Seuraa 

Sivut

Kommentit (29)

Onpas janna olla taalla. Mulla on ollut tosi haikea olo kun tuntuu etta yksi aikakausi elamasta takana, Anna on vuoden, siirryttiin niin tutuilta vauva-sivuilta tanne, muutettiin Annan ensiasunnosta pois, todella hyva aiti-vauvaystava muuttaa Lontoosta pois ja syksylla menen toihin. On siis muutosta kerrakseen ja kaikki tuntuvat olevan aika surullisia tai ainakin haikeutta aiheuttavia. Mutta pitaa pitaa katse edessa pain.



Harmituskitina on todella tuttua taallakin, ajattelin jo etta Anna on kipeena tai kaikki nama muutokset aiheutti itkua mutta naemma ihan tuttua muillekin, hyva niin. Isa kelpaa kylla meilla paremmin ku aiti eli yhtenakin yona isa joutu valvomaan vaikka meni aamulla toihin ku aiti ei vana auttanut lohduttamaan itkeskelya. On muuten primitiivinen reaktio ku oon ihan mustis kun vaan isa kelpaa...vaikka hyva kai se oikeesti on.



Ihanalta kuulostaa Vaakamomin risteily, ihan kiireetonta aikaa kaksin miehen kanssa. Taallakin tarvittais! Ollaan Annan kanssa nyt kuukausi suomessa ja mies tulee kaymaan joskopa tuo isovanhempiaan vierastava tytto suostuisi jaamaan hoitoon edes yhdeksi illaksi.



Kiitos viela kaikille odotusajan ja vauva-ajan tuesta!!!! Korvaamaton tama netti - viela ku asuu muualla niin suomineuvot on enemman ku tarpeen.



Pidetaan palstaa vilkkaana!



Korelia ja Anna 13kk

Mareila; me ollaan Lauran kanssa tulossa huomenna. Laitoinkin illalla viestiä sinne vauvapuolen treffipinoon.



Hauskaa päivää kaikille toivotellen,

Ompunäiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tänne Taapero-puolelle. Viikko on hurahtanut tosi nopeasti, aloitin työt eri osastolla ja siitä johtuen olen ollut niin hämmentynyt etten ole saanut aikaiseksi kirjoitellakaan. Jospa nyt pari riviä ehtisin...



Oskari sai tiistaina sen 1-vuotisrokotuksen joka jäi neuvolakäynnillä saamatta kuumeen takia. Tuli siitä vähän kipeäksi, ilmeisesti rokotuskohtaa särki, kun sai heilautettua jalkaansa juuri kun täti tökkäsi piikillä. Annoin illalla supon, niin hetken päästä oli kipu poissa ja poju taas hyvällä mielellä. Eikä sitten enää seuraavana päivänä ollut mitään vaivaa. Vähän jännittää sitten se seuraava rokotus, mahtaako siitä tulla kipeäksi...



Antonille paljon paljon onnea!!!:) Nytkö ovat sitten kaikki hippuset päässeet suureen 1-vuoden ikään..? Toivottelemme mukavia synttäreitä sunnuntaille!



Mugskab; joo kyllä on meilläkin harmitusitkua. Kun kieltää, tekee uudelleen. Seuraavan kiellon jälkeen katsoo totisena suoraan silmiin ja tekee yhä uudelleen. Kolmannen kiellon jälkeen heittäydytään lattialle ja huudetaan/itketään suu ammollaan... Ajattelin jo, että taitaa olla meillä harvinaisen kovapäinen poika, mutta kuulostaa siltä kuin tätä olisi yleisemminkin liikkeellä:) Eilen pesin Oskarin rakkaan Pyynö-jänön (sellainen ensipupu) kun herra pulautti sen päälle yskiessään. Kun vein sitä parvekkeelle kuivumaan näki Oskari sen ja sai hirveän huutoparkukohtauksen kun en antanut Pyynöä hänelle... Raahautui huutaen ja suuret kyyneleet silmistä valuen parvekkeen oven taakse osoittelemaan :D Suloista, näin jälkikäteen ajatellen:)



Kiva kuulla Errj, että töissä ja hoidossa on mennyt hyvin. Kyllä siihen tosiaan äkkiä tottuu. Mulla on oikeastaan sitten syksymmällä tuo vielä edessä, nyt on ollut niin helppoa kun mummi on hoitanut Oskarin. Sitten tulee varmaan pahempi eroahdistus...ainakin mulle.



No mutta, nyt taidan poistua takavasemmalle ja huristella vähän imurilla ympäri kämppää. Aurinkoista viikonloppua kaikille ja Vaakamomille hauskaa risteilyä! (Olihan se nyt...?)



Miiru ja Oskari

Menee päivät sekaisin, kun pyhiä, mutta nyt siis tiistaita elellään =) Minä voin ihan rehellisesti sanoa, että nautin kun pääsee kiinni taas normaaliin rytmiin. Lomat ovat ihania, mutta hommat sujuvat näin paljon paremmin.



Anton taitaa olla viimoisia hippusia, jotka eivät ole saavuttaneet 1-vuoden ikää, meillä synttäreitä juhlitaan sunnuntaina, oikeat on perjantaina. Vieläkään en aio hössöttää tarjoiluista, kakkua kokeilin vappuna ja se onnistui kivasti, kiitos Kuningaskobralle ohjeesta, muu tarjoilu on vielä hämärän peitossa, lahjat sentään on ostettu, vielä pitäisi paketoida ne.



Meidän poitsuista on tullut aamunisia, yleensä esikoinen herää viim, 7.00, nyt viikon verran on nukkunut yli 8.00, sitä ei siis ole tehnyt sitten vauva vuosien, jolloin heräsi kellon tarkasti 9.00. Antonkin saa nukkua pitkään, kun ei veli ole herättämässä.



Mutta nyt vähän siivoilemaan, kun Anton vielä nukkuu



T:Mareila+Anton 11kk



Jeps nyt on sitten Antonkin vuoden ja mamma on haikeana, mihin mun pieni nyytti katosi. Vuosi sitten tähän aikaan A imi ekoja maito hörppyjänsä =) Synttäreiden kunniaksi Anton tervehtyi =) eli sunnuntain synttärit pidetään, kiva kiva. Tosin yhtään muuta en vielä ole tarjoiluista päättänyt paitsi kakun, joka sekin pitäisi leipoa. Tänään synttäreiden kunniaksi Anton saa jäätelöä =) sai kkyllä eilenkin =)



Ruokakin maistui eilen taas, kerkesin soittaa terveydenhoitajalle, joka sanoi, että jos juo maitoa niin kaikki ok. Tavallisen maidon aloitus siirtyy ensi viikolle tai jopa pidemmälle, kiirettä en ajatellut pitää.



Tänään on jopa äidillä hyvä päivä, mennään kohta hiekkalaatikolle auringosta nauttimaan =) Viikonloppu hurahtaa siivotessa luultavasti =) Antonin synttärit pidetään sunnutaina, joka on sama päivä kun päästiin kotiin =)



Hauskaa päivää kaikille=)



T:Mareila+Anton

Laita Helkalle mukaan joku tuttu, oma lelu! Kaverilleni oli tätä ehdotettu, kun vei poikansa ekaa päivää hoitoon. Ko. lapsella ei ollut siihen mennessä ollut mitään erityisen lempparilelua, mutta siitä tutusta nallesta on kuitenkin tullut hoidossa tosi tärkeä. Tsemppiä huomiseen, kaikin puolin!



Laura sitten nukkui rattaissa klo 14.30-16.30, ja meni normaalisti ysin pintaan yöunille. Jännityksellä seuraan taas huomista päivää..



Hyvää yötä kaikille, enää en taida tänään tulla linjoille : )



t. Ompunäiti

Päätin tehdä Siirron ja aloittaa pinomme tänne taaperoiden pariin! Kiitos minunkin puolestani kaikille teille vauvavuoden tuesta ja jakamisesta! Errj:n tavoin en tasan uskonut raskausaikana, että rupeaisin jossain netissä pörräämään - mammatapaamisista puhumattakaan! Mutta olen todella iloinen, että olen teidät löytänyt ja moniin tutustunut livenäkin. Jatketaan samaan malliin!



Meillä on vappu mennyt rauhallisissa merkeissä. Eilen käytiin illalla Lintsillä, ja tänään tulee ystäväperhe munkkikahveille tuossa lasten päiväunien jälkeen. Lintsillä Laura pääsi yhden kolikkohärvelin (" lentävä matto" siellä pelihallien ja autoradan kupeessa) kyytiin, ja olipas tyttö muikean tyytyväisenä! Täytyy ihan suositella sitä vehjettä.



Lauran unista olen taas ihan sekaisin - L heräsi tapansa mukaan kello kuusi aamulla, ja tuossa hän vieläkin vetelee kiireisenä märkiä pyykkejä alas kuivaustelineeltä. Yritin laittaa Lauran normaaliin tapaan lounaan jälkeen nukkumaan, mutta seurauksena oli pelkkää huutoa. Sitten yritin jättää tekemään unta omaan sänkyynsä, mutta varttitunnin touhuamisen jälkeen seurauksena - huutoa. Myös eiliset päikkärit olivat yhtä taistelua. Kääk, mitä tästä taas tulee?? No, aika kauan meillä menikin tämän vakioteemani suhteen ihan kivasti.



Nyt Laura hiippailee täällä pipo päässään ja kiljahtelee itsekseen. Minä taidan siirtyä niiden munkkien paistamisen pariin.



Kevätterveisiä kaikille!

t. Ompunäiti ja Laura

.. nimittäin Laura ei ole vieläkään käynyt päiväunilleen!! Mies lähti juuri rattaiden kanssa ulos, joten eiköhän tyttö niihin sitten sammahda. Mutta mulla alkaa taas hiipiä pelko peffaan, että mitä tästä nukkumishommasta taas on tulossa. Välipalan jälkeen Laura hieroi jo lupaavasti silmiän, mutta heti kun rupesin laittamaan häntä nukkumaan, alkoi taas mieletön peuhaaminen ja juttelu. Neiti ilmeisesti meinaa, että hänen ruhtinaalliset vajaan 9 tunnin yöunensa riittävät koko vuorokaudeksi? Äiti ei ole samaa mieltä. Huoh. Onneksi tulee kesä, niin ei haittaa vaikka lähdettäiskin päikkäreiden ajaksi kävelylle.



Täytyy vielä sanoa siitä Lintsin laitteesta (jota äsken mainostin), että se nousee aika ylös, ehkä 1,5 metriin. En siis ehkä laittaisi siihen vilkasta paikallaan pysymätöntä tai helposti säikähtävää lasta! Meillekin toi korkeus tuli yllätyksenä, mutta onneksi Laura pysyi suhteellisen coolina koko " lennon" ajan.



Mun täytyy sanoa, etten koe kauhean haikeaksi tänne taaperoihin siirtymistä. Tunnen itseni paremmaksi äidiksi tuollaiselle taaperolle kuin pikkuvauvalle, ja juuri nyt joka päivä tuntuu aina vaan hauskemmalta (jos toi uniteema jätetään laskuista..). Tästäkin huolimatta meillä ollaan nyt myös aloitettu tjottailut, joten pikkukakkosta toivottaisiin! : ) Toivottavasti onnistaa ja pääsisin kertomaan uutisia jo lähikuukausien aikana.



Munkit on paistettu, nyt salaatin kimppuun. Terkut taas ja vinkkejä 1-vuotiaan perusteelliseen rauhoittamiseen otetaan kiitollisena vastaan!



t. Ompunäiti



No nyt voi todella nauttia niistä energia-säteistä :-) Ei maltettu tulla Elmon kanssa sisälle kuin vasta puoli kuusi, jolloin herran vatsa sanoikin jo, että " palvelua ja sassiin" . Sitten vedettiinkin lautasellinen kanaa ja nuudelia, niinkuin isompikin mies.



Ensi viikonloppuna ollaan lähdössä miehen kanssa ruotsin risteilylle ilman lapsia. Luksusta sanon minä :-) Katselin juuri säätiedotusta ja ajattelin, että kyllä siinä kelpaa nauttia jääkylmää siideriä laivan kannella. Ei olla oltu miehen kanssa miesmuistiin kahdestaan reissussa, joten luulen, että tämä tulee meidän suhteen hoitamiselle juuri oikeaan aikaan.



Huomenna on tosiaan Elmon fysioterapia ja odotan innolla, mitä kommentteja ja vinkkejä sieltä tulee.



Erjj. Tuttua on tuo haikeus töihin palatessa. Kyllä se elämä siitä helpottuu !!!!! Semmoinen kuukausi kestää uusi asia ajaa sisään ja sitten olettekin jo vanhoja tekijöitä - sinä ja Helvi :-) Ja tämän sanon nyt myös päiväkotityöntekijän näkökulmasta. Hankalinkaan lapsen totuttelu ei ole kestänyt kuukautta pidempään, eli kyllä se Helvikin oppii menemään unosille ilman huutoa.



Ja nyt kommentiksi Ompun äidin " aika agressiivista porukkaa täällä puolella" tekstiin. juu tuli huomattua ;-0 Yritin mielestäni ihan asiallisesti kommentoida tuohon keskusteluun, joka koski lasten kiusaamista pihalla, mutta tappeluksi se tuokin näyttää menevän :-(

Kai se on vaan tänne puolelle tultava, vaikka ei Anton ole taapero nyt eikä perjantain jälkeen. Vauva se on vielä =)



Juu eipä sitä itsekkään uskonut, että alkaisi pörrätä netissä tai käydä mammatapaamisissa, mutta iloinen olen kun aloin =) Teihin on ollut ihana tutustua netissä ja osaan livenä, toivottavasti tapaamisiin olisi tulijoita. Mistä tuli mieleen:Onko keskiviikon tapaamiseen tulossa porukkaa?? Gunmimamma ja Aamos ovat ilmoittautuneet.



Vaakamomin tavoin minä tunnen haikeutta tänne siirtymisestä, johtuu varmaan siitä, että Anton oli helppo pikkuvauva, enkä ole nyt odottanut mitenkään sitä, että Antonista tulee isompi, vaikka on ihana katsoa kun toinen kasvaa ja kehittyy, mutta meillä ei päde hokema " kyllä se helpottuu kun vauva kasvaa" sitä, joka sen sanoo seuraavaksi lyön nekkuun...No en sentäs, mutta meidän poju muuttuu vaativammaksi kokoajan, suloinen on kyllä =)



Errj: Tsemppiä töihin =)



Ompunäiti. Toivottavasti teiltä kuullaan pian iloisia uutisia =)



Nyt laittamaan miehen kanssa pyykkiä, hauskaa alkuviikkoa =)



T:Mareila+Anton 11kk


Oon jo muutaman kerran yrittänyt tännekin puolelle jotain raapustaa, mutta aikomukseksi on jäänyt, kun joku on roikkunut lahkeessa/hiiren johdossa/sylissä...



Joku kirjoitti harmitusitkusta, sitä esiintyy meilläkin, aina kun kieltää jotain niin ensin katsotaan vakavana suupielet alaspäin, että tosissaanko se äiti/isä kieltää ja jatketaan kiellettyä hommaa. Sitten jos uudelleen kieltää niin sitten alkaa yninä,joka yltyy sit ihan huudoksi asti jos vaan jatkaa kieltelyä..

Välillä Miia käy ihan katsomassa,josko jotain aiemmin kiellettyä asiaa saisikin tehdä, eli menee vaikka kissan tai kaapin eteen ja nostaa kättä tarttuakseen kiinni, ja sit pysähtyykin ja katsoo meidän reaktiota. Sit jos kieltää niin laittaa käden vielä lähemmäs ja yleensä tarttuu kuitenkin vaikka onkin just kielletty. Eli tietää kyllä mitä ei saisi tehdä, mut tekee silti. Viisas tyttö:)



Unet on meilläkin mennyt nyt ihan miten sattuu. Yleensä väsyitkut alkaa jo aamupäivällä, mut yritäpäs nukuttaa silloin-->kamala huuto. Nukutus onnistuu vasta iltapäivän puolella, n.13-14 aikoihin. Eli yksiin uniin on tyttö itsensä siirtänyt.



Nyt sain taas pienen " apurin" , pitää mennä..

-Milenna ja Miia 27.4-


Eilen siis alkoi mulla työt ja Helkalla hoito. Huoh, oli kyllä tosi raskas päivä. Olihan se päivä ihan kohtuullisen hyvin kai sujunut, päiväunien kanssa oli tosin ollut puolen tunnin huuto, ja Helka oli kai ollut häkeltynyt väen paljoudesta. Oli kyllä mennyt tekemään tuttavuutta muihin lapsiin, mutta sitten yhtäkkiä oli tullut aina ujo ja suru puseroon. Kun mentiin hakemaan, se suorastaan kaivautu mun paidan alle ja kaamea huutohan siitä seurasi, kun en heti kaivanut tissiä esiin. Kotona sitten annoin heti alkuun ämmää ja sen jälkeen tyttö oli tosi hyvällä tuulella koko illan. Tosin nukahti ihan rättiväsyneenä jo kahdeksan aikoihin, oli siis ollut aika rankka päivä silläkin.



Tänään oli jo mennyt paremmin ja kovasti typy oli tehnyt tuttavuutta muiden lasten kanssa. Päiväunet ei olleet tänäänkään ilman huutoa onnistuneet, vien huomiseksi tuttipullon sinne, jospa se auttais rauhoittumaan. Juu, pyörtyisin varmaan järkytyksestä jos meidän Helka nukahtais ruokapöytään, kuten joku täällä kertoi (en nyt muista enää kuka). Se kun on sitä sorttia, että mitä väsyneempi, sitä enemmän heilumista. Helka ei siis ole vielä sisäistänyt sitä, että ihan on mahdollista itsekin rauhottua.



Syönyt se kuulema on ihan hurjasti, mm. SANTSIlautasellisen PUUROA!!! Nyt melkein pyörryn järkytyksestä. Ne on noi mun tissit varmaan, jotka kotona aiheuttaa kaikki syömishankaluudet. Tai sitten se on vaan vieraskoreutta hoidossa. Oli miten oli, niin hyvä juttu.



Töissä on kyllä kiva olla, mutta koko ajan on kuitenkin vähän syyllinen olo. Lisäksi on tosi omituista, kun ei tiedä mitä Helka on päivällä hommaillut. Eikä paljon auta vaikka siltä kysyy, kun vastauksena on esim. " drrr" tai " päppäpTÄÄ!" ... Mullahan oli etukäteen se ajatus, että palaan töihin kun lapsi on vuoden vanha ja/tai kävelee. No Helkan kanssa toteutui molemmat, mutta seuraavan lapsen kohdalla laajennan ehtolauseketta edes jonkinmoisella puhekyvyllä. Ihan totta puhuen olen nyt kyllä sitä mieltä, että parempi Helkan ois vielä kotona mun kanssa. Tietysti se (ja minä) hoitoonkin tottuu, mutta kyllä se vaan niin pieni vielä on että on liian aikaista erottaa äitistä. Mutta näin kasvaa näreikkö tällä hetkellä.


Hui! Eka viesti taaperoissa! Taitaa olla toinen kerta kun olen täällä edes käymässä. Jännää :)



Pitäs osata laittaa omat ja Helkan kamat valmiiksi huomista työ- ja hoitopäivää varten. Mitähän kaikkee sitä pitää laittaa??? Tutti, vaihtovaatteet, vaippoja, jotain muuta mitä? Tulis jo mies kotiin että ois edes joku järkevästi ajatteleva pakkaamassa tota hoitokassia!

Mugskap: Kiitos lohdutuksesta ruoan suhteen =) Meillä siis ei ole eilen syöty maidon lisäksi muuta kuin puoli purkkia 5-6kk soseita, järkyttävän itkuparkuraivarin säestyksellä. Tänään 5 tl puuroa samanlaisen itkuparkuraivarin kanssa.



Koskaan Anton ei ole hyvin niitä kiinteitä syönyt, mutta tämä lähentelee kiinteidän aloitus helvettiä mikä meillä oli. Kakkakin on vauvan sinappikakkaa, heh meillä ei ole mikään muuttunut sitten vuodentakaisen. Yhä edelleen roikutaan sylissä ja syödään rintaa. Vuosi sitte en kyllä edes yrittänyt tarjota kiinteitä, jotain muutosta tapahtunut =) Ja uskon, että imetyksen lopetus helpottaisi varmaan syömistä, mutta nyt tuntuu, että Antonilla on TODELLA SUURI EROAHDITUS, eli en viitsi samaan syssyyn lopettaa imettämistä. Sitten kun A alkaa kävellä, niin lopettelen.



Tiedän, että sylissä roikkuminen on osittain sairaudesta johtuvaa, ei vaan paljoa naurata, kun laittaa Antonin sekunniksi maahan, alkaa hirveä itku ja toinen naama mutrussa yrittää tulla syliin ja siinä ei yksi isi kelpaa =( Eli vessassa/suihkussa saa käydä huudon säestyksellä,olen koittanut nätisti selittää, että meillä on radio, jos äiti haluaa kuunnella musiikkia, ei ota Anton kuuleviin korviinsa kainoja pyyntöjä.



Itsekseni naureskelin, että Antonia odottaessani olin miettinyt lopettavani imetyksen kun vauva on 10kk, juu ei onnistunut, samoin päätin, että opeta heti nukhatamaan omaan sänkyyn, ekat 3kk se onnistui, ei enää... mitäköhän noita muita oli, aika lailla häränpyllyä heittivät nämä ajatukset =)



Errj: Tosi tuttuja esikoisen ajalta ajatuksesi, minä silloin kun esikoinen meni hoitoon mietin ihan samanlaisia ajatuksia, kyllä se helpottaa =)



Vaakamom: Kiitos energiasäteistä ja toivottavasti lääkkeet alkavat purra äkkiä



Nyt menen tekemään lounasta,kun Anton on nukkumassa, mukavaa päivää kaikille=)



T:Mareila+Anton 11kk

Ajattelin tulla kurkkaamaan tänne Taaperopuolelle. Kaikille tasapuolisesti keväinen tervehdys meiltäkin!



Minäkin voin jo kokemuksesta sanoa ERRJ:lle, että kyllä töihinpaluuhaikeus pian kaikkoaa, molemmilta! Onneksi on kevät ja illat pitkään valoisia ja lämpimiä.



MugSkab: meilläkin tulee lähes joka asiasta harmitusitku. Meillä itketään ja yritetään " vielä kerran" tehdä jotain kiellettyä. Mutta taitaa siis kuulua ikään :).



Mulla ei ole yhtään ikävä vauvapuolelle!



Aurinkoista toukokuun jatkoa!



Zitikka & K 9.4.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat