Vierailija

Serkkuni on tulossa samaan kaupunkiin lastensa kanssa ja lupasi soittaa ti, milloin voitasiin tavata. No puhelua ei ole tullut vieläkään, olen tesktaillut ja soittanut vastaajaan - ei mitään reaktiota. Ja ei, eivät ole joutuneet onnettomuuteen tai mitään sellaista, ovat kuulema vaan niin kiireisiä kertoi tätini kun näin häntä tänään. Joka kerta sama juttu, odotan ja odotan ja sitten ei vaivaudu vastaamaan edes puhelimeen, vaikka itse ehdottaa tapaamista.



Ja toinen valitus: Samassa talossa asuu tyttöni kaveri, jotka leikkivät toistensa luona puolin ja toisin. Sovittiin pihalla leikkitreffit ja äiti unohti tuoda tyttönsä. Lapseni odotti kaveriaan kovasti ja oli tosi pettynyt kun tavoitin äidin puhelimitse kaupungilta ja äiti kuittasi asian suurin piirtein höhkäisemällä; "höh, mä en yhtään muistanu" . Hän pyysi lapsensa puolestaan meille seuraavaksi päiväksi ja tuntia ennen kun tytön piti mennä heille, tuli tekstiviesti ettei se käykään, lähtevätkin kylään! Kyllä harmitti tytön puolesta, kun olin ennättänyt jo kertoa hänelle, tyhmä kun olin.



Siis mikä ihmisiä vaivaa? On pelit ja vehkeet, millä informoida heti ja nopeasti, mutta silti muutoksista ilmoitetaan mahd. myöhään jos silloinkaan. Ymmärrän kyllä mikäli esteitä tulee, mutta kannattaisi ajatella lasten tunteita saati kyläpaikan emäntää ruokineen ja leipomuksineen.



Kiitos, helpotti kun sain harmitella ääneen:

Kommentit (9)

Ei voi mitään, väistämättä vaikuttaa siihen kuinka suhtaudun tällaiseen ihmiseen. Minulla on yksi vanha tuttava joka tulee lapsensa kanssa kyläilemään tänne toiselle puolelle suomea joka kesä. Ovat täällä jokusen päivän ja kysyy että voitaisiinko tavata silloin. Mitään ei kuitenkaan kuulu ja jälkeen päin tulee vaan ilmoitus että oli niin kiire kun lapsi sanelee aikataulut. Kyllä se on äidin priorisointi joka sanelee. Olen alkanut tehdä niin että kun itse käyn kotiseudulla, en vahingossakaan ota yhteyttä. Jos hän suhtautuu minuun tuolla tavalla, minä teen samoin hänelle. Huonoja ystäviä en tarvitse.

Lasteni isä lupasi ottaa lapset luokseen ensi viikolla tai oikeastaan lauantaista-lauantaihin, soitti juuri ja perui.



Mies-ystäväni lupasi soittaa eilen, kunhan tulee kotiin ei ole soittanut vieläkään...



Kukaan ei nykyään pidä sanaansa, kai minä olen sitten outo, en lupaa jos en voi pitää ja jos lupaan pidän lupaukseni taatusti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ymmärrän hyvin aloittajaa ja olen samaa mieltä. Tuntuu, että nykyisin niin helposti unohdetaan toisille luvatut asiat ja tehdään toisin kuin on aiemmin sovittu... Minun mielestäni lupauksista kiinni pitäminen on ihan itsestäänselvää - poikkeuksena tietysti lasten sairastumiset yms. Mutta itse näen asian niin, että jos olen jonkun kanssa jotain sopinut, ei mikään myöhemmin tullut asia "kiilaa" tämän aiemmin sovitun edelle, vaan siitä aiemmin sovitusta pidetään kiinni.

En vain ymmärrä miksi serkkuni soitti ennen paikkakunnalle tuloaan ja ehdotti tapaamista, aloite siihen tuli häneltä.



Samoin naapuri kysyi voiko lapsi tulla meille leikkimään ja unohduksensa jälkeen pyysi tyttöäni heille.



Olen varmaan tosi lapsellinen, mutta mulla on paha mieli.

Vierailija

Kun olin pieni, niin serkkumme soittivat ja pyysivät minua kylään. Kun tulin, niin he olivat kuitenkin päiväunilla, vaikka meiltä ei kestänyt kuin n. 5 minuuttia kävellä sinne.
Kerran he soittivat uudestaan, ja kun tulin niin he olivatkin lähteneet mummolaan. Tein sitten itse saman, että kutsuin heidät kylään ja itse lähdin leikkimään mummolaan.
Nykyinen miehenikin pettää aina lupauksensa. Tänä vuonna hän lupasi, että me tekisimme suursiivouksen kesän aikana. Nyt on jo kuitenkin syksy emmekä ole edes hädin tuskin aloittaneet siivousta.
Mieheni entinen naisystävä myös lupasi tulla hakemaan tavaransa kesän aikana pois kodistamme jonne hän oli jättänyt ne monta vuotta sitten. Hän ei ole kuitenkaan käynyt.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat