Seuraa 

Niin, vähän hassu kysymys. Meillä poika 2v8kk ja pippeli tuntuu olevan lähes paras kaveri ;-) Höpisee pippelistään päivät pitkät, eikä siinä kaikki, puhuu myös pippelinsä kanssa harvasehetki. Siis tyyliin: " heihei pippeli, huomenna katsotaan teletappeja" " huomenta pippeli" " pippeli nukkuu nyt" " nyt mä silitän pippeliä, kiltti pippeli" jne jne jne.



Onko muilla tällasta ja miten reagoitte? Onko ihan normaalia? Tiedän kyllä että miehillä taitaa olla aika läheinen suhde kamuunsa mutta kuitenkin! Missä vaiheessa pojilla rupeaa vähän laantumaan tuo vimma? Itse olen vaan sanonut joo ja niin tekemättä sen suurempaa numeroa. On vaan vähän hassua kun istutaan vaikka ruokapöydässä ja on vieraita ja poika rupeaa pipppelilleen siinä puhumaan...



Kokemuksia?

Kommentit (12)

ja pippelit on hallinnut elämää vuoden päivät...välillä enemmän ja välillä vähemmän. Eivät juttele niille, mutta niistä keskustellaan tosi usein yms. Yhtäkkiä saavat lähes joka päivä idean riisuutua alasti ja hyppelevät pippelit toisen pippeliä vasten ja nauraa räkättävät. Toinen puraisi toista pepuunkin ja äitini oli nähnyt kerran, kun toinen oli meinannut purasta toista, auts! Olen yrittänyt ohjata, että se on henkilökohtainen juttu, jota voi yksin tutkia, muttei kaikkien aikana. Kerran kehottivat isäänikin näyttämään omaansa. Pappa sit vähän naurahti, vaikka parempi olisi pysyä asiallisena ja olla kiinnittämättä huomiota asiaan. Jossain vaiheessa oli vähän enemmän tämä asia sivussa ja viime viikkoina taas niin helkkarin in... Toivon, etten saa aiheutettua mitään traumoja, mutta varovainen yritän olla, ettei fyysisesti satu vahinkoa, kun kaksin koheltavat. Kai tää jossain vaiheessa ees vähän menee ohi, sanokaa niin, pliis!

korvaa pippeli jollain lelulla joka " puhuu" . Esim. nalle tai joku lelu mistà poikasi pitàà. Voit itse alkaa alussa puhua nallen àànellà ja puhua poikasi kanssa... luulen ettà sitten pippeli vàhetellen unohtuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuli vielä mieleeni että jätimme pojalla vaipat pois pari kuukautta sitten ja itse asiassa sen jälkeen pippeli onkin ollut oikeen " käsillä" .



Mä vaan muistan jostain lukeneeni että poikien pitäisi saada leikkiä ja kaveerata pippelin kanssa kunhan se nyt ei ihan elämää hallitsevaksi tule. Mun puolesta saa välillä hassutellakin ja höpötellä, uskon että sillai se menee nopeiten ohi. Olen kuitenkin yrittänyt juuri niin kuin tässä tulikin esille vastauksissa että se on OMA juttu eli kun on muita läsnä niin pippeli saa olla rauhassa. Jos poika höpisee pippelistä muiden kuullen niin yritän vaan vaihtaa aihetta, joskus vaan tuntuu että poika sillon jankkaa samaa niin kauan kunnes olen sanonut vaikka " hyvä joo" .



Kiitos!

Siis tajuan tuon, että tärkeetähän se on arvostaa ruumistaan ja ruumiinosiaan ja välttää sitä, että ettei ala nolostella itseään, mutta kohtuus kaikessa. Mun mielestä " turhat" höpötykset voi karsia sanomalla, että höpsis, puhutaan muuta. Tai että ei ole fiksujen poikien juttu keksiä mitään pippelileikkejä... Meillä jutellaan noista jutuista asiallisesti, mutta jos menee pelleilyksi niin sanon, että höpöhöpö tuo ei ole vitsikästä kenenkään mielestä... Enkä usko aiheuttavani traumoja. Joku järkihän intiimien ruumiinosien käsittelyssä pitää olla. Ei sitä aikuisenakaan voi ilkosillaan juoksennella jne, joten ihan asiallista oppia jotakin rajoja näissäkin asioissa.

meillä tämä pippeliasia on varmasti ollut senkin takia niin tapetilla, kun toinen poika on ollut kolmessa sen alueen leikkauksessa eli kives-, hypospadia ja nivustyräleikkauksissa. Niistä on ollut pakko puhua tosi paljon ja usein vieläkin pitää selittää ja näyttää, mitä on korjattu ja missä on kives yms.

meillä vähän alle 3v poika leikki ihan kamalasti pippelillä ja olin siitä ihan ahistunut ja kirjotin tännekin ja kysyin apua neuvolasta jne (en halunnut kieltää tms ettei saa seks traumoja tms, mutta oli tosi noloa ku rämppäs pippeliä jatkuvasti ja joka paikassa)

Yritin selittää että mene vaikka peiton alle tai että ei vieraitten nähden tai että se on sun oma juttu, mutta poika vaan sai siitä vettä myllyyn ja esitteli pippeliä yhä enemmän.

Sitten se vaan loppu.

Varmaan puoli vuotta pippeli oli meidän talon keskipiste, mutta nyt poika on 3,5v ja pippelileikit on jääneet.

Eli anna leikkiä!

ja autoja rakastaa erityisesti. Poika leikkii myös tosi mielellään siskojensa kanssa ja lukee ja piirtää että ei se pippeli sillai " hallitse" elämää mutta vähän joka välissä pippeliä täytyy kuitenkin moikata...

Tuossa iässä alkaa tulla niitä mielikuvituskavereita. Serkkutytöllä on antti tuisku kotonaan ja aina leikeissä mukana, meillä on " pikkuveli" tytöllä (ainut lapsi) ja sen kans supatellaan. Joskus saataa hihkaista että koira jäi tuonne ulos...ja sit mennään päästämään joku näkymätön koira sisälle.

Pikkuveljen tiedän ilmestyneen tytön kuvitelmiin kun ukki puhuskeli josko äiti ja isi tekis tytölle pikkuveljen tai siskon (vaikka tietää tasan tarkalleen että ainoaksi tyttö jää...) Siitä asti työllä on ollut " pikkuveli" .



Olisiko siitä pippelistä tullut saman tyyppinen paras ystävä jota huomioidaan tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä, että miten siitä kaverista eroon pääsee, en tiiä...yrittäisin varmaan " harhautusta" eli jotain spesiaalilelua joka " juttelis" äidin tai isän äänellä ja usein. Vois hakea sen tietyn lelun kaupasta pojan kans ja tehdä siitä oikeen iso numero. Korvata se paras ystävä uudella ja vielä paremmalla.

mutta pakko tässä kertoa, että kyllä ne äidin rinnatkin. Nimittäin kerran kahvipöydässä vieraiden läsnäollessa yht`äkkiä otti vaan minua rinnasta kiinni ja kysyi miksi sinulla äiti on niin isot tissit. Siinä oli yhdellä jos toisella naurussa pitelemistä, mutta " fiksusti" jatkettiin muita juttuja.

Jos jaksat puhua nallen tms. lelun àànellà jonkin aikaa niin poikasi saa toisen mielikuvitushahmon pippelin tilalle.

Kun alkaa puhua pippelin kanssa ota nalle esille ja puhu pojallesi tàmàn àànellà ja yrità kiinnittàà huomio johonkin muuhun kun pippeliin.

Kyllä , pippeli on miehen paras kaveri HYVIN pienestä pitäen. Nim 3 pojan äiti ;-) ja yhden vähän isomman vaimo ;-)



Meillä pojat eivät ole pippelilleen puhuneet ( ainakaan minun kuullen), mutta paijanneet sitäkin enemmän. Meillä asiasta ei ole tehty sen enempää numeroa, kuin että lapsille on selvitetty aika pienestä pitäen, että se on OMA JUTTU. Eli paijailla saa, mutta ei toisten edessä ;-)

Aika nopeasti on minusta nuo vaiheet menneet ohitse.....muistaakseni.



Meidän Elmo 1 vee löysi pippelinsä pari kuukautta sitten ja kylvyistä ei tullut hetkeen mitään, kun herran piti yrittää löytää se vehkeensä sieltä jalkojen välistä ja siitäkös ratkiriemukas ilme syntyi, kun se löytyi ;-)

Vierailija

admin kirjoitti:
Niin, vähän hassu kysymys. Meillä poika 2v8kk ja pippeli tuntuu olevan lähes paras kaveri ;-) Höpisee pippelistään päivät pitkät, eikä siinä kaikki, puhuu myös pippelinsä kanssa harvasehetki. Siis tyyliin: " heihei pippeli, huomenna katsotaan teletappeja" " huomenta pippeli" " pippeli nukkuu nyt" " nyt mä silitän pippeliä, kiltti pippeli" jne jne jne.

Onko muilla tällasta ja miten reagoitte? Onko ihan normaalia? Tiedän kyllä että miehillä taitaa olla aika läheinen suhde kamuunsa mutta kuitenkin! Missä vaiheessa pojilla rupeaa vähän laantumaan tuo vimma? Itse olen vaan sanonut joo ja niin tekemättä sen suurempaa numeroa. On vaan vähän hassua kun istutaan vaikka ruokapöydässä ja on vieraita ja poika rupeaa pipppelilleen siinä puhumaan...

Kokemuksia?


Siis poika räplää niin kauan pippeliä kunnes keskittyy johonkin muuhun ja sit kun on siinä iässä että alkaa tulla yöllä mukavaa tunnetta pippelissä (yöllinen siemensyöksy) eka tunteet tulee jo pikku pikku lapsille ilman nestettä mutta se tunne tulee tiedän sen koska oon ite poika ja muistan jopa niin nuorena kuin 4v niin yöllä tuli kiva tunne ja odotin aina seuraavaan joo eli kun tuo on tuntunut pojalle yöllä niin sithän se pippeli on helpottunut ei kiinnosta se pippeli niin paljon silloin just koska on just tullu

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat