Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Yhteiseloa takana yli kymmenen vuotta. Ollaan naimisissa ja jo yksi lapsi ja nyt toinen tulossa. Ja nyt mies ilmoitti ettei rakasta enää eikä halua olla enää yhdessä.

Mitä tästä pitäisi ajatella tai mitä tehdä? Ei kuulemma ole kyse toisesta naisesta. Pitäisikö uskoa vai ei? Pitäisikö yrittää saada mies jäämään? Vai osoittaa ovea?

Onko kenellekään tapahtunut mitään vastaavaa? Miten tästä selviää?

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit!

Sivut

Kommentit (33)

Ihan samalla kaavalla on mennyt tuttavapiirissä pari tapausta - ja molemmissa syy oli toinen nainen, jota mies ei kuitenkaan tunnustanut edes sitten, kun tuli ilmi ihan aukottomin todistein :(. En siis nielisi miehen vakuutuksia siitä, ettei sitä toista naista ole, valitettavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että mikään saisi asioita muuttumaan paremmaksi, ei ainakaan yrittämällä.



Joo on meillä ollut omat riitamme ja ongelmamme, eletty hektistä ja stressaavaa elämää asunnonostoineen ja työkiireineen, mutta silti. Miksi sitten halusi toisen lapsen?



Hyväksyttävä tämä kai on vaikka en haluaisi. En haluisi antaa vielä periksi!!!



Abortti ei olisi tullut mieleen missään nimessä, edes silloin kun se olisi ollut vielä mahdollista! Nyt raskausviikkoja 30.

Muuten sopisi järjestelyksi, että olisi tukenanne ihan vauva-ajan. Meillä mies halusi eroa, mutta siitä uskoin, että kyseessä ei ole toinen nainen, koska lastemme hyväksi suostui jäämään vielä puoleksi vuodeksi kotiin asumaan. Vaikka olin katkera hänelle, niin hänen apunsa vauvan kotiin tultua oli korvaamatonta. Hän vietti paljon aikaa esikoisen kanssa ja mä sain nukuttua univelkoja pois, kun hän hoiti molempia lapsia. Sitä arvostan, että uskalsi erota ennen kuin etsi uuden naisen. KAIKKI yhtäkään poikkeusta en tiedä, jotka jättää odottavan äidin, ovat olleet uuden naisen pauloissa. Valitettavasti. Voimia sulle.

Itse (olen nainen) erosin pitkästä liitosta ehkä hieman samasta syystä kuin ap:n mies eli en vain enää rakastanut yhtään enkä halunnut jatkaa. Tämän kummempia selityksiä en osannut miehelleni antaa, enkä suostunut mihinkään terapiaan vaikka mies sitä ehdottikin.

Tuntui pahalta jättää toinen aivan tyhjän päälle mutta en siinä tilanteessa osannut/pystynyt tehdä muuta kuin muuttaa pois yhteisestä kodista.

Tämä nyt ei ap:ta varmasti paljoa lohduta muuta kuin että syynä ei välttämättä ole toinen nainen.



Voimia ap:lle! Ota vastaan kaikki apu mitä sinulle tarjotaan ja älä jää yksin näiden vaikeiden asioiden kanssa, hae keskustelu- ja muutakin apua.

Parisuhdeterapiaan ei mies kuulemma enää tässä vaiheessa lähde.

En kyllä ymmärrä yhtään. Onko minulla oikeus olla vihainen? Mitä jos muutun katkeraksi?

Mies jo selitti, että miten sitten lasten tapaamisten kanssa tehdään. Jaa. Haluaa kuulemma olla hyvä isä.

Tuntuu ettei minulla ole tässä koko asiassa mitään nokan koputtamista tai sananvaltaa. Hän vain ilmoittaa ja kertoo miten toimitaan.



ap

jos sanoo ettei enää halua olla kanssasi, niin varmaan sitten onkin. Jos ei ole enää halua yrittää yhdessä ei sitä parisuhde terapiakaan aikaiseksi saa. Koitahan vielä keskustella asiasta, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä. Voisit tietty kokeilla myös sanoa että vanhempi lapsi sitten muuttaa isille jne...vois saada miettimistä mieskin, ettei vaan voi luistaa kaikesta silloin kun huvittaa

Vierailija:

Lainaus:


Pääsisköhän neuvolan kautta puhumaan jollekin terapeutille? Vai mistä sitä pitäisi etsiä? Millekään yksityiselle ei kyllä ole varaa. Pelkään, että tämä kaikki kaatuu päälle synnytyksen jälkeisenä masennuksena. Miten sitten pärjään? Nyt on pakko jaksaa esikoisen ja tulevan vauvan takia.




Se on ilmaista ja pääset eteenpäin tarvittaessa. Voimia!

kerro avoimesti omista tunteistasi häntä kohtaan, mitä toiveita sinulla on parisuhteen ja perheen suhteen. Anna hänelle jokin tietty aika esim. viikko päättää lopullisesti, mitä loppu elämältään haluaa: teidät vai toisen naisen? Korosta, että hänen täytyy miettia tarkkaan, onko valmis todella luopumaan kaikesta siitä, mitä teillä on ja tulisi olemaan. Ja kyllä hänellä varmaan on tunteita sinua kohtaan edelleen, ne vaan voivat olla piilossa tai tuntua hyvin laimeilta, jos on rakastunut toiseen ja tunteet roihuavat. Silloin on hankala ajatella selväjärkisesti tilannetta ja käsittää sitä kaikkien kannalta. Olettehan hiljattain päättäneet hankkia toisen lapsen, mitä sen jälkeen on tapahtunut?



Hae itsellesi apua: perheneuvolasta, seurakunnasta, väestöliitosta. On tärkeää, että saat ammattiapua. Puhu tilanteesta myös läheisillesi, älä murehdi yksin.



Jos miehesi haluaa jatkaa kanssasi, edessä on joka tapauksessa pitkä ja kivinen tie, mutta rakkaudella ja halulla asiat voivat korjaantua. On tärkeää pitää huolta parisuhteesta, varsinkin silloin kun lapset ovat pieniä ja elämä pyörii, niin heidän ympärillään ja voi olla väsyttävääkin.

Joskus elämä opettaa ikävällä ja raa' alla tavalla, mikä elämässä on tärkeintä. Ja sitä aborttia tuskin edes harkitset, vaikka olisi mahdollistakin.



Jos menetät parisuhteen ja nykyisen perheen, sinulle kuitenkin jää kaksi ihanaa lasta, joille olet maailman tärkein vielä pitkään! Tahdon toivottaa sinulle voimaa ja jaksamista. Milloinkaan ei saa luovuttaa!

16:

Teillä mies siis halusi myös erota, mutta hänellä ei ollut toista?

Saako kysyä miehelläsi oli syy erohaluun?



Niin kuin joku kommentoi, niin olen myös miettinyt, että haluanko sitten itse olla miehen kanssa, joka on valmis jättämään perheensä ja raskaana olevan vaimonsa? Tuntuu, että mies on ihan eri ihminen minä hänet tunnen. En olisi IKINÄ uskonut hänen toimivan näin. Ellei sitten tosiaan ole ihastunut ja rakastunut johonkin toiseen.



Pääsisköhän neuvolan kautta puhumaan jollekin terapeutille? Vai mistä sitä pitäisi etsiä? Millekään yksityiselle ei kyllä ole varaa. Pelkään, että tämä kaikki kaatuu päälle synnytyksen jälkeisenä masennuksena. Miten sitten pärjään? Nyt on pakko jaksaa esikoisen ja tulevan vauvan takia.

Luulin, että olen ainut, jolle käynyt noin. Ei tietysti kiva, että jollain muulla sama tilanne, mutta helpottaa silti tietää ettei ole ainut.

Meillä myös yksi lapsi ja odotan toista (rv20).

Olin jo kauan ihmetellyt mieheni outoa käytöstä. Ei vastannut vaikka sanoin rakastavani, omat menot lisääntyivät ja työpäivät pitenivät. Kunnes sitten tivaamalla tivasin, että mitä käytöksellään yrittää viestiä ja sitten töksäytti, ettei enää rakasta eikä halua. Yksi selitys oli se, että kun asiat vaan muuttuvat vaikeammiksi toisen lapsen syntymän jälkeen. Jassoo ja vai niin. Mies kyllä lupasi kinumisen jälkeen olla ainakaan vielä lähtemättä mihinkään vaikka luulenkin, että hänellä on toinen. Itse en enää kunnioita miestäni sanomansa jälkeen.



En myöskään tiedä vielä miten tästä eteenpäin, mutta tiedän, että selviän. Minulla on pian kaksi ihanaa lasta. Oikein paljon voimia sinullekin ap.

niin kestät miestäsi ja otat kaiken mahdollisen hoitoavun vastaan sekä esikoisen että vauvan suhteen. Ja suorastaan velvoitat hänet osallistumaan lasten hoitoon ja paljon! Eihän sinun tarvitse aina olla paikalla, kun mies hoitaa lapsia...



Kävi, miten kävi, niin varmasti selviät!

Minun mielestäni voisit ihan reilusti näyttää sen, miltä miehesi ilmoitus sinusta tuntuu... voit purkaa pettymystä ja pahaa oloa, se todella puhdistaa ilmaa ja saa varmaan kumppaninkin ajattelemaan asioita kokonaisvaltaisemmin. Ole rohkea, näytä tunteesi.

Olisin vaan halunnut itse vielä yrittää, mutta jos toinen ei välitä niin minkäs teet. Olen kyllä ihan paskana ja surullinen, mutta kai sitä vaan on pakko jaksaa.



Ihan kauheeta kun pelkkä ajatuskin siitä, että sillä on joku toinen saa mut raivon partaalle ja ehkä osittain siitä tulee sellainen taisteluolo, että minun miestänihän et vie. Voiko sillä oikeesti olla joku toinen? Voisko kuitenkin olla ettei ole?



Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat