepäin niin olo on surkea.



Vaikka joku ulkopuolinen katsoo mun elämää ja voi todeta että mulla on kiva työ, uusi koti, ihanan vilkkaat lapset ja rakastava mies niin totuus on ihan toinen.



Mun työ stressaa ihan hirveesti ja musta tuntuu etten mä enää millään repeä tekemään sitä kaikkea ja hurjassa tahdissa mitä multa vaaditaan.



Koti on kiva kyllä mutta en millään jaksais siivota isoa taloa ja lainat on kamalat!



Lapset on vilkkaita kanssa mutta melkein aina riitelevät keskenään ja musta tuntuu etten saa hetkenkään rauhaa kotona enkä kuule omia ajatuksianikaan.



Mieskin tuntuu nykyään vain kaverilta ja kipinä on kadonnut suhteesta kaiken kiireen keskellä jo kauan sitten.



Musta yksinkertaisesti tuntuu että voimat on loppu. En mä mitään itsaria edes ajattele ei mitään sellaista. Tuntuu vain että tekis mieli kömpiä peiton alle itkemään kun ei jaksa mitään muutakaan...

Kommentit (7)

hassua kyllä, tein itse jokin aika sitten aloituksen vähän tätä sivuavasta aiheesta, kun totesin etten haluakaan elämältä sitä mitä pitäisi haluta kun se elämä tarkemmin ajatellen tuntuu aika tyhjältä. Kuulostaa siltä, että et ole oikein pysähtynyt ajattelemaan, mitä haluaisit ja minkä hinnan siitä maksat, ennen kuin olet jo hankkinut sen.



t. melkein ansassa minäkin

Aika törkeitä vastauksia olet kyllä ap saanut! Toisilta se empatia kyky puuttuu kokonaan.

Mut, eihän sulla vois olla vaik stressin kautta masennusta? Masennus on siitä kavala että se saattaa välillä mennä pois ja sitten taas hyökkää ja kunnolla. Silloin ei kyllä kiinnosta tai innosta vaikka olis minkälaiset talot tai perheet.

Koita jaksaa ja käy tosiaan vaik juttelemas jossain tai terkkaril tms!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat