Vierailija

Meillä on 2-vuotias reipas ja aktiivinen, uhmakas poika, joka on ollut tähän saakka todella helppohoitoinen joitakin nukkumisvaikeuksia lukuunottamatta. Ihmettelin, miksi toiset valittaa kuinka raskasta lapsen kanssa on, en mä kokenut sitä lainkaan raskaaksi ihan pikkuvauva-ajan jälkeen. Siispä uskalsimme yrittää pikkukakkosta.



Ja siitähän se h-tti sitten repes vauvan synnyttyä. Vauva on nyt 3 kk. Ekat 2 kk se söi 2 h välein yötä päivää, nyt 1-2 krt/yössä. Sitten on tuo vilivilpertti isoveli, joka ei sekuntiakaan ole paikallaan. Ja nälkä tulee just heti ja yhtaikaa molemmilla. Mulla on ihan hengästynyt olo koko ajan, ja sydänalassa tuntuu ahdistusmöykky. Miehen tullessa kotiin, olen yhtä väsynyttä itkua :(( Annan lapset hänelle ja olen zombiena sohvalla illalla. En jaksa siivota ja mies ei voi siivota kahden lapsen kanssa.



Olen alkanut miettiä esikoiselle hoitoa, vaikka se oli vastoin periaatteitani, mutta se on kuitenkin niin yleistä. Mikä mussa on vikana kun " kaikki" muut jaksaa, mutta minä en!?

Kommentit (11)

Itselläni on 2 lasta alle 2 vuoden ikäerolla, mutta tuollaiset oireet tuntuvat täysin vierailta. Tottakai on ollut hetkiä, jolloin olen räjähtänyt ja kaikki tuntuu menevät päin peetä. Tuollainen olotila jatkuvasti saa minun mieleeni tulemaan, että ehkä sinulla ap on jonkin asteen masennusta?

Minulla on toinen vähän alle 2v. ja toinen 6kk. Ei ole ollut yhtään rankkaa. Mies on reissuhommissa, joten yksin olen ollut kahden kanssa monta kuukautta.



Asunnon pidän aina siistinä. Jos on pääsee sotkeentuun, niin sitten on lasten kanssa hankalampaa.



Monet kotiaskareet otan kuntoilun kannalta ja teen ne tehokkaasti ennen suihkua.



Nukutan lapset aina päikkäreille samaan aikaan ja nukun lähes jokapäivä itsekin.



Ruuan teen vain taaperolle. Itse syön jotain mistä tykkään.



Asiat voi tehdä ihan hitaasti, ajalla ei ole oikeestaa väliä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei kukaan muukaan ole.



Teidän pikkuinen on vasta 3kk, teillä on vasta kohta pikkuhiljaa menossa ohi se pikkuvauvavaihe. Ja 3 kuukuadessa et ole vielä ehtinyt täysin sopeutua uuteen elämäntilanteeseesi kahden lapsen äitinä. Se vie aikansa. Välillä on ihan hirveetä. Sitten se helpottaa, siihen tottuu, sitten taas tulee jotain uusia kausia ja juttuja ja taas pitää opetella uudestaan.



Koita hemmotella itseäsi silloin kun voit. Ota yksinäisiä kauppareissuja, kyläile lasten kanssa tuttujen luona sitkeästi, aikuinen seura piristää vaikka se lähteminen ja tuleminen onkin ensialkuun melkoinen rumba. Onneksi on kevät, ei tarvitse sentään pukea niin paljoa enää!! Ulkoile ja liiku lasten kanssa niin paljon kuin pystyt.



Energiaa sinulle!! Kyllä se siitä, ihan varmasti!

Ihmettelen, miten olen selvinnyt. huh. Ei ikinä enää lapsia. Nyt kun nuorin on 1,5 vuotta, elämä alkaa voittaa. Ihanaa!!!



Jätä tekemättä kaikki ylimääräinen ja keskity vaan hengissä selviämiseen!

Anteeksi, en halunnut loukata. Ei kaikki muutkaan jaksa. Ite en myöskään pysty rentoutumaan illalla, sydän hakkaa ja " pelottaa" . Kai sitä käy jotenkin ylikierroksilla. Älä pakota itseäsi jaksamaan vaan koita saada apua ja vie se esikoinen hoitoon. Oma terveys on tärkeämpää kuin periaatteet. t. äiti ja kaksoset 7kk

Minulla oli aivan ihana esikoinen joka nukkui täydet yöt 2 viikkoisesta ja oli aina hyväntuulinen. Kun hän oli 1v8kk ja nuorempi syntyi niin kaikki muuttui. Isompi oli siis edelleen ihana mutta vauva huusi päivät ja illat ja olin aivan puhki.. Tätä jatkui vuoden verran, silloin tällöin vein lapset naapurille ja nukuin tunnin verran. Hän taas toi omansa meille toisena päivänä.



Yritä saada vähän omaa aikaa ja juttele jonkun ystävättären kanssa! Kyllä se onneksi helpottaa (tiedän ettei juuri nyt lohduta,mutta silti).

varmasti se kerho/päivähoitopaikka edes muutamina päivinä viikossa voisi olla teille hyvä vaihtoehto.



Meillä on suunnilleen samanikäiset lapset kuin teillä ap, enkä minäkään aina meinaa jaksaa. Kun meno alkaa mennä ihan villiksi niin heitän hanskat tiskiin ja päätän että nythän en juokse enkä pompi kun käsketään. Huutakoon esikoinen vaikka keuhkonsa pihalle tai takokooon lattiaan reijän, minä juon kahvini, luen sanomalehteni, syötän vauvan, siivoan keittiön ja teen kaikki muutkin hommat mitkä pitää tehdä vaikka esikoinen kuinka huutaisi äitiä ja kiukuttelisi tai esittäisi kuolevansa nälkään tai janoon tms. Meillä myös vauva saa ikävä kyllä joskus itseä ihan useita minuutteja jos katson että meidän on hyvä esikoisen kanssa saattaa joku asia, esim kirjan lukeminen, loppuun rauhassa.



Voimia sinulle. Kysele kerho/hoitopaikkaa esikoiselle, olisi ihanaa jos voisit kuitenkin myös nauttia lasten kanssa olemisesta.

ainakaan koko aikaa!

Totuus on se, että kahden pienen kanssa ON rankaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Pitää vaan yrittää keskittyä olennaisimpiin asioihin, oppia sietämään epätäydellisyyttä jne.

Helpottaa kuitenkin aikanaan.

Yritä saada itsellesi vaikka joka päivä joku hengähdystauko, vaikka puolikin tuntia illassa.

Kolmivuotias pääsee jo kerhoihin, olisiko se vaihtoehto?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat