Vierailija

Edellinen kissavanhus -tosi herrasmieskissa- kuoli syksyllä. Ikävä on kova niin minulla kuin lapsillakin. Mökillä on kissavainaan iso ulkoilutila (n.4x5m2, korkeutta 2-3m), kanaverkosta ja puurimasta tehty " häkki" jonka kohtaloa tässä vappuna mietin mutta en hirvennyt vielä purkaa. (Okei, en tiedä oliko oikein pitää kissaa häkissä, mutta lähellä on luonnonsuojelualue jonka tirpat tuskin tietää mihin voi pesiä ja mihin ei, enkä nyt muutenkaan tykkää siitä että kissat jolkuttavat vapaina -- pahimmillaan toisten pihoilla.)



Mutta... kyllähän kissaan menee rahaa. Hiekkalaatikkokaan ei ole ihan hajuton vaikka kuinka siivoaa. Ja löydänkö mistään yhtä hyvää jätkää kuin edellinen kissa oli? Semmoista joka on reilu lapsia kohtaan muttei anna niiden tehdä ihan mitä tahansa. Jolta lapset oppivat kuinka eläimiä kohdellaan.



Kissojen ystävät, valistakaa minua! Puolesta ja vastaan!



Kommentit (6)

Mutta minusta tämä on vähän sellainen juttu, että jos mietityttää, niin älä ota. Jos oikeasti tahtoisit kissan niin sitten vaan tahtoisit, ja tavallaan itse tietäisit, että kyllä meille on tultava uusi kissa... Uusi kissa on kuitenkin aina mahdollisesti säkillinen uusia vaivoja: se voi pissailla, se voi raapia huonekalut, se voi olla luonteeltaan ihan erilainen kun se edellinen jne. ja jos jo etukäteen olet vähän haalea koko idealle, on varmaankin hankalampaa.



Meiltä kuoli kolme vuotta sitten 17-vuotias kissamummo, joka elämänsä viimeiset kymmenen vuotta oli ollut oikea pehmonalle: rauhaisa ja säyseä ja sellainen kisu, joka ei muuta melkein tehnyt, kun makaili auringonläikässä ja hilasi itseään hitaasti sen liikkuessa yli lattian päivän myötä... No, meille oli itsestäänselvä, että tulee uusi kissa. Otettiin sitten pentu. Ja on siitä ollut paljon enemmän riesaa, kun tuosta vanhuksesta oli koskaan. Pentu riehui (riehuu vieläkin vaikka on jo kohta 3) ihan kamalasti, ja koska on sisäkissa, sitä pitää jaksaa leikittää yms. että saa purkaa energiaa. Sillä oli terveyden kanssa välillä hankaluutta, ja piti leikkauttaa ja rokotuttaa ja muutenkin kantaa rahaa eläinlääkärille. Se rakastaa puisten huonekalujen raapimista (argh!) ja pienempänä tahtoi aina pissiä kenkien sekaan! Se ei myöskään ainakaan pienempänä ollut ollenkaan sylikissa. Nyt jo vähän alkaa rauhottua. Mutta kyllä olisi ärsyttänyt monta kertaa paljon enemmän, ellen olisi voinut sanoa itselleni, että no sinähän sitä uutta kissaa itse niin halusit - nyt se on tässä, joten turha valittaa.



Niin, ja siis toki rakastetaan uutta kisua aivan valtavasti, ja olen tosi iloinen, että se otettiin :)

Ja juu, takaraivossa kyllä jyskyttää ajatus uudesta kissasta hyvin voimakkaana. Ja tuo idea kysellä eläinsuojeluyhdistykseltä tms. kuulosti hyvältä. (Vaikka voi käydä niin että tulen kotiin mukanani sylillinen kissoja.)



Ehkäpä sitten kesän jälkeen... Vanhaa kissaani en saa takaisin, mutta luulisi jostain löytyvän melkein yhtä hyvän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

(Ennen olin vannonut ettei meille koskaan oteta kissaa) Nyt kuitenkin ajattelen, että kun tuosta aika jättää niin heti hommataan uusi tilalle. Meilläkin kissalla häkki ulkona eikä tarvi pelätä, että kissa jäisi autojen alle tai söisi lintuja yms.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat