Seuraa 

Hei!



Rekisteröidyin palstalle, sillä kaipaisin kipeästi neuvoja ja kommentteja. Meillä on 3 kk 3 vkoa vanha esikoispoika, joka on koko ajan ollut tosi vaativa ja vaikeakin lapsi. Vajaaseen 3 kk ikään asti itkettivät pahat ilmavaivat, 1-2 kk iässä oli koliikkia (ei tosin mitään järkyttävän pahaa) ja refluksiepäilyn vuoksi käytiin pariin otteeseen lääkärissäkin, mutta sitä vikaa ei sitten lopulta löytynyt.



Poika on siis ollut kovin itkuisa oikeastaan koko valveillaoloajan ja nukkumisen ja syömisen kanssa on usein ollut kovaa vääntöä. Sinänsä hän on kyllä kasvanut ja kehittynyt normaalisti ja ns. käyrillä.



Neuvola ja " lapselliset" ystäväni ovat koko ajan vakuutelleet, että maagisen 3 kk iän jälkeen helpottaa, ja pojasta tulee yhtä hymyä. Niin tuntuu tosiaan monille käyvän, mutta meillä sama itkuisa meno vaan jatkuu... Poika siis kitisee ja itkee edelleen suurimman osan valveillaolosta. Kun masu on täynnä ja takana hyvät unet, on sellainen 15 min. aurinkoinen jakso, jolloin hymyillään ja naureskellaan ja jaksetaan iloisesti seurustella äidin ja isän kanssa. Tällaisia hyväntuulen jaksoja on pari päivässä. Lelutkaan ei suuremmin riemastuta, niitä lähinnä tutkitaan vakavasti tuhisten. Mikään hymypoika hän ei todellakaan ole, vaikka hymyjä toki tulee päivässä jonkun verran. Jokeltelu liittyy harvoin iloisiin tilanteisiin, poika käyttää ääntään lähinnä ilmaisemaan huonotuulisuutta ja alkavaa kitinää ja itkua. Ainoa, mikä on jäänyt pois, on iltaitkuisuus. Nyt nukahdetaan ilman suurempaa huutoa tissille tai omaan sänkyyn.



Voikohan nyt olla niin, että poikamme on vaan todellakin luonteeltaan tosi vaativa ja vakava? Vai voisikohan hänellä sittenkin olla joku vaiva? Ei hän kyllä sinänsä kipeältä vaikuta. Neuvolassa olen asiasta tietysti puhunut, mutta sieltä ei suurempaa apua tunnu saavan.



Onko kellään kokemusta, vinkkejä tai neuvoja? Jatkuva kitinä alkaa nyt todella käymään voimille, ja olen huomannut viime viikoina itsekin jo itkeskeleväni aika usein, kun olo alkaa olla niin neuvoton :(

Kommentit (4)

Voi kuule..aivan kuin oisit meidän poikaa kuvaillut tuon ikäisenä! Meillä tulee 7 kk tällä viikolla täyteen ja poika on edelleen vaativa ja kitisevä ikäkauteensa sopivalla tavalla. Mutta tosiaan tuo meidänkin pojan alkutaival oli juuri kuvailemasi. Myönnän, että ekat 3-4 kuukautta meillä usein itki kuorossa sekä poika että äiti...tuntui, että se maaginen 3 kk raja tuli ja meni, mutta meillä ei mikään muuttunut, paitsi juuri iltahuuto väheni.



Meillä myös käytettiin lääkärissä ja poika on terve kuin pukki! Olemme vain hyväksyneet sen tosiasian, että meillä on nyt sitten tällainen vaativa vauva ja sillä hyvä.



Kerronpa kuitenkin, että vaikka vaativuus jatkuu niin tilanne kuitenkin helpottuu, koska hieman vanhempi vauva ei aina itke/kitisen nälkää, väsymystä tai kipua. Nykyään kitisee myös ihan tylsistymistä ja saadakseen huomiota. Myös pinna pitenee eli joka kitinään ei tartte sännätä vessasta housut kintuissa vaan on jo hieman peliaikaa : D



Ystävämme ovat samaa mieltä, että meidän pojalla on todella dramatiikan tajua. Hän esimerkiksi parahtaa sydäntä särkevään isoon itkuun ihan pelkästä harmistuksesta, kun joku lelu ei ole tavoitettavissa jne. Siis sellaiseen itkuun, jolloin muiden vauvat ovat esim. loukanneet itsenä! Huudon/itkun laatu ei vastaa tilanteen vakavuutta.

Hei,



kiitos kovasti sinulle vastauksesta ja ennenkaikkea lohduttavista sanoista. Huojentavaa kuulla, että jollain muullakin on ollut tällainen kitisevä lapsi. Nyt ei taida auttaa muu, kuin asennoitua siihen, että poika tosiaan vaan on sieltä vaativammasta päästä.



Meillä muuten hurjan raivoitkukohtauksen voi aloittaa se, kun poika ei heti osaa jotain yrittämäänsä " temppua" . Esim. laululeikeistä palaa usein pojan pinna, kun yrittää huitoa käsiään vaikkapa " Piippolan vaarin" koreografian tahtiin, ja eihän siitä tietty mitään tule. Ja sitten kiukustutaan. Kääntymisestä, ryömimisestä jne. nyt puhumattakaan...



Aurinkoista kevättä joka tapauksessa sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutulta kuullostaa... Meidän pojalla todettiin sitten 5kk ikäisenä maitoallergia... Lievemmästä päästä....

Voisiko olla teilläkin kyse allergiasta?

En tiedä, onko liian kaukaa haettua tms, mutta eräällä tutullani oli myös todella " hankala" lapsi, tai siis kitisi ja itki ja kärttyili todella paljon meilkeimpä koko ajan.

No, lopulta löytyi apu: hierojalta! vauvalla oli selässä tai niskassa (en nyt muista kummassa) jokin paikka ilmeisesti " venähtänyt" tms, ehkä jo synnytyksessä, jota ei tavallisissa lääkärintarkastuksissa nähdä, ja tämä kipu oli lasta kiusannut koko ajan.

Hierojalta sitten apu löytyi!



Tämä nyt vain oli tämmöinen " tulipa vain mieleen" juttu, mutta häviääkö siinä mitään jos käy tutkituttamassa? :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat