Vierailija

Sivut

Kommentit (30)

sitä ennen ei millään halunnut, mutta viime keväänä itse pyysi mukaan harjoittelemaan ja oppi sillä samalla kerralla, vaikka olimme koettaneet useita kertoja aikaisemmin. Ei vain itse ollut valmis. Eli anna olla.

Minun esikoinen oppi ajamaan ilman apupyöriä juuri ennen 7v- syntymäpäiväänsä kun aristeli ja pelkäsi kaatuvansa.

Nuorempi siskonsa oppi ajamaan 5-vuotiaana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lupaatte jotain tosi kivaa, jos oppii.



Meillä on 9-vuotias, jota ei ajoissa " rohkaistu" ajelemaan ilman apupyöriä. Nyt alkaa itsesuojeluvaisto olla sen verran korkealla, että ei suostu enää opettelemaan. Kaapin päällä odottaa 100 Euron lelu sitä päivää (ollut jo vuoden siellä), kun oppisi. Ei vaan tule mitään. Kauhea itku ja tuska.



Kiva, kunnei pääse kavereiden kanssa mihinkään...

Yritettiin, mutta lasta pelotti ja, mikään ei auttanut. En sitten viitsinyt pakottakaan. Itse ekalla luokalla olessaan, oppi sitten kaverin pyörällä ajamaan. Tuli kotiin ja käski ottamaan omastakin pyörästä apparit pois.

Vierailija:

Lainaus:


Pituutta on 143 cm ja apupyöriä löytyy vain ihan pikkuisiin pyöriin. Ollaan etsitty sitäkin, että tuohon hänen pyöräänsä löytyisi, mutta pyöräkaupassa katsotaan suu auki, jos kysymmekin... No, on yrittänyt opetella sekä pikkupyörällä että omallaan. (joka on maannut kaksi vuotta lähes koskematta)



Ja muutenkaan ei suostuisi lähtemään apupyörillä mukaan. Siinä poikaporukassa on 8-11 -vuotiaita ja eihän poikaa voi pakoittaa sellaiseen nöyryytykseen, kun itsekin kokisi noloksi. (ehdotettiin tätä, että hommattaisiin apupyörät ja menisi mukaan, niin säikähti ajatustakin)

Vierailija:

Lainaus:


Isänsä kanssa koko harjoittelu meni itkuksi ja tappeluksi, kun mies ei voi ymmärtää, miksei lapsessa (vielä pojassa!) ole yhtään sisua tai halua oppia, vaikka muuten onkin lempeä ja pehmeä isä. Minä jaksan paremmin, mutta kyllä se tilanne välillä muakin hämmentää. Istuu satulaan ja sitten katsoo koko ajan mua (kehoituksista huolimatta vilkuilee), joka pidän takahäräkästä kiinni. Jos hiukan irrotan, niin heti lähtee kallistumaan ja sitten meinaa jo paniikki tulla, ettei satu.



Tunteja on harjoiteltu, mutta edes metriä ei ole kertaakaan pystynyt ajamaan. Olen sitäkin miettinyt, että inhosi pienenä jo kolmipyörälläkin ajoa ja käveli mielummin.






Jospa hän ei tunne oloaan hyväksi pyöräillessä?



Kokeilkaa harjoittelua selvästi pienemmällä pyörällä, vaikka 16-tuumaisella, niin että jalat ylettyy kunnolla maahan. Sittenhän saa itse pyörän pysähtymään eikä se kaadu. Siitä se sitten lähtee pikku hiljaa.

vaan oli mielummin koskematta koko pyörään viikko tolkulla. Sitten ihan vain yhtenä kauniina päivänä oli kaverinsa kanssa ulkona, ja juoksivat sisälle innosta puhkuen ja kertoivat, että poika oli ihan itse halunnut kokeilla kaverin pyörää, missä ei siis ollut appareita ja kuinkas ollakaan, ajo sujui kuin tanssi! Anna lapsen tehdä se ihan omassa tahdissaan, pakottamalla ei voi saada kuin pahaa mieltä aikaiseksi.


Onhan lapsellanne sen verran pieni pyörä vielä, että jalat yltää hyvin maahan?



Siinä mielessä olisi hyvä suostutella ajamaan ilman appareita, että tekniikka on niin eri niillä ja ilman. Mitäs jos kannustaisitte ja rohkaisisitte oikein urakalla? " Sinä olet niin taitava, että varmasti pian opit" jne. " Harjoitellaan nyt vaan" . Ja jonkun palkinnon voisi tosiaan luvata. Vaikka että menette sitten lelukauppaan ja annatte lapsen valita minkä vaan lelun palkinnoksi (tietty voitte asettaa jonkun hintarajan..).



Meillä käytettiin r:n kanssa tuota lelupalkintoa, kun alkoi olo tuntua jo epätoivoiselta ja harjoittelu oli täyttä työtä!

kun äkätiin tehdä vanhasta pienestä pyörästä temppupyörä. Otettiin polkimet kokonaan pois, satula niin matalalle, että jalat ylettää kunnolla maahan potkimaan. Pikkuhiljaa huomasi, että tasapaino pitää ilman apupyöriäkin ja rupesi nostamaan vaihdissa jalkoja tangolle. Sitten vain polkimet takaisin ja siinä se. Neitiä ei meinannut saada pariin päivään sisälle vesiosateestakaan...


Meillä oli viime vuonna sama tilanne. Paitsi, ettei halunnut ajaa ollenkaan.



Sitten saatiin innostumaan järjestämällä oma " pyöräilykoulu" tuttavaperheen kanssa. Oltiin kentällä, jossa mahtui hyvin ajelemaan. Tehtiin hauskoja ajoratoja. Tehtiin lapsille " ajokortit" . Otettiin välillä eväskorista mehua ja keksejä.



Siitä se innostus taas lähti. Oli tärkeää, että mukana muitakin lapsia!



Ei ehkä kannata heti pakottaa ajamaan ilman apupyöriä. Pääasia, että lapsi ajelee. Pyöräilykausi on vasta alussa, ja apupyörät ehtii kyllä ottaa kesän mittaan pois. Ellette sitten saisi lasta jotenkin houkuteltua kokeilemaan ilman appareita.

apupyörien kanssa pyörällä. Meillä kaikki lapset oppineet ajamaan ilman apupyöriä 3-4 vuotiaana. Ei siinä muu auta kuin pyörät pois ja menoksi. Kannattaa harjoitella aavistusta pienemmällä pyörällä, jotta lapsi yltää maahan tarvittaessa. Isompi pyörä käyttöön kun ajaminen sujuu mallikkaasti.

Lapsi vastusti asiaa, mut apupyörät otettiin silti pois. Yhdessä päivässä oppi ajamaan ilman apupyöriä. On itsekkin erittäin ylpeä siitä ja me vanhemmat ollaan kehuttu maasta taivaaseen. Ota apupyörät vaan pois ja jos tuntuu aivan ylivoimaisen vaikealta, niin sitten laita apparit takasin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat