Vierailija

Meillä on kaksi lasta ja joskus minusta tuntuu, että perheessä on minä ja lapset, ja sitten toinen perhe joka on hän. Hän ei suuremmin osallistu perhe-elämään, työ vie paljon aikaa. Emme juuri juttele muuta kuin työasioista. Tunnen olevani todella uupunut sekä lapsiin että kotitöihin, syksyllä menen töihin joten tämä tuskin helpottaa. Kun yritän puhua asiasta, että osallistuisi enemmän tähän juttuun ja perheeseen, tuntuu että hän ei oikein ymmärrä mitä tarkoitan. Ehkä pitäisi mennä jollekin puhumaan, saisi toisen näkökulman. Tuntuu pahalta jos meistä tulee toisillemme täysin tuntemattomia ihmisiä. Miten teillä muilla ? miten mies esim. osallistuu lasten kieltämiseen kun olette kylässä ? pukeeko hän lapset kun olette lähdössä jonnekin ?

Apua, olen ihan poikki tähän tilanteeseen

Kommentit (2)

mies leikkii lasten kanssa, muttei osallistu sitten muuhun puoleen. Kylässä kyllä komentaa jos on tarvis, mut ei pue päälle vaan marssii autoon odottamaan ja sit manailee kun kestää niin kauan :(

Minua alkaa aina suututtamaan ja itkettämään kun luen kommentteja tyyliin itse olette miehenne valinneet, miksi teit lapsia tuollaiselle miehelle.

Minun mieheni muuttui täysin (alkoholia, pettämistä, henkistä pahoinpitelyä) heti ensimmäisen raskauden aikana vaikka raskaus oli erittäin toivottu molempien osalta. Toisen lapsen tein vaikka tiesin jo miehen luonteen, olin kai niin henkisesti rikki ettei järki enää sanonut vastaan. Nyt olen sen verran tajuissani että kolmanteen en suostu ja kerään koko ajan voimia eroon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat