Vierailija

Ystäväpiirissä muilla olisi varmana jo mies ja perhe ja hirveä hätä olisi keksiä kivaa ohjelmaa vapuksi ja jussiksi... ja joulut, niin YKSIN :(

Sivut

Kommentit (36)

Lapset tuli sitten tehtyä, ja aina on tullut vain lisää kärsimystä. Nyt olisin mielelläni 30 ja sinkku. Kun kerran niitä hyviä miehiä on niin harvassa. Itse asiassa olen alkanut suunnittelemaan, että eroan, kun lapset ovat vähän isompia (että pärjäävät, vaikka saisivat välillä vähän huonompaakin hoitoa, siis isäänsä tavatessaan).



Mieluummin olisin sinkku kuin katkera ämmä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kolmikymppinen sinkku. Eikä se lopulta niin kamalaa ollut. Olin eronnut pitkästä suhteesta (13v) ja sinkkuutta kesti pari vuotta.

Juhlapyhistä nautti ihan toisella tavalla kun ei tarvinnut esim. jouluna tehdä miljoonaa kompromissia että missäs vietetään, kenen kanssa ja miten.

Paljon se on omista asenteista kiinni. Hyvien ystävien kanssa saa aikaa kulumaan, keikoilla, näyttelyissä, piknikeillä jne. Miun ystävät onneksi elävät muutakin kuin pelkkää perhe-elämää.



Kaikista parasta on kuitenkin se, että oppii nauttimaan myös yksin olosta, eikä aina tarvitse olla " kummia" joka paikassa mukana! Tätä en olisi koskaan itsestäni uskonut..

Minusta voisi olla hirveää olla kolmekymppinen sinkku tai kolmekymppinen perheellinen.



Tunnen ihmisiä, joiden parisuhde on niin kamala, että jos itse joutuisin siinä elämään, olisin jo varmaan ampunut itseni tai turruttaisin pääni jollain pillereillä..



Tunnen myös sinkkuja, jotka ovat tosi yksinäisiä, enkä sitäkään haluaisi.



Eli, eiköhän tämä ole hyvin tapauskohtaista.

(siis sehän tarkoittaa vaan, että on jaksanut opiskella eikä kaikille opiskelu sovi). Laitoin ton akateemiset jutun vain siksi, että itse olen ainakin huomannut, että omissa opiskelukavereissani näytä perheettömiä kolmekymppisiä on huomattavasti enemmän kuin ala-asteen aikaisissa tutuissani. t. se akateeminen, en muista numeroa.

rakastamme toisiamme, vaikkakin kahden pienen lapsen kanssa arki on raskasta. Jos olisin nyt sinkku 31 v:nä, olisin melko ahdistunut, sillä minulle perheen perustaminen on ollut suuri unelma.


Ja olen iloinen (kuten joku muukin tuolla, en muista nroa) että tapasin mieheni jo 20+ vuotiaana. En todellakaan haluaisi olla monen miehen kokeilema ja käyttämä ja hylkäämä. Perhe-elämä on kivaa, yksin ei olisi mukavaa, koska parasta on saada elää sielunkumppaninsa kanssa.

on ihan riittämiin vapuksi ja juhannukseksi ja toisaalta lasten kanssa mieluiten vietän pyhät kuitenkin.

Ehdottomasti parempi näin kuin huonossa parisuhteessa!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat