Seuraa 

Sivut

Kommentit (19)

Ihmeen kesäiset kelit kyllä toukokuuksi. Polttopuuhommia mekin teimme eilen, tänään on nautiskeltu hyvistä keleistä grillailun ja oleilun merkeissä.



Vai voi se kuusivuotisuhma kestää vuosia... Huokaus! Ainahan sitä tietysti tuntuu joku erityisvaihe olevan ainakin jollakin lapsista. Sitä tässä viikonloppuna juuri puhuimmekin, että jos alkaa odottaa, ettei kellään olisi uhmaikää tms. ennen kuin seuraavalle vauvalle antaa tilaisuuden niin sitten saa kyllä odottaa parikymmentä vuotta. =) Muutenkin ollaan pikkuhiljaa luopumassa ajatuksesta, että odotettaisiin kovin kauaa ennen kuin annetaan uudelle vauvalle tilaisuus. Minun ideanihan se odottaminen olikin, mies olisi ollut jo kauan sitten valmis. Vieläkin työasia sen verran mietityttää, etten ainakaan tässä kuussa vielä yritykseen suostunut, vaikka otolliset ajankohdat ovatkin meneillään...



Onko teillä muilla hyvä tukiverkko sukulaisia ja ystäviä lähellä? Saatteko paljon apua lastenhoitoon? Meillä sukulaiset ja useimmat ystävätkin asuvat kaukana. Jonkinlainen verkosto tietysti on muodostunut tännekin, mutta välillä tuntuu, että olemme aika lailla omillamme. Iso syy siihen on tietysti se, että olemme huonoja antamaan lapsia vieraille hoitoon, ellei ole pakottavaa tarvetta. Tykkäämme liikkua koko perheenä emmekä varsinaisesti kaipaa lastenhoitoapua, mutta jos esim. mummola olisi lähellä niin varmasati olisi kaikille mukavaa, jos lapset voisivat viettää sielläkin aikaa. Neljälle lapselle on varmasti vielä vaikeampaa löytää hoitajaa kuin kolmelle, mutta eiköhän siitäkin sitten jotenkin selvitä. Pitää sitten vaan jaella lapsia eri paikkoihin. =)



Aurinkoisia päiviä!

On niin kiva käydä lukemassa näitä kuumeilijoiden juttuja.Minäkin niin mielelläni haluaisin vielä sen neljännen pienokaisen,mutta mieheni on sanonut että hänen hermonsa juuri ja juuri jaksavat nämä kolme suloista lasta.Eli näyttää siltä että jos ei ihmettä tapahdu taitaa jäädä lapsiluku kolmeen.



Meillä on myös lapset samana vuonna syntyneitä kuin maaliskuu-05:lla eli tytöt 97 ja 99 ja poika 05.Olisi niin ihana saada nuorimmalle kaveri.Mulla tuota ikää on 35v.Joten en enää haluaisi odotella kovin kauaa.Mutta eihän sitä tiedä vaikka kävisi " vahinko" .Aloin odottaa toista lastamme kun yhden ainoan kerran jätimme ehkäisyä käyttämättä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Todellakin aika on kulunut nopsaan, kun vihdoin ja viimein lumet on sulanut täältäkin ja kaikenlaista puuhaa on ulkona riittänyt.

Meillä ei vielä ole tietoa tuosta kuusi vuotiaan uhmasta, kun vanhin on vasta 3v. Mutta jonkinlainen uhma tuntuu siinäkin iässä olevan.



Vihdoin ja viimein viime viikolla alkoivat kauan odotetut menkat ja nyt sit odotellaan kuinka säännöllisiks tulevat. Aikasemmin on kierto ollu about 28 päivää ja toivottavasti pysyis samanlaisena nytkin. Onneks on aina ollu aikasta säännölliset..



Siinä meidän kuulumiset näin pikaseen.. Huomenna olis mummola päivä, joten taidan mennä pakkailemaan tavaroita valmiiks.



Keväisen lämpöisiä päiviä kaikille!!



wagner

Päätin aloittaa kokonaan uuden keskustelun, kun meidän pinoa ei osunut silmään;)



Kaikilla on varmaan ollut kaikenlaista kevät puuhaa, ettei ole koneelle paljoa kerennyt. Minäkin olen suorinut pihaa ja polttopuita pinonnut, kun säät ovat olleet nyt tosi suotuisat.



Eilen oltiin mummulassa grillailemassa ja tultiin kotia vasta iltamyöhäsellä, kivaa oli. Muuten ei ole kummallisempia nyt tapahtunut....tärppipäiviä odotellessa.



Mitäs teille muille kuuluu??? Tärppionnea ja plussatuulia tarvitsijoille!



Kesää odotellen Lalla

Ihania ilmoja tosiaan on ollut. Oltiin eilenkin koko päivä pihalla, touhuiltiin noiden polttopuiden kanssa. Illalla kävi sitten kylässä kaksi veljeäni ja siskokin pyyhälsi sitten vielä myöhemmin. Viimein kun sitten nukkumaan pääsi aaah, kyllä uni tuli.



Itse asiaan; Viime viikko oli ns. yritys viikko, joten pääsee taas jännäämään ensi viikolla.



Galuppiin; Me ollaan asuttu nyt neljä vuotta miehen vanhassa kotitalossa. Tässä on ylhäällä kaksi huonetta, joista toinen tooosi iso ja toistakin saa laajennettua. Alhaalla makuuhuone, olo-takkahuone ja iiiiso tupakeittiö. Päällisin puolin tää talo näyttää aika pieneltä, mutta sisään kun tulee, niin moni on ollut aika yllättynyt tilavuudesta. Vaikka se nelkkukin sit joskus tulisi, niin luulen, että silti mahdutaan.



Autosta; Meillä on kaksi autoa, minä ajelen lapsien kanssa Volvo v40 sport wagonilla ja miehellä työautona Nissan Almera. Hyvin mahdutaan tuohon Volvoon vielä koko porukalla ja ollaan kokeiltu mummuakin lisänä ja hyvin mahtui. Tosin (nelkun tullessa)yksi aikuinen joutuisi olemaan ilman turvavöitä sitten(vaikkakin tilapäisesti sallittua) ja mielestäni tää on aika iso turvallisuus kysymys. Toisaalta tuo esikko haluaa mennä aina mummulaan isoiksi kauppareissuiksi, joten auto on harvoin täysi. Pikkukaupat ovat meillä tuossa vieressä.Pidemmille reissuille saadaan vuokrattua tuosta läheltä pikkubussi. Aika sitten näyttää, miten nämä ratkaisemme;)



Joku kysyi 6-vuotiaan uhmasta....Meillä esikko on nyt 9-vuotias ja on uhmitellut 6-vuotiaasta asti. Välillä on niin isot riidat hänen kanssaan, että ollaan ihan helisemässä. Olen odottanut kolme vuotta tuon menevän ohitse.......joskus menee pitkiäkin tovia rauhallisesti, mutta sitten sitten taas ovet paukkuu ja karmit kolisee. Toivottavasti murkkuikä olisi sitten rauhallisempi;)



Aurinkoista päivää kaikille



Lalla

Kirjoitin pitkän viesti ja sitten sen lähetys ei onnistunutkaan...



En nyt jaksa kaikkea uudestaan kirjoittaa, mutta jotain sentään. Joku kyseli aamuheräämisistä. Meillä nukutaan melko pitkään nykyäänkin. Kahdeksan jälkeen väki alkaa pikkuhiljaa heräillä, välillä menee lähemmäs yhdeksääkin. Kerhoaamuina porukkaa joutuu herättelemään. Syksyn eskariaamut hirvittävät jo nyt, mutta kaipa sitä on opeteltava uusi rytmi sitten. Onneksi on kuitenkin piiiiiiiiiiitkä kesä vielä edessä.



Oli lohdullista kuulla, että muillakin on ollut hankalaa 6v uhmaa. Meillä tuo kiukkuaminen on kyllä aika hurjaa entiseen verrattuna, vaikka neiti tunteitaan on aiemminkin ilmaissut reippaasti. Nyt vaan niitä purkauksia tulee yhtenään... Rankkaa tuo kasvaminen. Itsellä ei vaan aina tahdo kärsivällisyys riittää, kun niitä samoja huutoja kuuntelee kaiken päivää, vaikka kuinka tietää, että ne kuuluu asiaan. Harjoitusta siis äidillekin. =)



Tämä vauva-asia pyörii mielessä kaiken aikaa, mutta edelleenkin jarruttelen toimeen ryhtymistä... Aikaisemmin raskaudet ovat alkaneet niin helposti, etten oikein osaa heittäytyä tilanteeseen asenteella tulee jos on tullakseen, vaikka tiedänkin, ettei se aina niin helposti käy. Teilläkin oli jollain pitkää odotusta ja monenlaista takana. Varmasti rankkoja juttuja ja sitten minä täällä pähkäilen, että jos ei nyt vielä tässä kuussa yritetä, kun sitten meillä olisi jo tammikuussa vauva... Kamalaa! Meillä eka raskaus alkoi ekasta kierrosta, kakkonen yhdestä kerrasta ja kolmonen " vasta" tokasta kierrosta, joten olemme päässeet älyttömän helpolla näissä jutuissa tähän asti. Mutta nyt sitten mietityttää sekin, että jospa ei tällä kerralla käykään niin helposti niin sitten harmittelen tätä empimistäni. Kyllä saa asioista vaikeita kun liikaa pyörittelee... Mitenkä teillä on raskautuminen käynyt?Helposti, vaikeasti?



Mutta tärppionnea teille kaikille, jotka olette uskaltautuneet toimeen ryhtyä!!! Jospa minäkin kohta...

Laitanpa vähän viestiä, ettei vallan häviä koko aloitus. Mietiskelin, että jospa laittaisi vaikka jonkinlaista gallupia tänne neliapiloille, niin ehkä väki aktivoituisi kirjoittamaan... Testaan siis parilla kysymyksellä.



Yleisiä perustelujahan esteeksi neljännelle lapselle ovat, että autoon tai asuntoon ei mahdu. Omasta mielestäni eivät kyllä voi olla niin tärkeitä asioita, että lapsiluku niiden perusteella määräytyy, mutta vaikutuksensa toki niilläkin. Kysynpä siis teiltä, millaisella autolla teidän perheenne liikkuu nyt? Entä tuleeko auton vaihto eteen, kun perhe kasvaa? Entäpä sitten asunto? Millaisessa asunnossa asutte, riittääkö tila mielestänne isommallekin perheelle vai suunnitteletteko/haaveiletteko isommasta kodista?





Ja vastaan itselleni. =)

Autosta: Meillä ajellaan jo nyt pikkubussilla. Kolme lasta, koira ja valtava määrä matkatavaroita (meillä ajetaan paljon pitkiä reissuja sukuloimaan) ei sovi kivuttomasti mihinkään tavalliseen henkilöautoon. Tila-autojakin katselimme, mutta hinnat aika hurjia meidän budjetille. Nyt siis köröttelemme vanhalla pikkubussilla, joka on älyttömän kätevä. Ei pakkaamisongelmia, yllättävän mukava ajaa ja kyytiin mahtuu muitakin kuin oma perhe. Ihan omin voimin emme taida autoa koskaan saada täytettyäkään. =)

Asunnosta: Asumme omakotitalossa, jossa on toistaiseksi tilaa ihan kivasti. Pienet lapset eivät omia huoneita kaipaa ja meillä on aika tilavat " yhteiset tilat" (oh, k, khh, eteinen ja takkahuone). Jos takkahuone/vierashuoneen muuttaisi makuuhuoneeksi, meillä olisi periaatteessa jokaiselle nyt olemassa olevalle lapselle oma huone. Monien mielestä meillä on siis nyt enimmäismäärä lapsia tähän taloon, mutta me itse emme ajattele niin. Oma huone jokaiselle lapselle ei minusta ole mitenkään välttämätöntä. En myöskään kovin äkkiä luopuisi tuosta vierashuoneesta, kun meillä käy paljon yövieraita (suku ja kaverit kaukana) eikä meidän olkkari läpikulkuhuoneena ole mikään kiva yöpymispaikka. Siis lähivuosien suunnitelmissa olisi jakaa lapset kahteen huoneeseen ja majoittua itse kolmanteen. Ja jos perhe kasvaa yli nelilapsiseksi (haaveena edelleen) niin sitten voisi taloa laajentaa, kun lapset kasvavat... On noita remonttihommia tullut sen verran tehtyä, ettei ihan mahdottomalta kuulosta. Ja samalla saisi sen, mitä eniten kaipaan taloomme eli toisen vessan... Haaveita nuo, mutta siis ihan kivasti nyt mahdutaan vielä useampi vuosi asustelemaan.



Mut nyt lakkaan löpisemästä ja toivon, että muutkin neliapilat innostuisivat vastailemaan ja vaikka kyselemään lisää niin saataisiin vähän vipinää tähänkin ketjuun. =)

Mä olen tainnut kirjoitella viimeksi joskus tammikuussa, joten aloitan pienellä esittelyntyngällä; olen 31 vuotias, kolmen pienen pojan (01, 03 ja 04) kotiäiti. Multa poistettiin kuparikierukka joulukuussa 05, ja me ehkä pikkuisen luultiin, että plussa napsahtaisi heti...eipä ole plusaa näkynyt! No, hyvää kannattaa odottaa.



Eipä silti, järki sanoo, ettei nyt edes kannattais yrittää, kun mies on lähdössä kesäkuussa 6kk' n työkomennukselle... alkuraskaus pahoinvointeineen ja väsymyksineen ynnä kolme vilkasta nuorta miestä saattaisi olle aika rankka yhdistelmä " yh-äidille" . Mutta eipä vauvakuumeella ole koskaan ollut järjen kanssa mitään tekemistä... eli mun puolesta vauva saisi ilmoittaa tulostaan koska vain, murehditaan sitä jaksamistä myöhemmin.



Nyt on menossa kp 21 (?) ja taas alkaa tuttu jännääminen, vaikka käytännössä mahikset on lähes nollassa... me taidettiin nukkua autuaasti ohi koko oviksen! Hups.



Autoista; meillä on sellainen Grand Voyager, vanha kuin Mooses, mutta uskollinen! Me meinataan ajaa se ihan loppuun asti, ja vasta sitten vaihdetaan uudempaan, toiseen tila-autoon. Hyvin siihen mahtuisi vielä vaikka kaksikin ipanaa.

Asumisesta sen verran, että meillä kyllä on 4 makkaria, mutta lapset nukkuu kaikki samassa huoneessa. Pojat tuntuvat nauttivan toistensa seurasta ja sitäpaitsi mä uskon, että se opetaa heitä jakamaan ja ottamaan toisiaan huomioon. Tavarat ja lelut on yhteisiä, ja yhdessä sotketaan ja siivotaan -tai yritetään siivota... Jos se pikkunelkku saapuisi, niin hän sitten varmasti nukkuisi ensin meidän makkarissa, ja noin vuoden ikäisenä muuttaisi poikien lukaaliin (oletan, että se neljäskin olisi poika).



No niin, tässä olis hyvä pisteen paikka. Kas noin. Hauskaa viikonloppua, ja kirjoittelemisiin!



-Chicky



Mahtuuko ketjuilemaan?

Yritin tuolla toisaalla kirjoittaa ,mutta tahti oli niin hirveen nopee et ei perässä pysy.



Täytän kesällä 31 ,mies on 38 asumme Itä-Suomessa ,lapset poika -91 tytöt -94 ja -97 heidän jälkeen nelosta yritelty saaden aikaa kolme km.

Edellisestä aikaa 1.5v ,vaan eipä ole uutta raskautta kuulunut.

Pientä avustusta on välillä käytetty lääkkeiden muodossa ja muutama inseminaatio tekemällä. Huonolla menestyksellä eka inseminaatio onnistui plussaksi asti mutta siitä tuli tuo 3 km rv8+2.

Kova kuumeilu on päällä ,ei siitä osaa irti päästää ,vaikka vuosikausia tässä on yritetty yrittämisen perään ,eikä vaan onnistu.

Huhtikuussa kävin gynellä ja sovittiin (hän ehdotti) vuoden taukoa ja sitten voisi uudelleen kokeilla noita apuja jos ei luomuna tärppää.



Asuntona tällähetkellä kerrostalossa 4h ja keittiö ja hyvin mahdutaan ,vaikka se nelonenkin tulisi. Pojalla oma huone ,tytöt jakavat saman ,mutta voisi teinit laittaa samaan huoneeseen ja taatusti meidän neiti 8v ottaisi nelosen samaan huoneeseen kanssaan. Neiti on monta vuotta vaatinut meille vauvaa kun niin paljon niistä tykkää ja aina hoitelee kaikkien tuttujen vauvoja ja muita pieniä... mut olisko oma sit niin kiva?

Auto Chevy Astro joka tällä hetkellä rek. viidelle ,mutta pienillä muutostöillä saisi lisää penkkejä ja tilaa useammalle ihmiselle.



Muistissa on vielä 6v ikä ja etenkin tytöillä se oli ihan kaameeta aikaa ,että elän myötätunnosta teille joilla 6v on. tuttavani perhepäivähoitaja sanoi ,että hän hoitaa lasta kuin lasta ,mutta jos hän saa valita ,6v tyttöä hän ei ota hoitoon. Ovat niin rasittavia tapauksia.

No onhan niitä hyviäkin hetkiä noilla 6v ,mutta se ikä taitaa olla kaikilla enemmän ja vähemmän tulta ja tappuraa.



mijora

Kevätkelit houkuttavat ulos ja vappukin tuli vietettyä pihalla. Taas tuli näitä vauvajuttujakin pyöriteltyä viikonloppuna. Mies ei minun jahkaamistani oikein ymmärrä, kun yhtenä hetkenä olen yhtä, toisena toista mieltä. Mutta toistaiseksi siis annetaan ajan kulua ja arvioidaan tilannetta tarpeen mukaan. Eihän sitä onneksi tarvitse päättää, että esim. vuosi nyt odotellaan vaan mennään nyt kuukausi kerrallaan. Kun ei tiedä miten tilanne kehittyy... =)



Onko teillä muuten kellään 6-vuotiasta tai ollut lähiaikoina? Onko ollut hurjaa uhmaa? Meidän esikolle (loppukesästä täyttää 6) on ilmaantunut ihan mahdotonta käytöstä. Parkua riittää kymmenen kertaa päivässä ja kaikki on huonosti. Sopivia vaatteita ei löydy ikinä ja pienempiä aina lellitään... Äiti on ihan kamala ja välillä maailman rakkain ja muutenkin tunteet heittävät todella laidasta laitaan. Aika rasittavaa, mutta kaiketi asiaan kuuluvaa. Tässä ehtikin olla ihmeen rauhallinen väli ja arki sujui leppoisasti. Seuraavaksi onkin kuopuksen kaksivuotisuhman vuoro... Haasteet eivät onneksi tässä hommassa lopu.



Nyt ruuanlaitto kutsuu... Kirjoitelkaahan nyt muutkin neliapilat.

Aurinkoista päivää!

Olen 34v, mies vähän vanhempi. Meilläkin 3 poikaa; -97, -99, -05.. ja siihen piti jäädä. Mutta mistä se vauvakuume aina tupsahtaakin? No olen varmaan niitä toivottomia haaveilijoita.., mies ei enää varmaan innostuisi isommasta perheestä, vaikka asunnossa tilaa olisikin. Isompi auto pitäisi kuitenkin hankkia.

Silleen surku olo, kun katsoo noita isompia, miten välillä riidellään, mutta kuitenkin heillä on seuraa toisilleen. Nyt tämä kuopus on se iltatähti..., mutta ehkä hän ei sitten kuitenkaan koe itse sitten myöhemmin sitä huonona asiana. No joka tapauksessa, meillä taitaa perhe olla tässä.

Kyllä aivan upeet kelit on ollu ja ulkoiltu on täälläkin melki aamusta iltaan!



Galluppiin; Tällä hetkellä ajellaan farmariautolla ja varmaan tulee tila-auton harkinta jos nelonen joskus ilmoittelis tulostaan.. Ja välillä tuntuu ettei olis hullumpi hankinta tällekään porukalle!

Ja omakotitalossa asustellaan, jossa 6h ja keittiö. Joten tilaa olis sen puolesta. Ei tarviis ainakaan asuntoa vaihtaa... Enkä kylla haluis vaihtaa, sillä tykkään aivan hirmuisesti asua tässä!

Lalla; toivottavasti yritys tuottaa toivottua tulosta.. kovasti +++++++++++ tuulia sinne! Jännitellään sit yhdessä!

Oma napa; Menkat oli ja meni ja nyt sit ollaan jatkettu puuhastelua entiseen malliin, joten katsotaan miten käy! Ei olla mitenkään yrittämällä yritetty vaan tulee jos on tullakseen..

Hauskaa viikonalkua kaikille!



wagner

Päätin uskaltautua tänne. Meille toivottaisiin nyt kovasti sitä neljättä lasta. Olen 29v ja äitiys on sopinut minulle niin hyvin. Nuorin on nyt 4v ja touhuaa jo aivan liikaa itsekseen :) Meillä ei lapsilla ole pahempaa uhmaa ollut. Kaksi vuotiaana kaikki koettelivat rajojaan jonkun verran mutta muuten en koskaan voi yhtyä keskusteluihin siitä kuinka hankalia sen ja sen ikäiset ovat... Kahden vuoden uhma meni ohi muutamassa viikossa.



Meillä on kaksi autoa käytössä. Ihan pakko kun asutaan maalla ja eri työajat molemmilla. Tilauto kyllä hankittaisiin jos neljäs tulisi. Asumme omakotitalossa ja huoneita on yksi liian vähän. Eli tällä hetkellä on kaikilla lapsilla oma huone. Mutta neljäs jäisi sitten ilman... Täältä emme kyllä ikinä muuta pois kuitenkaan! Koti on sen verran rakas.



Miten teillä on matkustelun kanssa? Reissaatteko paljon lapsien kanssa? Mitenkähän sen asian sitten käy kun jo neljä lasta on? Meinaan yhteen hotellihuoneeseen ei ainakaan koko sakki mahdu :) Me matkustelemme joka kesä suomessa. Joskus käymme ulkomailla. Tähän mennessä onnistunut hyvin ja lapset ovat tosi fiksusti aina reissussa.

Niin paljon on tuolla ulkona kaikenlaista kivaa kevätpuuhaa, ettei malta sisällä juuri muuten olla kuin ruuan käy laittaa ja syö pikaseen.. Nyt kaikki muksut on päikkäreillä ja ajattelin suoda itselleni tovin tässä koneella ennen kun meen jatkaan hommia.

Meillä kun kaikki muksut on aamuvirkkuja ja heräävät kuuden aikaan, niin päikkärit ei ole ollenkaan pahitteeks. Mihin aikaan teillä muilla heräillään?Tuntuu ettei ainakaan meidän tuttavapiirissä ole oikein muita, jotka heräilis näin aikaseen ellei sit lasketa niitä jotka menee hoitoon..

Joku kyseli tukiverkosta (sorry, mutt en muista nicciä)...

No anyway, meillä mun puolelta kaikki sisarukset asuu tässä 10 km säteellä ja tosi tiiviisti ollaan kyll yhteyksissä. Joka viikko nähtäillään! Mun molemmat vanhemmat käy töissä, mutta yleensä jos on esim. parturissa käynnin takia tarvinnu viedä lapsia hoitoon niin aina on saanut järjestymään. Miehen vanhemmat on kans molemmat töissä ja asuvat 50 km päässä, mutta ei ole sinne tullut lapsia juurikaan vietyä hoitoon. Käyvät meillä kuitenkin viikottain.

Ollaan kait sen sortin immeisiä, ettei ihan niin hanakasti tule vietyä lapsia hoitoon. Ja vielä kun ollaan aikasta huonoja lähtemään miehen kans kahdestaan illanviettoihin mihinkään, niin ei oikeestaan ole ollut edes tarvetta saada lapsia hoitoon. En kiellä etteikö se välillä vois tehdä ihan hyvää puolin ja toisin, mutta ei vaan ole ollut kiinnostusta lähteä mihinkään..

Pari vuotta sit ostettiin tämä talo ja pihassa on niin paljon kaikkee " fiksaamista" että melki aina kun kelit sallii niin kesäiltoina ollaan lasten nukkumaanmenon jälkeen sännätty ulos töitä tekeen. Ja kun takka on niin aina kesäisin riittää noita puuhommia..

Mutta nyt taitaa olla aika mennä jatkamaan askareita, joten toivottelen kaikille hyvät päivänjatkot.



wagner

No nyt on noi polttopuut pinottu tuolta lojumasta, yes :) Pihalla ollaan oltu liki koko päivän, nyt nuorimmaiset jo nukkuu ja minulla on hieman tätä omaa aikaa. Missäs muualla sen vietän taas kun täällä.



Hyvin tuolla pihalla menee aika, eikä tule nyt sitä vauvantekoakaan niin hirmusti ajateltua. Ollaan aateltu, että tulee, kun on tullakseen. En edes muista tarkkaa päivää viime viikon oviksestakaan, joten ei ole tää vielä pakkomielteeksi mennyt ;) Kakkostakin yritettiin reilu vuosi, joten saattaahan siinä kestääkin.....



Tukiverkosta oli puhetta; Mun vanhemmat asuvat tuossa 8km päässä ja hoitavat mielellään, vaikka tosi harvoin nämä muksut hoitoa tarvitsevat. Jos mennään miehenkin kanssa iltaa viettämään (erittäin harvoin) niin yleensä mennään niin myöhään, että tuo nuorimmainen jo nukkuu automatkalla.



No sitten on tämä anoppi tuossa 300m päässä. Nää muksut ovat hänelle kaikki kaikessa näin muuten, mutta hoitoapuaan hän ei ole tarjonnut ikinä, ei ikinä! Ajatelkaas nää on hänen ainoat lapsenlapsensa. Juuri, kun ollaan aikeissa kysyä hoitoapua, hän alkaa puhumaan reissuun menostaan. Hän on virkeä ja mun vanhempia melkein 10v nuorempi, joten ei se jaksamisestakaan ole kiinni. Ollaan ihmetelty miehen kanssa kovasti asiaa, mutta ihan hyvin ollaan muksumme saatu hoidettua ilman apuja. Kovasti hän kaikkea näille muksuille ostaa ja antaa rahaa, mutta ei se läsnäoloa korvaa. Yleensä jos hän täällä piipahtaa, niin silloin täytyy jostain " päpättää" .



Muutenkin mun miehen suku on enimmäkseen omissa oloissaan ja ollaankin hyvin harvoin tekemisissä. Mutta sen sijaan mun sukulaiset käy tosi useasti. Esimerkiksi lauantaina kävi kolme veljeä ja sisko :) Me ollaan niin läheisiä ja ne tykkää kertoa mulle kaikki sydämenasiat. Niin ja ne tykkää hirmusti näistä muksuista, hömpsyttelevät heidän kanssaan.



Lämpimästi Lalla

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat