Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä on yksi tuttava pariskunta. Miehet olivat keskenään samalla luokalla opiskelemassa eikä siis tuo pariskunta ole minulle ollenkaan läheinen. Kerran kun olimme heillä käymässä (meillä lapset silloin 3v ja 4kk) mieheni tarjosi tuolle naiselle josko hän haluaisi pitää vauvaa hetken sylissään. Nainen vastasi nopeasti päätään puitellen ja vähän peräytyen, että ei halua. Tuo oli aika outo tilanne, vaikka ei hänen todellakaan ollut lasta pakko ottaa.

Olenkin miettinyt nyt jälkeen päin kovasti sitä, että miksi heillä ei ole lapsia. (vaikka ei toki minulle kuulu). Eivätkö he halua vai ei saa lapsia? Vai haluaisiko toinen, mutta toinen ei.

Suoraan sanottuna minun mielestä on outoa, jos pari on yhdessä kymmenenkin vuotta ja lapsia ei vielä ole. Siis minun mielestä.

Tekisi mieli kysyä joskus tuolta parilta heidän vauva-asiasta :) mutta niin tahditon toki en ole :D

Kommentit (20)


Osa ei saa lapsia vaikka haluaisi.



Osa lykkää lapsenteon niin myöhään, ettei enää helpolla onnistu. Haluaa harrastaa, matkustaa, mennä, tehdä uraa tai sitoutuminen pelottaa.



Minäkään en ymmärrä, miten joku ei halua lapsia, kun itse arvostan lapsia ja elämää heidän kanssaan niin korkealle. Mikään elämässä ei ole sen hienompaa.



Mutta mielestäni on hienoa, että osaa jättää lapset tekemättä, jos elämänarvot on jotain muuta. Jos ura on tärkein esim. Näin muuten sanoi Anna-lehden haastattelussa lastenpsykiatri Jari Sinkkonenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että he eivät tosiaan halua lapsia. Eivätkä edes pidä niistä. Molemmissa pariskunnissa nainen on se, joka sanoo inhoavansa lapsia. Kyllähän se tietysti lapsirakkaasta ihmisestä tuntuu kummalta mutta toki heillä on oikeus mielipiteeseensä ja lapsettoman elämään.


Tulin raskaaksi heti.



Tiedän, että moni ihmetteli miksei meillä jo ollut lapsia ja varmaan luuli että meillä on lapsettomuusongelmia. Minua pelkkä ajatuskin ihmisten mahdollisista aprikoinneista harmittaa. Me emme vain halunneet lapsia sitä ennen. Ja tosiaan ongelmia raskautumisessa ei näköjään ollut, Luojan kiitos.



Että näinkin voi olla.




hinkua toisten vauvoja pideltäväksi. Voin siis toki pitää, jos vaikka vanhemmat on juomassa kahvia ja vauvaa känisee tai muu sellanen tarpeellinen tilanne. Mutten siitä mitään hirveitä kiksejä saa enkä erityisesti " nauti" . Ehkäpä tuo nainen vaan hämmenty siitä, että hänelle oltiin tunkemassa vauvaa syliin.




Jos eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat, niin silloin olisin heidän puolestaan surullinen.



Jos taas eivät halua lapsia, niin senkin ymmärrän, vaikka itselläni on kolme lasta. Ei minun mielestäni kaikkien tarvitse haluta lasta. Ihan normaaleja ja tavallisia ihmisiä hekin ovat. Suomessakin on jo tarpeeksi lapsia, joita ei tänne ole oikeasti haluttu. Hyvä, että jotkut osaavat olla aikuisia eivätkä yhteiskunnan tai tuttavapiirin " painostuksesta" huolimatta hanki lasta, vaikka osa ihmisistä olettaakin sen aina automaattisesti kuuluvan pitkään parisuhteeseen...

Jotkut haluavat lapsia mutta eivät saa. Siksi saattavat perääntyä kun pyytää pitämään sylissä. Pelkäävät omaa reaktiotaan.



Jotkut eivät halua lapsia, kuka mistäkin syystä. Niitä voi olla monia. Turha miettiä. Jos asia paljon vaivaa niin kysy varovasti. Mutta älä tuomitse ´heitä jos vastaus ei ole sinun mieleesi.

Itse useita keskenmenoja kokeneena se on kauheaa kun niin tapahtuu! Ei meidän ongelmista tiedä kuin vanhemmat. Ystävät eivät tiedä mitään vuosien yrittämisestä ja pettymyksistä!

Syitähän voi olla niin monia. En minä kyllä moisia mieti. Yhtä hyvin voi kysyä: Mitä ajattelet pariskunnista, joilla on paljon lapsia? Mitä ajattelet pariskunnista, joilla on vain yksi lapsi? Mitä ajattelet pariskunnista, jotka eivät mene naimisiin, vaikka ovat olleet yhdessä 10 vuotta?



Huomaatko, näitä kysymyksiä voi olla loputtomiin... Jokainen elää sitä omaa elämäänsä ja tekee ne omat valintansa - ja aina ei ole niitä valinnanmahdollisuuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat