Seuraa 


Meillä on ilmennyt tässä kevään tultua ' uusi' ja inhottava tapa: poika, kohta 2v, heittää hiekkalaatikolla hiekkaa ihan siis TAHALLAAN toisten lasten päälle! Ja jos ei hiekkaa, niin sitten lentää autot, lapparit tms. Olen haukkana aina vahtimassa pojan tekosia, mutta aina vaan en ehdi väliin ja sitten joku jo itkeekin hiekat silmissä. Mä olen kokeillut kaikki keinot- niin hyvällä kuin pahallakin, eikä mikään meinaa tehota. Poika vaan hymyilee mun kielloille ja selitykseille ja jatkaa kolttosiaan.

laitan toki pojan aina pyytämään anteeksi, mutta tajuaakohan se sitäkään? Että mitä se nyt oikeesti tarkoittaa, kun äiti käskee ' pyydä anteeksi' ....

Onko kellään muulla samanlaista? Tämä asia stressaa minua julmetusti, sillä puistoon ei ole enää kiva mennä. Tänäänkin meinaisin jo jäädä kotiin, ettei vaan tapahtuisi taas jotain ikävää puistossa. Häpeän poikani käytöstä, mutta miten sen kitkisi pois?? Onkohan kyseessä vaan jokin vaihe vai uhma vai mitä?



hjelppistä kaivataan....(ja ymmärrystä)



sitruska ja taapis kohta 2v.

Sivut

Kommentit (17)

Muut luulee ettet osaa kasvattaa lastasi...

Meillä oli samanlainen vaihe siinä vajaa kahden vuoden iässä. Onneksi se meni ohi! Menee teilläkin pian ohi. Sinnikkäästi vaan kiellät ei toivottua käytöstä ja kehut hyvin sujunneita tilanteita.

Meidän 2v. rasavilli tyttömme oli kotipuistomme kauhistus viime kesänä. Kyllä lensi hiekka, tavarat, vaatteet ja räkä. Kun kielsin ja otin olkäpäästä kiinni, hän vain rimpuili ja nauroi tai sitten sai kauheat raivarit. Sitten luin jostain kasvatuskirjasta tuosta rangaistus/jäähypenkistä. Joka kerran kun tytömme teki jotain pahaa, laitoin hänet istumaan puistonpenkille, itse istuin vieressä. Välillä hän sai kauheat raivarit silloin pidin häntä tiukasti sylissä, välillä taas istui jonkin aikaa ja lupasi sitten käyttäytyä kunnolla ja niin tekikin. Joku päivä hän istui penkillä viisikin kertaa toisena vain kerran, mutta kyllä se auttoi. Nyt hän on jo 3v, edelleen noin kerran viikossa hän joutuu penkille kotona, ulkona tai joskus jopa kaupungilla. Aivan ihanan suloinen tyttö, mutta kyllä löytyy luonnetta. Keskimmäisenö lapsena en usko hänen jäävän muiden varjoon...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kauaksi laatikolta sitten pojan viet ja miten pääsee sinne takaisin?



Eli haen sitä, lähteekö laatikolle takas meno pojasta itsestään vai päättääkö sen aikuinen.

Ja rimpuilua ja huutamista esiintyy pois viemisessä kaikilla ja pahempaa se on joka kerran jälkeen kun siitä rimpuilusta on ollu jotain hyötyä. Laskettu maahan ja annettu ite kävellä yms. Olisko siellä hiekkiksen laidalla (kaukana...) joku paikka mihin vois joka kerta mennä pojan kans " jäähylle" ja odottaa kunnes on taatusti rauhoittunut ja keksinyt muuta tekemistä. Ja takas laatikolle ajan kanssa...jos jtkaa heti siitä mihin jäi (heittää edelleen) sitten pois taas... oppii kyllä kohta että siitä seuraa ikävää ja yrittää parantaa käytöstään. Sitten kun käytös on ok ja seuraukset selvillä, silloin niitä lapioita onnistuu käyttää tarkoituksen mukaisesti.

Meillä myös, ja todellakin tiukka linja. Vasta yli 3-vuotiailla aikaisintaan ymmärrän, että ei juosta koko aika perässä ja annetaan lasten leikkiä yhdessä keskenään.

minäkin suosittelen sitä tiukan linjan jatkamista... Vaikka ei ole kovin rohkaisevaa, kun toiset tekee aloituksia lapsistaan riippuvaisista ja kyttäävistä lässyttävistä äideistä, tai hiekkalaatikolla pokkuroimisesta ja ilmapiirin kiristymisestä... Mutta kiristyköön vain ilmapiiri. Mun mielestä se on parempi kuin se, että toisilla on silmät täynnä hiekkaa tai jotain pahempaa vahinkoa tapahtuu minun lapseni takia. Ja vaikkei tapahtuiskaan mitään vakavaa, niin kyllä ne käytötavat pitää jotenkin oppia.

Eikä kovin hyvin seurauksin.

Olen ottanut sen periaatteen että jos kielto ei toimi niin kotiin lähdetään. Nyt ei tarvi sanoa kuin että: Haluatko kotiin?

Sama juttu kaupassa, kylässä ym. (pojalle mieluisassa) paikassa; jos et tottele niin kotiin lähdetään.

Yleensä kiellän ensin, sitten uhkaan nurkkaan joutumisella tai kotiin lähdöllä jos jos vielä kolmannen kerran tekee niin uhkaus pannaan käytäntöön.

Poika on oppinut että äiti on tosissaan :)

Toki siinä saattaa hiukan hävettää kun raahaa kiljuvaa lasta pois puistosta mutta muutaman kerran jälkeen se on todella tehonnut.

Minä en enää häpeä, mieluummin opetan kerralla kunnolla kuinka käy kuin vahdin vuosia poikaa laatikon reunalla.

Luulisi jokaisen äidin ymmärtävän että lapset on joskus hankalia ja että silloin ei auta pelkkä kielto. Uskon että onnistut kun vaan sitkeästi yrität.



1.Sano matkalla puistoon että jos et tottele niin lähdetään pois.

2.Puistossa sitten kiellät ja muistutat pois lähtemisestä.

3.Jos ei tehoa niin lapsi kainaloon ja lähdet.

4.Matkalla kotiin selität miksi lähditte.


Kerran jouduin puuttumaan pojan tekosiin: YRITTI viskata muovisen lumiauran pienen 10-kuisen tytön päälle, joka mukamas sotki pojan leikkiä...Otin jäbän siitä laatikolta pois ja vein istumaan penkille. Selitin, ettei noin tehdä ja istutin siinä ' jäähyllä' pari minuuttia. Sen jälkeen oli kuin itse enkeli:)



Puhuttiin tästä puistokäyttäytymisestä vielä eilen illalla ja puistoon mentäessä. Kysyin tänään vielä aamulla, että muistaako, mitä tapahtuu, jos xxx heittää hiekkaa toisen päälle. Sanoi, että muistaa (lähdetään pois puistosta).



Taidan pitää tuon jäähypenkin, sillä se näytti ainakin tänään tehoavan!



sitruska

Haluaisin kuitenkin pojalle myös niitä onnistumisenkokemuksia...eli että niillä lapioilla voi nätistikin leikkiä...ja se poisvieminen paikalta...oon kokeillut sitäkin, mutta sitten alkaa vaan järkky huuto ja rimpuilu ja sama juttu heti, kun palaa sinne laatikolle.

Huoh. Kiva kuulla, että muillakin on ollut samaa ja että se menee ohi...hope so...

sitruska


Eli sillä poisviemisellä tarkoitin sitä, että lähdetään siitä hiekkalaatikolta vaikka keinumaan tms ja palataan ehkä myöhemmin takaisin- ei siis niin, että annan periski kahden metrin kävelyn jälkeen. En pelkää lapsen kiukkua- mun puolesta saa huutaa ja raivota vaikka kuinka. Mutta siis tarkoitin sitä, että kun/jos palataan, oli se sitten samana päivänä tai vaikka seuraavana, hiekanheittely alkaa lähes samantien. VARSINKIN, jos joku menee ja ottaa lelun pojan kädestä TAI vaan leikkii hänen leluillaan...

En ymmärrä, mistä tuollainen omistushaluisuus ja vihamielisyys muita kohtaan johtuu, kun muuten (kotona, sukulaisilla jne) poika on kuin itse enkeli, pusuttaa, halii eikä tee mitään typeryyksiä...



taidan koittaa sitä ' jäähyä' ...jos se sitten tehoisi. Puistosta kokonaan poislähteminen tuntuisi aika kovalta ja minulle rankaltakin tässä vaiheessa, kun matkaa puistoon on aika tavalla ja itse olen 7.kuulla raskaana...jos siis heti samantien pitäisi poistua, kun sinne asti ollaan päästy.



sitruska

Meidänkin 2-vuotias käyttäytyy monesti ärsyttävästi hiekkalaatikolla ja käytän aika lähelle Mamanxx? tyylistä tapaa eli kiellän ja yritän siirtää homman johonkin positiiviseen. Tuli vaan mieleeni tätä lukiessani viime kesä kun poika oli 1v ja se kuinka minua inhotti muutamat tempperamenttiset 2+risat lapset, jotka käyttäytyivät ikävästi meidän pikkuista kohtaan. Kyllä minua silloin harmitti vanhemmat, jotka eivät välittäneet riiviönsä käytösestä lainkaan.

Siksikin puutun asiaan ja ehkä stressaan jopa liikaa, että oma poika käyttäytyisi hyvin.

Meillä käytetään aika niukasti kieltoja vajaa 3-vuotiaan pojan ohjaamiseen, sillä hän on aika herkkä, ja koemme positiivisen ohjauksen toimivan paremmin.



Esim. jos heittelee lapioita tai hiekkaa niin menen viereen istumaan ja sanon: " Toisten lasten päälle ei saa heittää hiekkaa, se voi mennä silmään ja tuntua kurjalta. Lapiolla voi vaikka laittaa hiekkaa ämpäriin, katos näin, rakennetaanko tästä hiekkakakku..?" ja jatkan juttelua sekä yhdessä tekemistä. Seuraavan kerran kun yrittää tehdä samaa kiusaa kysyn: " Muistatko kun viimeksi juteltiin, kuinka lapiolla leikitään? Olitko unohtanut miten sillä leikitään?" Lapsi yleensä vastaa " Joo, olin unohtanut." ja jatkaa leikkiä kiltisti. Joskus, jos on kiukuttelutuulella saattaa sanoa puoli-itkuisesti: " En osaa leikkiä sillälailla." Sanon, että sitten sinun täytyy vähän harjoitella ja menen taas tekemään yhdessä.



En osaa ehkä oikein hyvin selittää meidän tyyliä, mutta on toiminut varsin temperamenttisen, mutta perusluonteeltaan kiltin poikamme kanssa hienosti.Tällä tyylillä lapsi saa myös paljon onnistumisen kokemuksia ja kehuja.

Kun poika oli 1,6 vuotias oli meillä tuo vaihe viime syksynä pahimmillaan.Kitkeytyi pois kun hoitotädinkin kanssa sovittiin tiukasta linjasta,ja toki poika vieläkin tekee pahojaan mutta tottelee kun kiellän (melkein aina..)

Meidänkin 2-vuotias käyttäytyy monesti ärsyttävästi hiekkalaatikolla ja käytän aika lähelle Mamanxx? tyylistä tapaa eli kiellän ja yritän siirtää homman johonkin positiiviseen. Tuli vaan mieleeni tätä lukiessani viime kesä kun poika oli 1v ja se kuinka minua inhotti muutamat tempperamenttiset 2+risat lapset, jotka käyttäytyivät ikävästi meidän pikkuista kohtaan. Kyllä minua silloin harmitti vanhemmat, jotka eivät välittäneet riiviönsä käytösestä lainkaan.

Siksikin puutun asiaan ja ehkä stressaan jopa liikaa, että oma poika käyttäytyisi hyvin.

Kieltäisin ja veisin pois sieltä pahantekopaikalta, mikäli viesti ei menis perille. Jos lelun heittää, lelu menee pois. Sillä ei enää leikitä. Kohta riittää pelkkä muistutus, että ei saa heittää tai lelu menee pussiin. Kyllä se kohta jää heittämättä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat