Seuraa 

Ihanaa toukokuuta!!



Kerronpa heti mitä illalla viimeiseksi tapahtui... Yksinäni kotona (poika nukkui, mies töissä) aloin tätä tilannettani miettimään, oireita ym. Ja niin vaan päätin, että sama se vaikka testin teen. Negahan se kuitenkin olis, mutta eipä tarvis niin kärvistellä... Jep, jep... Ilta oltiin kavereilla grillailemassa, joten limua tuli juotua litratolkulla, kp:t vasta 26, ja se iltapissahan on laimeampaa. Mutta, Kaksi viivaa tuli testiin [color=deeppink] II [/color]!!!! Ei testiviiva ihan yhtä vahva ollut sen kontrollin kans, mut vahva kuitenkin. Ja ohjeissakin sanotaan ettei viivan vahvuudella ole väliä.



Uskomattoman onnellinen olo!! Illalla jo onnenkyyneleitä vuodatin, ja aamulla miehen kans lisää [color=red]♥ [/color] Yhdestoista kierto toden sanoi. Onhan pieni pelko vielä olemassa, jos menee taas kesken. Mutta olo on kyllä tosi luottavainen. Uskon, että tammikuussa meillä on pieni nyytti.



Napatkaahan muutkin plussat kiinni +++++++!!!



Ja sori tämä hehkutus tästä plussasta...

Sivut

Kommentit (46)


Ihanan lämmintä tuolla ulkona. Ärsyttää kun pitää istua sisällä muka töitä tekemässä. Tänään ei olis paljoo hommia ja olis kiva lähtee kotiin laittamaan puutarhaa, mut on vielä yks palaveri. Hassua miten toi puutarhanhoito voi ruveta kiinnostamaan, kun on omakotitalon ostanu. Nyt ollaan toista kevättä ja kesää udessa kodissa ja kovasti haluaisin laittaa pihaan vähän pensasaitaa ja muuta istutusta. Puutarha on vanha, joten ihan kaikkea ei tarvii laitaa. Eniten häiritsee se, että näkee monen pihan läpi. Haluaisin vähän yksityisyyttä, mutta mies sano et ei haluu pensasaitoja, kun naapurit muka loukkaantuu siitä. Ja minä taas haluaisin edes johonkin kohtaan tonttia pienen suojaisan paikan, jossa sais olla omissa oloissaan.



Menipäs vähän aiheen vierestä ;) mutta kun ei itselle nyt kuulu mitään uutta tässä touhussa. Piinaviikkoa odotellessa. Kp 21/26-27. Ihmeen rauhallinen olo on. En oo vielä kauheesti jaksanu murehtia oireista yms. Mutta ehtiihän tuota vielä moneen kertaan tässä kierrossa saamaan aikaseks paniikin. Mutta ainakin nyt on siis rauhallinen ja hyvä olo. Ehkä se auttaa, kun on muutakin tekemistä kun vaan miettiä näitä asioita, eli pihalla puuhastelu on hyödyllistä monella tavalla.



Mukavaa päivää kaikille

Nyt sitten niitä plussia taas ropisee:)

Mulla tää toipuminen vaan hidastelee. Kävin labroissa naistenklinikalla ja tulehdusarvot on noussut. Lekuri ultras ja sanoi, että on hematoomia jossain tuol munasarjan takana tai sielläpäin??? No kuitenkin ne aiheuttaa tota kipua ja pitää tulehdusta yllä. Kuulema voi tää toipuminen sitten kestää:( Huomenna uudestaan labroihin ja jos vielä tulehdusarvot nousseet niin sitten osastolle antibiootti tippaan.



Shannon: Sulla voi hyvinki se ovulaatio jo olla. Mulla tuli eilen myös sellasta limaa ihan ovis limaa ja olen aika varma, että täällä on myös. Mutta meillä noi vauvapuuhat odottaa kunnes olen kunnossa.



Vähän riipaisee aina nähdä siellä noita isoja mahoja ja kotiin lähteviä vauvoja.



Ja mitä noihin miehiin tulee niin olen huomannut, että ne on ihan kuolemankielissä jo pikkuflunssasta. Eihän ne mitään menkkoja tai synnytystä edes voi tajuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juuri kotiuduttiin kuopuksen kaa lapsimessuilta. Oli ihan mukavaa. Tosin se pienten vauvojen ja isojen vatsojen näkeminen ahdisti aikalailla. Meilläkin muuten tulee jo heinäkuussa vuosi täyteen siitä kun vauvaa alettiin yrittämään. Ei ois kyllä uskonut et ois näin pitkä ja kivinen tie taivallettava vauvan eteen. Ja tietä edelleen kuljetaan. Saa nähdä mitä on vielä edessäpäin. No mutta nyt on ainakin ihanat ilmat.Pitää koittaa nauttia niistä. Niin ja kyllä mulla täytyi olla ovis silloin kun ihmettelin, et voiko tää olla sitä. Ne limat meinaan loppu heti sen jälkeen ja silloin oli mahanippailuja ja sit kun vielä ovistestikin näytti plussaa niin kai se täytyy uskoa. Nyt sit vaan piinailemaan et josko vaikka ois tärpännyt. Toivossa on hyvä elää...



Senniina: Miten usein sulla poika tapaa isäänsä? Meilläkin on meinaan tää uusperhekuvio.Meillä tytärpuoli tapaa äitiänsä joka toinen viikonloppu. Isommat pojat taas ei tapaa isäänsä juuri ollenkaan. Aiemmin kyllä tapasivat mutta nyt erinäisten kuvioiden kautta isä muutti ulkomaille ja tapaa poikia vain pari kertaa vuodessa. Joten meillä on tosiaan melkein aina kaikki lapset kotona ja vilskettä riittää. Poikien kannalta myös tosi kurjaa, koska haluaisivat nähdä isäänsä enemmän. Mutta minkäs voit. Meillä ei siis juuri vapaaviikonloppuja oo miehen kaa. Välillä saadaan kyllä isovanhemmat hoitamaan lapsia et päästään kahdestaankin jonnekin.



Ria: Harmi kun et oo vieläkään kunnossa. Toivottavasti paranet pian. Vaadi tosiaan kunnollista tutkimusta kun meet jälkitarkastukseen.



On tää palsta kyllä kumma kun toisaalta ahdistaa olla täällä, mut toisaalta on pakko tulla. Oon kyllä sen verran jo riippuvainen tästä.



Hyviä viikonloppuja kaikille! Koitetaan nauttia hyvistä ilmoista!!!



Shannon

Nyt tais käydä silleen että plussajuna jätti mut tälläkin kertaa taakseen. Vuoto alkoi pikkuhiljaa aamulla ja koulussa ollessa alkoi sellaiset kivut etten muista pitkään aikaan tunteneeni sellaisia... Lähdin kesken kotiin. Nyt alkaa jo helpottaa, vaikka välillä kramppaa kipeästi. Särkylääkkeitä tuli otettua aikamoinen määrä. Eli kp 1 näyttäs olevan nyt täällä. :( Harmi kun en päässyt Selmiinan kans samaan plussajunaan.



Vuotoa tosin aion vielä tarkkailla, kun äskettäin vessassa käydessä se oli ruskeaa, ja yleensä kun se kerran on punaista ollut, se ei enää ruskeaksi muutu. Vuotoa tulee myös aika vähän kipuihin nähden. Mutta en toivo enää mitään.



Se pistää masentamaan, että kun luulin että laparoskopia toisi avun noihin hirvittäviin kipuihin. Monet ovat kehuneet että ekat menkat on kipeät mut sit tokat niinku ei mitään. No, nää on mun tokat ja huh huh... Kipu toisaalta oikein alleviivaa sen henkisen kivun mitä kokee, mutta toisaalta taas vie ajatukset pois siitä henkisestä kivusta, ja kokee jotain positiivistakin, kun kipu helpottaa niin on varsin helpottunut olo. Joutuu nöyrtymään elämän edessä ja olemaan onnellinen pienistäkin asioista. En nyt silti sanois et kovin onnellinen tällä hetkellä olen mutta...



Ihanaa kevätpäivää kaikille! Ovisonnea touhuilijoille ;) Onko enää ketään piinailemassa?

Ihania uutisia! Itse täällä vaan kirjaimellisesti viltin alla kun ei tunnu antibiootit purevan ainakaan vielä. Kuumetta pukkaa vaan. Aloin jo pelkäämään kaiken maailman sairaalabakteeria sun muuta. Huomenna jos ei jo ala hellittämään lähden kyllä taas sinne päivystykseen. Haluis täälläkin jo päästä noihin vauvan-teko puuhiin pikkuhiljaa. Mulla vasta alkaa se jälkivuoto loppumaan ja odotan kyllä yhdet menkat. Ei tässä uskalla urheilla yhtään. Ja on sen verran kipeenäkin, ettei ole kyllä seksi käyny mielessäkään. Ukko alkaa olee varmaan jo ihan turhautunu:) Mutta nyt takas peiton alle.



Vielä kerran ONNEA Selmiina!


Pohdimpa tuossa äsken tuollaista asiaa. Sohvalla maatessa tuntui pari kertaa muljasevan aika ikävästi oikealta puolelta munasrjojen kohdalta. Sanoin siitä sitten miehelleni ja toinen totesi, että mene lääkäriin. Jos sitä jokaisesta kierron eri vaiheessa olevasta vihlasusta ja muljahduksesta menis lääkäriin ni sielähän sais ravata harva se päivä. Mies ei oikeen ymmärtäny asiaa. Siksipä päädyin pohtimaan moista....mitäs muut ootte mieltä? Mä luulen että miehistä ei olis moisen hommaan.



Tässä ehkä vähän välillä meille muutakin pohdittavaa =)

Testasin sitten apteekin omalla vielä. Kyllä ne kaksi viivaa siihenkin paukahti =D



Beijaflor ja bien! Mitkä teilä olikaan testipäivät ja lasketutajat, niin päivittelen ne tuonne meidän listaan =)



Majita, voi kurjuus sitä tätiä!!! Mä olisin niin mielelläni ottanut sut mukaan tammiodottajiin! Halaus ja rutistus! Mä kyllä uskon, että se laparoskopia auttaa ja tekee tehtävänsä. Eiköhän muutaman kuukauden sisällä teilläkin se tärppi viimein saada. Se vaan on odottavan aika niin pitkä, eikä aina jaksa uskoa siihen parhaaseen lopputulokseen. Eikä se tietyssä tilanteessa auta yhtään, ku sanotaan, vielä teidänkin aika koittaa. Mutta ei täällä muuta voi, kun tehdä parhaansa ja ottaa vastaan sen mitä saa.



Lämpimin halauksin Selmiina

Paljon voimia lähetän täältä sulle. Toivotaan tosiaan, et me kumpikin saadaan vauvat vuoden -07 puolella. Koitetaan tsempata toinen toistamme. Meille lääkäri sanoi, et heti voi alkaa yrittämään. Mut sit tosiaan kätilö sanoi et yhet menkat kannattaa odottaa. Uskotaan kuitenkin lääkäriä eli ei odoteta koska lääketieteellistä estettä heti yrittämiselle ei ole. Mua vaan hämää kun mun vatsa on ollu niin outo vaikka vuoto jo loppuikin. Semmoinen kumma paineentunne, varsinkin selällään maatessa, ihan kuin loppuraskaudessa. Sit maha on välillä kipeä ja sitä vihloo. Mut ei kuitenkaan hirveän kipeä, lähinnä vaan outo. En tiedä kuuluuko tämmöinen asiaan. Pitää varmaan huomenna soitella naistenklinikalle ja kysyä asiaa. Mulla on lisäksi lämmöt edelleen koholla 37.2 ja palelee. Mut jos ois tulehdus, niin kuumetta ois tosiaan varmaan reilummin ja vuoto ei ois ehkä loppunut lyhyeen.

Hienoa tosiaan, että niitä plussia taas alkoi satelemaan! Onnea valtavasti sinullekin bien!! Elokuussa meillä viimeks tärppi, joka meni kesken. Niin kyllä sitä pieni pelko jäi, ettei vaan taas kävis samalla tavalla. Tähän pieneen ihmeeseen kun itsellä oli jo usko mennä, jotenkin en voi uskoa, että sitä meiltä pois otettaisiin. Tänään tuntui aamulla hetken aikaa menkkamaista juilimista masussa, siitä heti pelko nousi. Onneks se jäi siihen... Toisaalta on varmaan lapsellista uskoa, ettei tämä taas voisi mennä kesken. Mut nyt on niin hyvä ja luottavainen mieli tämän suhteen kuitenkin. Kunpa mun vaisto olis oikeassa tän suhteen!!



Eli niitä plussia on ilmassa kaverit, napatkaahan omanne =D



Rialle vielä suuren suuret voimahalaukset!! Tosi kurjaa ettei tulehdus ala jo laantua. Hienoa, että muuten alat toipua kuitenkin. Yleensä näissä se henkinen puoli " sairastelee" kauemmin. Eiköhän se fyysinen siitä kuntoon pian saada ja pääsette uuteen yritykseen taas.



Onko Shannonin olo parempi? Ja onnea ovikseen, kyllä se voi hyvinkin olla nyt jo! Olisko ne masunippailut voinu johtua siitä oviksesta?



Mites Majitan tilanne? Onko tuhru muuttunut mihinkään suuntaan? Toivon, että olis loppunut ja pääsisit sinäkin tähän plussa-aaltoon!



Taidan muuten tänään käydä apteekista hakemassa testin. Sen verran epäuskoinen olo on... Pakko nähdä, tuleeko apteekin omaan ne kaks viivaa :)



Ihanaa aurinkoista keskiviikkoa kaikille!!!! Hienoa, että porukka on suht positiivisella mielellä itsekukin. Kai se aurinko tekee tehtävänsä...

Tännehän iski oikein plussa-aalto. Toivon todella et sulla ja selmiinalla menee kaikki hyvin ja saatte kumpikin nyytit tammikuussa.



Majita: toivotaan kuitenkin, et täti jättäis kummiskin sut väliin ja et tuhru ei merkkais mitään.



Senniina:ymmärrän hyvin sun päätöstä vetäytyä hieman taka-alalle. Käyhän kuitenkin välillä kertomassa kuulumisia. Niin ja vielä kaikille yleisesti, et tämähän on juuri oikea paikka purkaa niitä negatiivisiäkin tunteita.



Musta tuntuu, et mä roikun ihan liikaa tällä palstalla. Ja saa tosiaan nähdä kuinka kauan vielä joutuu täällä kuumeilupuolella roikkumaan. Toisaalta ahdistaa, mut toisaalta ei osaa pysyä poiskaan. Mä soittelin tänään sairaalaan, kun mulla on ollu vielä noita kummallisia vatsatuntemuksia km:n jälkeen. Siellä sanottiin, et voi hyvinkin kuulua asiaan ellei tule kovia kipuja. No mä täällä sit odottelen ja kuulostelen vielä jonkun päivän. Toi palelu on ärsyttävä oire joka ei oo lähteny. Sanoivat siellä et kaiken pitäis todennäköisimmin olla ok, kun se raskaushormooniarvokin oli silloin laskenut niin hyvin. Joten luotan nyt siihen et kaikki on hyvin ja uutta yritystä vaan peliin. Välillä tuntuu et on jo positiivisemmalla mielellä ja sit hetken kuluttua taas ahdistaa tää tilanne. Ja koko ajan tulee mietittyä et mikä rv ois nyt menossa jos näin ei ois käyny.



Mites Rian vointi? Toivottavasti et nyt joudu jäämään sairaalaan pitkäksi aikaa. Pikaista paranemista sulle!!



Shannon

Pahin apatia alkaa olla takana, täällä taas kurkkimassa...Tasapainoa ja rauhaa en ole löytänyt ja tuskin täysin löydänkään, mutta nyt pystyn jo minuutteja välillä olemaan ajattelematta vauva-asiaa ja olen tosi tyytyväinen siitä.



Mun elämässä on tapahtunut niin paljon viimeisen vuoden aikana, että niittenkin asioitten sulattelemiseen menee vielä aikaa. Enkä usko, että raskaaksi tuleminen on mahdollista, jos en ole tasapainossa itseni kanssa. Myös miehellä on raskaita kokemuksia takanaan ja käsittääkseni raskautumiseen tarvitaan molempien osapuolien 100% henkinen kondis. Sitä pitää vielä jonkin aikaa rakentaa ja katsellaan sitten uudestaan. Ehkäisyä en tietenkään ota käyttöön, kun ei mulle pillerit sovi ja kaikki päivät ovat varmoja päiviä, niin mitä suotta! Vauva otetaan tietysti enemmän kuin kiitollisina vastaan, jos ihme pääsee tapahtumaan joskus. Meillä edelleen pupuillaan väh. jtp koko kierron ajan ja pienet luomumahdollisuudetkin ovat, niin who knows...



Jokatapauksessa sitteri ja vaunut saavat viikonloppuna uudet kodit ja minä varastoon lisää kaivattua tilaa. Vielä olisi turvakaukalo, cracon rattaat, sateenvarjorattaat, sänky, ammeen jalat, kaikenlaista vauvasälää ja älytön määrä vaatteita tarjolla!



Meillä tehtiin muuten erossa niin, että minä muutin pois rivaristamme ja nyt ei ole sitä pihaa, jonka laittaminen oli mulle parasta terapiaa. Parveke onneksi on ja viikonloppuna aionkin tehdä siitä kesäparatiisin.



Tämmöstä tällä kertaa. Jollekinhan se " viimeisen vilttiketjulaisen" osa lankeaa, eikä nyt tunnu yhtään pahalta, että se mahd. olen minä. Olen edelleen varma, että mun vuoro on joskus, mutta ei tänä vuonna. Vuosi tosiyrittämistä tulee täyteen vasta syksyllä ja se on (muistakaamme kaikki!) ihan normaali aika raskautumiseen ihan priimavehkeilläkin varustetulla pareilla. Tarkemmin ajateltuna lääkäri oli oikeassa sanoessaan mua hätäiseksi maaliskuussa.



Pitäkää muuten peukkuja, että pystyn kaverin (on muuten mua vuoden vanhempi...) lapsen ristiäisissä laulamaan " maan korvessa kulkevi..." , kun se laulu itkettää mua aina muutenkin saati sitten kun on pikkuisia paikalla...Kiitokset kaikille tsemppauksesta, on niin helpottavaa tietää, ettei ole yksin näitten asioitten kanssa. HALAUKSIA VIELÄ PLUSSANNEILLE JA TSEMPPIÄ JA JAKSAMISTA KAIKILLE!!



ps. haastelen muuten mielelläni myös avioerosta, lapsen vuorottelevasta asumisesta, monikulttuurisesta perheestä ja kaikesta maan ja taivaan välillä..joten kyselkää ihmeessä!




















Onnea beijaflor! Toivotaan että ne kaksi viivaa vahvistuu ja pysyy matkassa seuraavat 9 kk =)



Minä en ainakaan masennu teidän teksteistänne, kun kirjoittelette epätoivosta jne. Ne on itselle niin tuttuja tunteita. Ja eikös tämä ole se paikka missä saa sanoa ja täältä löytyy ihmisiä jotka ymmärtävät? Joten minun puolestani kirjoitelkaa toki, jos se teidän oloanne helpottaa. Minua ainakin kirjoittaminen auttaa suhteellistamaan asioita ja purkamaan pahaa oloa.



Oma napa: kp 19/26-27. Ovis oli siis selvästi kp 15 ja touhuilua harrastettiin aktiivisesti. Nyt sitten on jomotusta ja välillä hieman kovempaakin kipua(mutta ei silti oikeesti kovaa kipua) oikealla puolella. Tunne on samanlainen kun ennen ovista. Onkohan mulle tulossa toinen ovis, vai voisko tää johtua raskautumisesta? Jälkimmäistä vaihtoehtoa en edes uskalla ajatella. Mutta jotenkin omituiselta tuo tässä vaiheessa kiertoa tuntuu. En muista ainakaan, että olis aikasemmin ollu tällasia tuntemuksia oviksen jälkeen. Viime kierrossa mulla oli oviksesta menkkojen alkuun nännit tosi kipeenä ja nyt ei oo ollenkaan. Voihan se vaan johtua siitä, että kroppa alkaa tottua tohon clomiin eikä reagoi siihen niin vahvasti enää...tiedä häntä. On myös sellanen omituinen juttu, kun yleensä käyn vessassa melkeen kerran tunnissa ja vähintään kerran yössä (en siis omista todellakaan seurapiirirakkoa), niin nyt sitten tuntuu että on vessahätä, mutta kun menet vessaan niin ei tulekkaan paljon mitään. Juon kuitenkin aika paljon päivän aikana.



Yritän kovasti olla miettimättä, mutta kuten tiiätte niin eihän se ole kovin heloppoa. Jotenkin on kyllä paljon rauhallisempi olo, kun viime kierrossa, mutta voihan se johtua siitäkin että ei ihan oikeesti ole vielä piinaviikko meneillään. Just tossa kattelin kalenteria, et millon vois sitte testailla, ni näyttäs hyvältä tossa äitienpäivän jälkeen ma. Olen äitienpäivän vanhempieni luona käymässä, joten sillon on toivottavasti jotain ihan muuta ajateltavaa. Toivottavasti jaksan kärvistellä sinne asti, eli melkeen kaks viikkoo vielä.



Tuli tällainen pitkä vuodatus, mutta toivottavasti jaksoitte lukea ja ehkäpä kommentoidakkin vähän.



Aurinkoista päivää kaikille =)



Paljon onnea plussasta!!!Olet todella plussan ansainnut. Toivotaan et kaikki menee hyvin!!!!! Sulla sit tosiaan noi ikäerojututkin meni ihan mallilleen. Eiks teille oo tulossa n.2,5 v.ikäeroa?



Mulla vuoto jo loppui. Kesti yllättävän vähän aikaa. Eilen päästiin jo vauvantekopuuhiin. Ei ruveta mitään yksiä menkkoja odottelemaan. Mites sulla oli selmiina ton km:n jälkeen. Odotitteko vai ryhdyittekö suoraan tositoimiin kun vuoto loppui? Täällä jo hieman positiivisemmalla mielellä pikaista tärppiä toivoen. Voi olla et oon taas negatiivisemmalla tuulella jos tärppiä joutuu odottamaan pitkään. Äitiyspäivärahajutut meni meillä ihan ketuilleen. Mut oon päättänyt etten meinaa mennä kuitenkaan töihin sit kun kuopus täyttää 3. Oon kotona ja sit sen väliajan vaikka työttömyysrahalla.

Uskon ja toivon et meille vielä -07 vuoden puolella vauva suodaan. Mulla ei oo vakityöpaikkaa odottamassa niin voin hyvin jäädä vielä kotiin. Mulle tää kotonaolo on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Kyllä sitä vähemmällä rahallakin pärjää kun on pakko. Ja meillä 2 lasta lähtee kouluun syksyllä, niin kiva olla senkin puolesta kotona.



Hyvää vappua kaikille vilttiksille!



Shannon

Olenkohan oikeilla palstoilla...? Eli meidän tilanteemme on se, että yritys on aloitettu syyskuun lopulla 2005, 9. yrityskierto siis käynnissä. Toki on paaaaaljon meitä pidempäänkin kuumeilleita, mutta lasken meidät silti jo pitkään yrittäneiksi. Höpötystä nyt ainakin tulee, mutta oonko oikeessa pinossa? =)



Aiemmin oon palstaillu tuolla ensikoiden riveissä, mutta nyt tuntuu että sielläkin on kaikki " vanhat" siirtyneet tuonne odotuspuolelle, joten olo on melko ulkopuolinen siellä aina välillä. Omituista sinänsä, että samassa veneessä sitä (kai) ollaan, oli sitten yrittäny kuukauden tai vuoden, mutta silti tuntuu, etten pysy niiden perässä, jotka vasta alottelevat ja " opiskelevat" yrittämisen hienoja koukeroita! =) Voi ei mitä juttua, mutta kai ymmärrätte? Siispä kysyn, pääsenkö joukkoonne kuumeilemaan ja vuodattamaan jo niiiiin tutuksi tulleita pettymyksen kyyneleitä?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat