Seuraa 

Pähkäilemme miehen kanssa ulkomaille lähtemistä ja olen itse kovasti miettinyt syitä, miksi lähteä. Meillä on useampi lapsi (osa koulussakin jo) ja lähteminen ei olisi yhtä helppoa kuin vain kahdestaan miehen kanssa.



Olen löytänyt mm. seuraavia seikkoja, miksi lähteä: tutustuu vieraaseen kulttuuriin, lasten " sivistäminen" vieraalla kulttuurilla, jopa pieni seikkailunjano ja jopa mahdollisuus pidentää kotiäiti-vuosia!!



Miehen miettimät syyt liittyvät luonnollisesti työhön, hän saisi lisää työkokemusta, palkka paranisi, ylennys jne....



Miksi te lukuisat perheet olette ulkomailla? Olisi hauska tietää. Osa on varmasti siksi, että jompikumpi perheen vanhemmistakin on ulkomaalainen. Mutta entä ne perheet, joissa näin ei ole?



(Ajattelin aiemmin jotenkin naiivisti niin, että kaikki ulkomailla töissä olevat on jotenkin " pakotettu" ulkomaille ja niiden on ollut pakko lähteä! Puhutaanhan " ulkomaan komennuksesta" ! Nyt olen sen verran oppinut, että ihan näin ei aina ole, vaan useimmiten se on työntekijä itse, joka haluaa lähteä ulkomaille ja firma antaa tähän mahdollisuuden..)

Kommentit (5)

Hän oli tehnyt tietokoneohjelman ja nykyinen työnantaja osti niin ohjelman kuin mieheni eli hänen piti siis muuttaa ulkomaille johtamaan ohjelman kehitystyötä. Kun olisimme voineet muuttaa vapaasti mihin haluamme, oli meidän jäätävä tänne Hollantiin, koska oli olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa: hylätä adoptiopoikamme tänne ja lähteä tai sitten jäädä (jotta lapselle olisi saanut apua, viranomaiset pakottivat jäämään tänne). Nyt tilanne se, että lapsi asuu täällä laitoksessa emmekä voi muuttaa, koska lapsi jäisi tyhjän päälle. Siispä asumme Hollannissa.

Kyllähän täällä asuu, vaikka ei nyt ole ihan juuri se maa, jossa pysyvästi haluaisin asua. Suomeenkin on välillä ikävä.

" Veri veti" sen verran, etta lukion jalkeen koulutuksen valitsin sen mukaan etta paasen helposti maahan kuin maahan töihin. Tuolloin -87 piti olla työluvat sun muut, ja ensimmainen kohteeni oli Sveitsi. Sielta jatkoin Saksaan, ja tanne Turkkiin tupsahdin töihin-93.



Maailmankiertaja:) ja nalkkiin Valimeren rannalle miehen takia, silla taalta löytyi se TODELLA oikea. Lapsia on kaksi, ja molemmat jo koulussa. Suomi riittaa meille lomamaana kesaisin, ja olen huomannut vieraantuneeni taydellisesti sikalaisesta elamanmenosta.



Tahdoin nahda maailmaa...ja halusin myös maailmalle jaada:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

16-vuotiaasta etsin aina kesiksi syita ja mahdollisuuksia matkustaa jonnekin pidemmaksi aikaa, ja 19-vuotiaana hommasin itselleni opiskelupaikan ulkomailta, minne sitten pysyvasti lahdin melkein suoraan lakkiaisistani.



Paha sanoa siis mitaan kummempaa syyta, kun joku nuoruuden seikkailunjano ja halu nahda kaikkea uutta. Lisaksi viela taisi siihen liittya ihan sekin, etta pieni kotikyla meinasi ahdistaa, ja " kaikki muut" muuttivat Helsinkiin opiskelemaan, niin etta itseni teki mieli sitten lahtea vahan kauemmaksi.

lähdimme paremman elintason perässä. Asumme siis Kanadassa.



Olimme jo Suomessa hyvin ansaitsevia, mutta Suomen verotussysteemi ei kannusta työhön - kyllä syö työmotivaatiota kun palkasta raapaistaan joka kuukausi yli puolet verottajalle :(



Täällä verotus on Suomea huomattavasti kevyempää ja rahaa jää jo pelkästään siksi enemmän käyttöön. Lisäksi täällä hintataso on huomattavasti alhaisempaa kuin Suomessa eli uudet autot ja talot, vaatteet, elektroniikat, lomamatkat jne. tulivat ihan uudella tavalla ulottuvillemme kuin Suomessa. Ts. näihin juttuihin ei olisi koskaan ollut varaa Suomessa - kiitos Suomen verotuksen, siis muunkin kuin palkkaverotuksen eli autovero, bensavero jne. Ja turha sanoa, että ei se raha onnelliseksi tee. Kyllä se tekee (ainakin toisinaan) :-) Kyllä itseäni ainakin lämmittää se, että saan ajaa täällä huippulaadukkaalla autolla (joka Suomessa maksaisi noin 80 000 euroa), kun Suomessa meillä oli varaa ostaa juuri ja juuri uusi Kansanauto eli Volkkari.



Lisäksi kun sitä asuu täällä muualla niin onhan se totta mitä itsekin olin jo kuullut ennen tänne tuloa, että suomalaiset ovat kyllä tosi juroja, ei-palvelualttiita naapurinkyttääjiä (noin yleisellä tasolla). Täällä elämä on rentoa, ihmiset aina iloisia ja palvelualttiita - sitä ei usko ennen kuin sen kokee.



Toki oli muitakin syitä lähtöömme, kuten koko perhe puhuu nyt hyvin englantia, elämänkokemus on kasvanut samoin työkokemus. Mutta se, että sanotaan " on lottovoitto syntyä Suomeen" on kyllä ihan silkkaa aivopesua. Onhan Suomessa hyvä asua, mutta ei se nyt niin loistava ole....



Suosittelen Kanadaa lämpimästi. Ja onhan niitä muitakin hyviä maita, ja aina pääsee koti-Suomeen, jos haluaa :) Kokemuksena ulkomaankomennus on kullanarvoinen, lähtekää ihmeessä jos teille tulee mahdollisuus.

mulla suomalainen mies ja lahettiin pysyvasti kahdeksan vuotta sitten, paatettiin menna maahan mista ensin tyopaikka tulisi. Sen jalkeen ollaan vaihdeltu. Paasyyna seikkailunhalu, anonyymiys, valtavat mahdollisuudet tehda uusia ja erilaisia juttuja, suurkaupungin syke, olla kaukana suomen normeista ja kuuluutehdanainjutuista - ulkomaalaisena voit tehda mita vaan koska et kuulu sen maan kulttuuriin ja normeihin ja taas kun olet ulkomailla niin et kuulu suomenkaan normeihin. Eli vapaus kai on yhtena sanana se joka oli meidan syy.



Lahtekaa ihmeessa, vuosi menee varmana totutellessa mutta on sen arvoista



K

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat