Seuraa 

me ollaan mieheni kanssa yritetty lasta 1v8kk, minä olen 22v ja mieheni 23v. ollaan oltu yhdessä 7v. pikkusiskoni on 19v,hänellä ei ole pokaystävää,jotain " tapailua" yhden pojan kanssa kuitenkin jo n.6kk. sisko syö pillereitä...tänään kuitenkin kerto mulle että on raskaana! en osaa edes olla vihanen tai surullinen,tunnen vaan myötätuntoa siskooni kohtaan,raskaus on sille vähintään yhtä pelottavaa ja kauheeta kuin meille se,ettemme ole saaneet lasta... se ei ikinä ole edes kummemmin tykännyt lapsista,ollaan aina heitetty herjaa et se ei tee lapsia ja mä en ota eläimiä:) no,jos ei musta tuu äitiä niin ainakin täti:) ja kummiksikin jo pyysi:) torstaina meillä on sitten molemmilla lääkärissä käynti,siskolla eka neuvola ja meillä ensimmäinen käynti lapsettomuuspoliklinikalla... vähän jännittää molempien puolesta:) siskoni suurin huolenaihe tosin oli se,miten mä suhtaudun asiaan,kun tietää meidän tilanteen. sille tuli selvästi kyllä parempi olo kun puhu mun kanssa enkä ollut vihanen ja lupasin olla tukena. on ne tutkimattomia kohtalon tiet... mutta kyllä on hiukan epätodellinen olo,eihän tämmöstä voi meille sattua!:)

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat