Vierailija

Kävin eilen työhaastattelussa ja tuo paikka olisi ollut täydellinen (kyse oli lastenhoitajan paikasta yhdessä perheessä) ja varsinkin se vanhempi lapsi oli ihana ja me tultiin heti juttuun. Ja kun selitin tuossa sähköpostissani stoorini, perheen äidin mielestä olin paras hakija siihen mennessä. Mutta enpähän sitten näköjään ollutkaan, koska paikka meni toiselle.

Alkaa pilkku hiljaa kyrsimään nuo ainaiset kielteiset vastaukset tai täys hiljaisuus, kun on lähettänyt hakemuksen.



Elämä on kyllä koulinut sen verta pahasti viimeisten neljän vuoden aikana, että suhtaudun nykyisin joka helvetin asiaan negatiivisesti, koska vaikka kuinka yrittäisi ja yrittäisi, se ei onnistu. Olkoot kyse sitten opiskelupaikasta tai työpaikan saannista.



Viimeisten neljän vuoden aikana olen ollut pelkästään työttömänä ja olen hakenut joka kevät ja syksy opiskelemaan. Lukion jälkeen olin vuoden kahdessa eri perheessä lastenhoitajana, sen jälkeen olin hetken työttömänä ja sen jälkeen olin pari kuukautta puhelinmyyjänä, mutten saanut kuin pari lehteä kaupaksi ja ansaitsin peräti hulppeat viisi euroa. Olin liian kiltti tuohon hommaan.. Ja sen jälkeen jaoin kuukauden mainoksia. Olin myös neljä kuukautta päiväkodissa työharjoittelijana.

Mitään koulutusta mulla ei ole.



MUTTA olen siis hakenut opiskelemaan. Olen hakenut:

2 kertaa ammattikorkean sosionomilinjalle, kummallakaan kerralla hakijoita oli liian vähän. Hain ekan kerran jo heti lukion jälkeen ja tokan kerran pari vuotta myöhemmin.

3 kertaa ammattikorkean "vanhuslinjalle" (en muista tuon nimeä), mutta taaskin hakijoita oli liian vähän.

4 kertaa lähihoitajalinjalle ja joka kerta olen saanut hyvät pisteet, kun olen tilannut nuo tulokset testien jälkeen.

2 kertaa koulunkäyntilinjalle, en päässyt, koska mulla ei ole alan työkokemusta.

Kerran kätilölinjalle. En päässyt.

Kerran puutarhurilinjalle. En päässyt.



Olen hakenut ties kuinka monta kertaa Cittarin ja Lidlin myyjäksi, en ole päässyt, koska hakijoita on ollut liikaa ja paikkoja on ollut pelkästään 1-4.

Olen hakenut siivoojaksi ties kuinka monta kertaa. En ole päässyt, koska ei ole koulutusta.

Puhelinmyyjäksi en edes viitsi hakea, koska tuo yksi kerta riitti.

Henkilökohtaiseksi avustajaksi olen hakenut pari kertaa, mutta kun ei ole sitä koulutusta.. niin ei ole tärpännyt.





Ja joo, tiedän. Mä olen luuseri Isolla ÄLLÄLLÄ.

Sivut

Kommentit (103)

Ja sain vaan tekstiviestin, että valitsimme lastenhoitajaksemme Maija Meikäläisen, kiitos hakemuksestanne ja plaa, plaa, plaa. Ei mitään syytä, miksi ei valittu.

en todellakaan ottaisi ihmistä, joka katsoo oikeudekseen purkaa vitutuksensa viattomiin kanssaihmisiin jotka yrittävät neuvoa. Luultavasti omat lapsenikin olisivat aiheettoman vittuilun kohteena jatkuvasti.



Lainaus:

Lainaus:

Muuten olisit vastaillut tähän ketjuun ihan eri sävyssä.


Siis sun mielestä ihminen ei saa olla pahalla mielellä ja näyttää sitä? Vaan kaikki pitää pitää sisällään? NIINKÖ?

Antaa olla, mä lähden nyt kattomaan telkkaria.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisäksi jokunen vastausviesteistä on hänen itsensä kirjoittama. Hän kirjoittaa odotettavalla tavalla, mikä osoittaa hänet provoksi. Alkuperäisasetelma on näppärä, mutta vastailut ketjun jatkossa ovat liian läpinäkyviä. Olen ilonpilaaja (ja tutkin päivätyökseni keskusteludynamiikkaa, vuoronvaihtelua ym.), kun kirjoitin tämän viestin. No, enhän ollut ainoa, joka aloituksen provoksi havaitsi.

ei sosionomikoulutukseen ole ollut tarpeeksi hakijoita?



Kyllä minun kokemuksen mukaan hakijoita on yleensä moninkertainen määrä aloituspaikkoihin verrattuna....

Lainaus:

Onko teillä nyt hyvä mieli? HÄH saamarin ämmät. Kyllä tämä on ihan sopivan kokoinen kaupunki, tuo sosionomilinja oli kämäsessä pikku kaupungissa.

Ja miten niin en sovellu alalle? Jos kerta olen ollut lastenvahtina 9 vuotiaasta lähtien, hoitanut 0-10 vuotiaita lapsia. Käynyt MLL:n lastenvahtikurssin ja toiminut MLL:n lastenhoitoringin vahtina.

Mutta hyvä on, näköjään musta ei ole mihinkään. Mä olen pelkkä mitättömyys, pelkkä kärpäsen paska meressä.

Lainaus:




Millaista siellä eilisessä haastattelussa oli? Miten olit pukeutunut? Mitä kysyttiin? mitä vastasit? Millainen tunnelma oli?


Vastasin rehellisesti kysymyksiin. Ja kait mä nyt helvetti osaan pukeutua kunnolla, en edes käytä mitään napapaitoja tai minihameita! Eikä tuolla kysytty mitään, puhuttiin vaan lapsista ja mitä työ sisältää.

Lainaus:

Mulla on pahamieli ja te tässä käytte haukkumaan ja piilovittuilemaan, että mussa on jotain vikaa. Ja kyllä mä alan kohta itsekkin uskomaan, että musta ei tule mitään. Mä olen pelkkä paska luuseri, joka voisi ihan hyvin kuollakkin. Ei siitä kukaan välittäisi.

haluaa ottaa töihin ihmistä, josta paistaa läpi haistapaskaeivoivähempääkiinnostaa-asenne?



Lainaus:

Ei kuule enää vois vähempää kiinnostaa mikään, kun vaikka teet kuinka parhaasi jne. niin saat vaan pelkkiä kielteisiä vastauksia tai sitten et saa mitään vastausta.

Lainaus:

ei sosionomikoulutukseen ole ollut tarpeeksi hakijoita?



Kyllä minun kokemuksen mukaan hakijoita on yleensä moninkertainen määrä aloituspaikkoihin verrattuna....




on isosta kaupungista. Luulis olevan tunkua opiskelemaan.

Meidän kaupungissa on nihkeästi työpaikkoja, jotka sopisi. Melkein kaikkiin tarvitsee koulutuksen (kokki, tarjoilija, raksamies, sairaanhoitaja, opettaja jne.).

Olisiko täysin mahdoton ajatus lähteä pois "kotikylästä"? Muuttaa johonkin muualle vähäksi aikaa vaikka opiskelemaan?



Isommissa kaupungeissa olisi varmasti enemmän hakijoita ja koulutus voitaisiin aloittaa valituille.



Muutenkin pieni virkistäytyminen uusissa maiseimssa voisi tehdä hyvää!



Kuulostat mielestäni ihan normaalilta ihmiseltä. Täällä taas muutama todellisuudesta vieraantunut mamma vouhottaa. Sitä on niin helppoa tuomita muita viestien perusteella ja samalla kiillottaa omaa, ei todellisuudessa välttämättä ollenkaan niin super fiiniä kuvaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat