Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mulla on ollut suhde toiseen mieheen kolme kuukautta. Prosessi on ollut kipeä, koska en todellakaan etsinyt enkä suunnitellut rakastuvani. Rimpuilin (molemmat meistä) vastaan, mutta hävisin ottelun.



Nyt olen monen viikon kipuilun jälkeen siinä tilassa, että hyväksyn asiantilan. Uskallan olla jopa rennosti rakastunut ainaisen syyllisyyspiinan sijaan. Mieheni ei siis tiedä mitään. Olemme päättäneet toisen miehen kanssa, että pidämme petturimaisesti yllä kakkossuhdetta. Teemme sen mahdollisimman varovasti. Emme enää (monen viikon 24h yrityksen jälkeen) jaksa tapella tunteita vastaan.



Rakastan muuten ykkösmiestäni edelleen, enkä halua hänestä eroon. Meillä on perhe, jonka haluan pitää ykkössijalla. Tämä on minun ratkaisuni, joka muilla on oikeus tuomita. Olisin itsekin tuominnut itseni (hiljaisesti tosin) vielä muutama kuukausi sitten.



Halusin vain kertoa tämän jollekin.

Sivut

Kommentit (128)

Yritä löytää voima jostain... Järki ei siinä nyt auta, koska tunne voittaa aina järjen, mutta jos saisit jäädytettyä tilanteen niin, että et tee niille tunteille mitään, niin ne eivät leimahtaisi enempää. Jäitä hattuun, niin huuma saattaa mennä ohi. Tai ainakin laantua.



Tämä on niin hullua, kun olen todella onnellinen nyt, vaikka kamala petturi.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohtasin avioliittoni aikana komean miehen joka suorastaan huumasi minut. Kaikki oli ihanaa, elämä soljui mukavasti. Kunnes 4 vuotta jatkuneen huuman jälkeen yksi hetki muutti kaiken. Jäimme kiinni. Puolituttu ihminen käräytti. Minulle jäi kalikka käteen. Menetin kaiken. Aviomiehen, lapsen, salarakkaan, työpaikan, monta ystävääkin ja lopulta terveyden.

Silti, en tekisi mitään toisin. Ja totta, näin totean kaiken menettäneenä, mutta se sielunkumppanuuden muisto jäi.

Salarakas on edelleen naimisissa saman vaimonsa kanssa, emmekä myöskään tervehdi tavatessa, se on sanaton diili, ei yhteydenpitoa. Vain muistot seuraavat hautaan.

on varmaan tapaamassa sitä miestä ihanasti ja salaisesti. Samaan aikaan miehensä miettii, miten saisi piristystä parisuhteeseen, josko hyvä filmi ja pullo punaviinia auttaisi tekemään kivan koti-illan...

Ihmistä en koskaan tuomitse, mutta teot kyllä. Tekonsa voi jokainen valita, tunteitaan ei. Toivon teille kaikille " pettäjille" parempaa huomista. Kukapa meistä synnitön olisi ja sen ensimmäisen kiven voisi heittää?

Ja helvetti oli irti ja on kai vieläkin. Molemmat pariskunnat jatkavat edelleen aviolittojaan.



Mulla on paha olo, ei pelkästään meidän avioliiton ja lasten takia. Myös sen vuoksi miten tämä mun rakastaja kohteli mua. Jäi kiinni, kun vaimo oli lukenut mun lähetttämäm viestin hänen kännystään. Ei ilmoittanut mulle mitään, että käry kävi. Vaan hänen vaimonsa ilmoitti mun miehelle. Olen pari kertaan yrittänyt ottaa tähän mieheen yhteyttä, mutta ei halua puhua mitään. Ei edes tervehdi, kun ollaan pari kertaa vastakkain tultu. Ja luulin ,että välitti musta. Se niistä suurista tunteista ja lupauksista.

Vierailija:

Lainaus:

Kyllähän se pysäyttää lukea näitä viestejä. En vaan saa revittyä itsestäni irti sitä tahtoa, jonka tarvitsen päästäkseni irti salasuhteesta. Olen yrittänyt, enkä enää jaksa yrittää. ap


josta kukaan ei tiedä....? ja " teen väärin" totunnaisten normien (yksiavioisuus, parisuhdesidonnaisuus, uskollisuus yms. lässynlässyn) mukaan. eivät kuulu minun elämänarvoihini, muut saavat elää niin ahdistuneesti kuin haluavat.



72

Jos sinulle on lapsi/lapset tärkeintä elämässäsi, niin sitten on myös heidän isänsä eli aviomiehesi. Ja rakastat edelleen miestäsi ja hän sinua. En voi ymmärtää, miksi tapailla muita. Minulle oma mies on kaikkein rakkain enkä voisi edes ajatella muita miehiä.

olen toivottoman ihastunut toiseen mieheen, mutta olen pysynyt sähköpostiviestitasolla... ja aion pysyäkin niin kauan, kun tämä edellinen sotku on selvitetty. elän siis huonossa parisuhteessa, jossa mieheni on moneen kertaan sanonut, että ei rakasta minua - no, en minäkään rakasta ja kesällä tuli ero. lasten kannalta toivon, että eroamme sovussa... siksi en viitsi nyt pilata kaikkea pettämällä. liha ei siis ole ihan niin heikko, ettei siihen voisi itse vaikuttaa.

olen miehelleni sanonut että jos löytää toisen naisen, niin kertoo siitä heti minulle, vaikka kuinka vaikeeta se olis. En uhkaile erolla, en välttämättä edes siinä tilanteessa eroais, minkäs sitä tunteilleen mahtaa ja voihan se olla ohimenevä ihastus. Kaikista julminta mitä rakkaimpani, paras ystäväni ja uskottuni vois tehdä, että pitäis suhdetta johonkin toiseen pitkään. olet kyllä äärettömän julma jos et miehellesi kerro.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat