Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mieheni on paljon töissä, siis viikottainen tuntimäärä on varmaan 80-100. On yrittäjä.

Meillä on kolme lasta jotka kaipaavat isäänsä paljon.

Pyöritän ihan kaiken yksin kotona ja lasten suhteen, mieheni ei ole koskaan osallistumassa tähän normaaliin arkeen joka mulla ja lapsilla on.



Paikalla ollessaan mies on Isä isolla iillä lapsilleen ja mulle hyvä mies. Hän soittaa lapsille hyvät yöt jos ei ole kotona nukkumaan menoaikaan, siis lähes joka ilta. Hän on kiinostunut mitä me tehdään ja mitä lapset on puuhastellu, yrittää siis osallistua sieltä töistäkin.



Mua on vaan alkanu todella väsyttää lasten ainainen ikävä isäänsä. Yksin iltaisin istuskellessa olen miettinyt et olisko ero kaikinpuoli helpointa? Lapsille voisi etukäteen sanoa milloin isi on heidän kanssaan, eikä pitää heitä epävarmuudessa niinkuin nyt..Saattaa mennä viikkokin etteivät lapset nää isäänsä , vaikka hän käykin joka päivä kotona ..yleensä nukkumassa muutaman tunnin.



Mies on myöntäny olevansa työhullu, muttei tee asialle oikein mitään. Hän menettää lastensa lapsuuden ja lapset ei muista aikuisena isästään varmaan muuta kuin sen että se ei ollut koskaan kotona.

..surullista..



Meillä avioliitossa ei ongelmia, raha-asiat ok. Mutta musta tuntuu et mun elämä on vaan jatkuvaa miehen odottamista, josko sillä kohta olis meillekin aikaa...en tiedä.



Sekavaa varmaan, mutta jotenkin todella väsyttää tämä elämäntilanne.

Onko mulla kohtalotovereita, onko muita työnarkomaanien vaimoja?

Kommentit (18)

Mies on tehnyt valinnan ja hänelle selvästi lasten tai vaimon kanssa oleminen ei ole ykkössijalla. Kyllä esimerkiksi minä olen aivan tietoinen aina työpaikkaa valitessani, mitä se tarkoittaa ajankäytössä perheen kanssa. Koska asetan perheen etusijalle, se näkyy työpaikan valinnassa. Sinun miehelläsi taas näkyy että joku muu asia on etusijalla. Kysy häneltä, mikä se mahtaa olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

takaisin. Töitä voi painaa vaikka hautaan asti, mutta mitä siitä jää käteen? Usein kuulee vanhempien menestyvien miesten katuvan sitä, etteivät olleet lastensa kanssa, kun he olivat pieniä. Suhdetta lapseen on vaikea rakentaa murrosiässä. Laita miehesi valinnanpaikalle, pian voi olla liian myöhäistä. Eihän ketään töitä pyydä jättämään, ainoastaan vähentämään niitä.

muuten samanlaista. Ei tunnu vielä ongelmalta ollenkaan, on oikeastaan mukava viettää itsenäistä elämää ja olla kuitenkin parisuhteessa. Saa molemmista hyvät puolet.



Kuitenkin, olen sanonut miehelleni, että sitten kun tulee lapsia, niin homma loppuu, minä en ala yksinhuoltajaksi. En vaikka miehen kuinka tekisi mieli uraputkeen. Tai saa mun puolesta mennä mihin putkeen tahansa, mutta kunhan suunnilleen hoitaa kotiasiat puoliksi. Nimittäin minäkin haluan oman elämän, minua ei ole luotu pönkittämään miehen haveita ja unelmia, minulla on omat.

meillä oli ennen iahn sama juttu, kunnes mies tajusi menettävänsä niin paljon lapsiensa kasvusta =( mutta naapuripariskunta/kaverit eros just saman asian vuoksi. nainen kaipasi tavallista perhe-elämää ja kyllästyi pyörittään arkea yksin, mies rakennusfirmansa kanssa töissä yötä päivää. omakin mieheni on kirvesmies, onneksi nykyään vieraalla töissä. ja vaikka urakkaa tekevätkin, niin on yleensä ajoissa kotona, tai ainakin pe-su on töistä vapaalla (joskus saattaa tehdä pimeetä hommaa la tai su).



kehoitan teitä keskustelemaan asiasta.

se miehellesi ja kerro mitä odotat häneltä. Kerro missä ajassa odotat muutosta ja myös mitä tapahtuu ellei muutosta tapahdu. Valitse sellainen uhkaus jonka voit toteuttaa sillä sinun on pysyttävä sanassasi jos oikeasti haluat elämääsi muutosta.

Tarkoitan juuri sitä, että vastaisit itse arjestasi, eikä miehesi ja hänen työnsä. Nykyäänhän tilanne on se että te odottelette miestäsi kotiin ja hän syö, peseytyy ja haluaa silloin tällöin rakastella...Sä olet kuin kodinkone -vaillaoikeaa arvostusta.



Ite ainakin kokoisin olevani suurinpiirtein vanki, jota voi käydä vähän silittelemässä niin asiat hoituu sillä.



Kaikki miehet eivät vaan tajua jos niille ei tarpeeksi panokkaasti sano. Kun antaa periksi niin asiat eivät koskaan muutu.

ensimmäisen 2 vuoden aikana mietin eroa. Sen jälkeen vissiin totuin tällaiseen elämäntyyliin...toki surettaa kun meillä ei viikonloppujakaan ole kun mies töissä. Itseasiassa ei ole olleenkaan sellaista aikaa , siis edes lomia , ettei olisi toista työtä hoidettavana....Kolme lastakin on. Tiedänhän minäkin että miehen oma valinta on tehdä työtä hullun lailla...Kun asiaa alkaa vatvomaan vihaksi pistää. Olen oppinut sen asian kuitenkin siirtämään syrjään. Lasten kanssa puuhaamme omia juttujamme.

..mut jotenkin asiat luisuu ihan väärille urille ja aletaan riidellä jostain aivan eriasiasta!



..niin ja oon sitäkin miettiny, et oon alle 3-kymppinen et tätäkö mun elämä nyt sit onkin? Vaikka naimisiin pääsin rakastamani miehen kans, mut niin yksinhuoltaja mä olen kuin vaan tässä tilanteessa vain voi olla:(



ap

Ero helpottais siinä, ettei tarvitsisi odottaa mieheltä yhtään mitään. Tietäisi, että kaikki on omalla vastuulla. Miinuksena siinä olisi sitten se, että on oikeasti yksin. Kukaan ei tule siihen viereen nukkumaan, kukaan ei jaa päivän asioita sinun kanssasi, kukaan muu kuin sinä ei tuo rahaa taloon(paitsi elatusmaksut) jne. Olen melkein päätynyt, että ero olisi kuitenkin huonompi vaihtoehto. Mutta puhu miehellesi, että olet edes miettinyt tällaista vaihtoehtoa. Että olet todella väsynyt tilanteeseen ja miehesi on pakko auttaa sinua nyt, jos haluaa olla teidän kanssanne. Tsemppiä ja toivottavasti saatte tilanteen ratkaistua niin, että molemmilla olisi hyvä olla yhdessä.

Meillä vaan se " tavallinen" , ja joskus jopa toisten hehkuttama arki, kaatoi liiton. Siinä vaiheessa kun mies on emmänkin kämppäkaveri, kuin avo/aviomies, on aika pakata laukut ja lähteä.

En mä ainakaan suostuisi siihen, että minä ja lapset oltaisiin kakkossijalla miehen elämässä ja meitä nähtäisiin sitten joskus, jos ei keksi mitään parempaakaan tekemistä. Ja mun mielestä hyvä liitto on nimenomaan sellaista, että ollaan yhdessä ja tehdään asioita yhdessä.

aiemmin liikkeelle että ehtii illalla kotiin mua ja lasta moikkaamaan ja viettämään aikaa meidänkin kanssa kunhan tuo lapsukainen ilmestyy tähän maailmaan. Yrittäjien arki ei ole helppoa eikä yrittäjän puolisot pääse yhtään helpommalla.



Yks tarina kertoo perheestä jossa isä oli yrittäjä ja joka ilta vaimo kattoi miehellekin lautasen päivällispöytään. Mies ei koskaan ehtinyt syömään perheen kanssa. Pienempi lapsista oli joskus ihmetellyt että miksi äiti laittaa aina sen ylimääräsen lautasen, johon vanhempi oli vastannut että se on sitä setää varten joka käy nukkumassa äidin vieressä yöt.


Meillä on kotona aika samanlainen tilanne. Eroa en silti ole ikinä edes harkinnut. Rakastan miestäni ja ymmärrän, että työ on hänelle tärkeää. Tiedän, että olemme silti lasten kanssa hänelle tärkeämpiä :)! Vietämme tiiviisti yhdessä viikonloput ja loma-ajat ja nautimme silloin moninkertaisesti yhteisestä ajasta ja arjesta :)

eikö muilla ole " arjettomuutta" ?



OOn kateellinen niille jotka saavat illat istua miehensä kanssa kattelemassa telkkaria, tai saavat nukahtaa vierekkäin..



Oon kuullu monta tarinaa kuinka liittoja kaatuu kun on niiiin arkista kun vaan sohvalla vierekkäin möllötetään..

..Mä olisin ikionnellinen sellaisesta!!!!!



ap


Meillä mies ei käy missään muualla kuin töissä. Minusta se on kuitenkin ihan hyväksyttävää. Enkä koe olevani mitenkään " kakkossijalla" . Tämä sopii meille. Vaimon pitää vaan olla aika vahva ja ns. pärjääjä tyyppiä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat