Vierailija

tuntevat nyt kuuluvansa johonkin eurooppalaiseen nuorten kollektiiviin, kun ovat rohjenneet tempaista ekan kerran elämänsä aikana ja osallistuneet johonkin laittomaan, " vallankumoukselliseen" puuhaan?



Erona esim Ranskan tapahtumiin on se, että heillä on kaikki ihan hitsin hyvin kotioloissa ja he glorifioivat jotain slummikulttuuria. Mellakoiminen on lähinnä egotrippailua, joka loppuu siinä vaiheessa kun kuvaan astuu vakituinen ihmissuhde, lapsia ja työ (kaikki edellä mainitut).



Sen jälkeen porvarilliset arvot näkyvät elämässä, menneisyys voi vilahtaa korkeintaan näennäisradikalismina, vaikkapa jänskän värisinä hiuksina tai kierrätyskeskuksesta ostettuna sohvana, kirppiksellä käyntinä tai greenpeacen tukemisena.

Kommentit (8)

saada suhteellisen laadukasta perusopetusta sekä tiet ovat avoinna korkeakoulutasoiseen opetukseen - eli on mahdollisuus nousta eliitiksi - ainakin teoreettisesti.



Itse olen kasvanut Töölössä (ja vieläpä TAKA-Töölössä, eli sillä halvemmalla alueella) ja koen itseni varsin etuoikeutetuksi. Samanlaisia globaalisti ajateltuna etuoikeutettuja ikätovereitani tiedän kasvaneen myös Helsingin Meilahdessa, Ruskeasuolla, Punavuoressa, Kannelmäessä (yms), Espoon Latokaskessa, Leppävaarassa, Niipperissä, Vantaan Tikkurilassa, Askistossa, Sipoossa, Porvoossa, Köyliössä, Sodankylässä, Kittilässä, Kuopiossa, Tampereella.... Näin luetellakseni kavereideni syntymäseutuja.



Näillä kavereillani on ollut minun kanssani suhteellisen yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen - kotitausta arvomaailmoineen + sopiva varallisuus on auttanut eteenpäin elämässä.



Noh, tunnen minä kyllä sitten todella rikkaidenkin perheiden kasvatteja, mutta huomattavasti vähemmän. Tunnen itse aina kuuluneeni hyvin toimeentulevaan keskiluokkaan + olen edelleen ko luokan edustaja. En koe, että olisin elänyt niin vaativassa ympäristössä, ettei joutilaisuudelle ja itsensä sivistämiselle olisi jäänyt tilaa/aikaa/mahdollisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Fahad, Faisal, Kemal, Mohammed, Ljudmila eikä Pjotr.



Suomessa on suuri joukko huono-osaisia - ulkomaalaisista voisi nostaa nämä " B-luvalla" maassa asuvat - suomalaisissa heitä on sitä sun tätä.



Mikä heitä yhdistää?

V: Eivät he nouse barrikadeille nostamaan oikeuksiaan!



Ne suomalaiset, joilla on koulutuksen ja kotisivistyksen tuomaa pääomaa (eikä tarvitse olla mikään varsinaisesti rikkaan perheen vesa), kyllä emppaavat jotain suht kaukaisia ilmiöitä (kuten ranskan mielenosoituksia). Tai sitten ilmiöitä, joista eivät tiedä kovin paljoa, eivät ainakaan ymmärrä sitä yhteiskunnallista kontekstia, mihin problematiikka liittyy.

" suomalaisissa heitä on sitä sun tätä. "



tarkoitan, että suomalaiset huono-osaiset ovat heterogeenisiä ja tulevat eri alueilta - mutta he eivät muodosta kollektiivia.

;=)



Nojoo, siis olen pitkälle kanssasi samaa mieltä, ap. Nuoriso kapinoi aina jollakin tavalla. Siinä, missä se kapina oli 70-luvulla vasemmistoliikettä, se oli 80-luvulla rauhanliikettä, 90-luvulla ympäristöliikettä ja nykyään pirstaloitunutta ympäristö-feminismi-muuten-vaan-radikalismia.



Mutta sitten voipi hyvin olla - realistisesti ajatellen - että mukana oli aikalainen sakki paikalle osuneita huligaaneja. Epäilen, että ne polttopulloin varustautuneet homman aloittajat olivat kuitenkin juuri ap mainitsemiasi hyväosaisia " kapinallisia" .



Mene ja tiedä. Sinänsä tuo kuvailemasi " radikaalin elämänkaari" on kai liki aika ollut juuri tuo. Köyhimmät ja syrjäytyneimmät eivät kapinoi.

Vierailija:

Lainaus:


tuntevat nyt kuuluvansa johonkin eurooppalaiseen nuorten kollektiiviin, kun ovat rohjenneet tempaista ekan kerran elämänsä aikana ja osallistuneet johonkin laittomaan, " vallankumoukselliseen" puuhaan?



Erona esim Ranskan tapahtumiin on se, että heillä on kaikki ihan hitsin hyvin kotioloissa ja he glorifioivat jotain slummikulttuuria. Mellakoiminen on lähinnä egotrippailua, joka loppuu siinä vaiheessa kun kuvaan astuu vakituinen ihmissuhde, lapsia ja työ (kaikki edellä mainitut).



Sen jälkeen porvarilliset arvot näkyvät elämässä, menneisyys voi vilahtaa korkeintaan näennäisradikalismina, vaikkapa jänskän värisinä hiuksina tai kierrätyskeskuksesta ostettuna sohvana, kirppiksellä käyntinä tai greenpeacen tukemisena.




* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat