Vierailija

Sivut

Kommentit (37)

No, jotian kertonee myös se, että tuosta raskaaksi tulosta on jo lähemäs 10 vuotta aikaa. Ja toisaalta, kun ikää on lähelle 30 niin sitä tietää jo aika paljon helpommin/nopeammin millaiset tarkoitusperät kullakin onn ja kuka sopii kenelle ja kuka ei:)



Ja missäänhän vaiheessa minä en kenenkään elämänkumppanissa väittänyt olevan vikaa; rakastetaan vain heitä vikoineen päivineen. Minä olen sillä kannalla, että ei ole viallisia miehiä ja naisia (silloin siis kun tosiaan mitään varsinaista diagnoosia ei ole tehty); on vain yhteensopimattomia pareja.



Maailma on pilvin pimein täynnä esimerkkejä, joissa pari on vuosikaudet yrittänyt lasta, ajautuneet lopulta eroon ja uusien suhteiden myötä molemmista on täysin luonnonmukaisin keinoin tullut vanhempia. Niin se vain menee. Tässä ap:n tapauksessakin puhuisin mieluiten henkisen tason/psyykeen vaikutuksesta asiaan!





" Kertoo jotain sinusta, että vaihdat miestä ja pamahdat paksuksi saman tien. 5 kuukautta on erittäin lyhyt aika aikuisille ihmisille tutustua todella toisiinsa ja miettiä, pitäisikö perustaa perhe yhdessä.



Minusta on oksettavaa puhua elämänkumppanista kuin kertakäyttötavarasta. Ikinä en puhuisi rakkaasta aviomiehestäni sävyyn " mies vaihtoon vaan..." . Varsinkin jos motiivina olisi pelkkä lapsettomuus, sehän tarkoittaisi että ei sillä isällä niin väliä kunhan pamahtaa paksuksi. Tosin olen jäävi puhumaan kun mitään lapsettomuusongelmaa ei ole, mutta tuli näitä asioista pohdittua jo ennen lasten syntymääkin, ja ikinä en olisi miestäni hylännyt vaikka " vika" olisikin ollut hänessä. "







Vierailija:

Lainaus:





sinulla on jo yksi lapsi, joten nauti hänestä. On monia, jotka eivät saa sitä ensimmäistäkään! Yrittäisit olla onnellinen siitä, että olet jo äiti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Ehkä niin, sillä olen perehtynyt aiheesta löytyvään tutkimustietoon.



ja mitä siihen uuden miehen löytymiseen tulee, niin itse ainakin olin raskaana 5kk miehen vaihtamisen jälkeen. Että kyllä se nopeastikin voi tapahtua kun oikea osuu kohdalle.




Kertoo jotain sinusta, että vaihdat miestä ja pamahdat paksuksi saman tien. 5 kuukautta on erittäin lyhyt aika aikuisille ihmisille tutustua todella toisiinsa ja miettiä, pitäisikö perustaa perhe yhdessä.



Minusta on oksettavaa puhua elämänkumppanista kuin kertakäyttötavarasta. Ikinä en puhuisi rakkaasta aviomiehestäni sävyyn " mies vaihtoon vaan..." . Varsinkin jos motiivina olisi pelkkä lapsettomuus, sehän tarkoittaisi että ei sillä isällä niin väliä kunhan pamahtaa paksuksi. Tosin olen jäävi puhumaan kun mitään lapsettomuusongelmaa ei ole, mutta tuli näitä asioista pohdittua jo ennen lasten syntymääkin, ja ikinä en olisi miestäni hylännyt vaikka " vika" olisikin ollut hänessä.

Joskus se suosii sinua, joskus tuntuu kasaavan kaikki maailman riesat ja vastoinkäymiset juuri sinun päällesi.



Minusta on aika kökköä sanoa sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivälle, että ole onnellinen lapsestasi äläkä valita. Kyllä toisen lapsen puute voi olla todella raskas taakka! TIETENKIN sitä voisi järkevästi ajatella, että onhan minulla se yksi lapsi, monella ei ole lainkaan lapsian - mutta kun ihminen nyt vaan ei ole rationaalinen otus näissä asioissa. Ja tuska ja suru ovat AINA SUBJEKTIIVISIA tunteita, eikä niitä voi verrata jonkun muun ihmisen näennäisesti paljon pahempiin vastoinkäymisiin!



Mutta minäkin kysyisin, oletko ap jo hakenut lapsettomuushoidoista apua? Useimpia pystytään auttamaan ja jo prosessin aloittaminen saattaa tuntua helpottavalta.



Voimia!

Kauan meni ekan kanssa?...



Meillä yksi lapsi jota tehtiin 5-vuotta ja käytettiin rahaa hoitoihin parikymmentätuhatta euroa.



Tuli vaan mieleen, että kannattaakohan ihan vielä valittaa? Ootteko ihan TOSISSAAN vielä edes yrittäneet?...



Mä aloin menettää epätoivoni ekan kerran vasta toisen ICSI-hoidon ja useamman alkionsiirron jälkeen kun lääketieteellisesstikin todennäköosyys raskaaksituloon alkoi olla aika pieni.



Teillä on jo yksi lapsi ja sä parut miksi et lasta saa? Oliskohan kyse yrittämisen puutteesta tai siitä, että ihan niin kovin sitä lasta et haluakkaan?



Useamman kaverin kanssa olen siihen törmännyt, että ei sitä ekaa tai tokaa niin kovin haluta, että edes tutkimuksiin viitsittäisiin mennä että selvíäisi missä on vika. Ootteko te käyneet?

Ehkä niin, sillä olen perehtynyt aiheesta löytyvään tutkimustietoon.



ja mitä siihen uuden miehen löytymiseen tulee, niin itse ainakin olin raskaana 5kk miehen vaihtamisen jälkeen. Että kyllä se nopeastikin voi tapahtua kun oikea osuu kohdalle.

Vingutaan vauvaa... eli taitaa olla vain vauvakuumetta ap:llä. Ei ollenkaan nähtävästi ymmärretä, että se vauva kasvaa niinkuin se edellinenkin lapsi ja mitä sitten? Pitääkö taas johonkin ohimenevään vauvakuumeeseen tehdä vauva? Ei ihme, että miehet lähtii lätkimään, kun eivät jaksa akkansa vauvakuumeiluja.

Kuulostaa ehkä julmalta, mutta näin tokaisi yksi ystäväni, joka 6 vuoden yrittämisen jälkeen sai tytön.

Kertoi siis, että olisi niin paljon hirveämpää kärsiä lapsettomuudesta, jos olisi jo tiennyt, millaista on, kun on oma lapsi.

Vierailija:

Lainaus:

Xandris tuolla alkoi jauhaa tästä " sekundaarisesta lapsettomuudesta" , en minä.

t. 20




Termiä sekundäärinen lapsettomuus käytetään aivan yleisesti mediassa ja lapsettomuusklinikoilla. Siitä, onko se lääketieteellisesti täsmällinen, en mene sanomaan mitään - se kun on itse asian kannalta herttaisen yhdentekevää.

Mutta loogisesti " sekundäärisesti hedelmätön" on aivan yhtä hoopo. Ei äiti ole sen enempää hedelmätön kuin lapsetonkaan. EVVK, jos noin todella lääketieteen terminologiassa preferoidaan, sinä 20 voisit opetella puhumaan asiasta eikä asian vierestä.





Mies vaihtoon vaan. Ja mistäköhän kuvittelette että ilmestyy mies, joka noin vaan haluaa perustaa perheen vasta tapaamansa naisen kanssa?!?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat