Seuraa 

Ajattelin, että jos jonkinlaista pinoa/ajatustenvaihtoa syntyisi meille :)



Meillä on pian 10kk iloinen tyttö ja meillä " pop" ovat tällä hetkellä mm. sivuvaunu alkuyöstä-perhepeti loppuyöstä-yhdistelmä (turvallisuuskysymys ennenkaikkea), imetys, itkuun nopea vastaaminen ja kantaminen. (Myöskin kestovaipat:) Asioita katsotaan ja pohditaan ennenkaikkea vauvan näkökulmasta, mikä on hänelle parhaaksi.



Olen kova DrSears-fani, hänen ajatuksensa ovat hyvin loogisia ja luonnonmukaisia, miten ne voisivat olla väärin?! :) Mieheni on tutustunut aiheeseen sen, mitä olen hänelle luetuttanut ja kertonut ja on aina ollut samaa mieltä, vaikkakin välillä tulee tilanteita, jolloin hän ei ole aina 100% mukana. Oikeastaan ainoastaan sanaharkkaa tulee siitä, kuinka nopeasti vauvan pahaan oloon/marinaan/itkuun tulisi vastata. Minä kun en kauaa sitä katsele :)



Olisi kiva kuulla teistä muista, olisimme ehkä apu toisillemme? Välillä kun tulee eteen tilanteita, jolloin ei ihan äkkiseltään tiedä, miten olisi paras toimia. Eli alku on ollut suht helppoa, mutta nyt kuvioihin tulevat kasvatukselliset jututkin, esim. kuinka kannattaa kieltää, kun vauva konttaa pistorasialle jne. Ostoslistalla onkin seuraavaksi pari Searsin kirjaa lisää :)

Sivut

Kommentit (33)

kiva jos joku muuten lastansa huudattava sen keskustelun avulla oppii parempia tapoja jne. Vaikka tuntuu, että ne jotka haluavat unikoululla lastansa huudattaa eivät kuuntelee mitään neuvoja toiseensuuntaan jne (2v sitten oli täällä hyvin verisiä unikoulu-ketjuja, nyt niin pahoja ei ole ollutkaan, ja lopuksi luovutin enkä kirjoittaut niihin enää, turha työ.



Mutta jaksoa teille kaikille ja varsinkin siinä vaiheessa, kunhuomaatte, että lasta on väistämättä kielettävä hänen parhaakseen

No sitten :) Ei tullut mieleenkään, että tiedustelit, mikä tämä AP on. Tässä lisätietoa, jos joku haluaa lueskella:



http://www.askdrsears.com/html/10/T130100.asp



Tänään juuri tuli taas todettua, kuinka neuvolantädillämme ja meillä on eri ajatukset asioista. Hänestä oli katseesta päätellen pöyristyttävää, että 10kk-vauvamme edelleen heräilee öisin, sillä " 6kk:n ikäiset eivät enää öisin palveluita kaipaa" . Unikoulua suositteli kovasti ja monesti. Kerroin, että huudatusunikouluja pidän ihan kamalana. Eipä sanonut siihen mitään. Ehkä hän sitten juuri sellaista tarkoitti.



Juurikin olen jälleen lueskellut Searsin mietteitä vauvojen nukkumisesta ja olen samaa mieltä siitä, että onhan se aivan normaalia. Vuosikymmeniä sitten vielä hyväksyttiin se, että vauvat heräilevät öisin ja joskus 70-luvulla " keksittiin" se, että vauvan tulisi nukkua yönsä läpi heräämättä.



Vauvamme ei ole syönyt kovin suuria määriä kiinteitä vielä, mutta en ole ollut suuresti huolestunut, sillä olen ottanut selvää, että jos rintamaitoa menee alle 1v-vuotiaalla runsaasti, niin ei ole hätää. Neuvolantäti taas oli sitä mieltä, että kiinteitä on jotenkin saatava alas ja antoi ymmärtää, että rintamaito ei todellakaan enää riitä ravinnoksi. Kysyipä myös, että kuinka pitkään olen ajatellut imettää. Sekin kuulosti tulevan jotenkin niin negatiiviseen sävyyn.



Itsestäni vaan tuntuu, että paras taitaa olla, kun käy neuvolassa punnitsemassa ja mittaamassa vauvan ja on muista asioista ihan hissukseen. Ymmärrän hyvin, kuinka Amerikkalaiset pitävät tärkeänä sitä, että vauvan lääkäri on samoilla linjoilla vauvanhoidossa. Hehän vaihtavat lääkäriä helposti, jos saavat typeriä neuvoja jne. Miten mukavaa olisikaan käydä AP-neuvolantädillä ja -lääkärillä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaistovanhemmuudeksikin sanottu.



Ajattelin vaan, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia samanhenkisten " pehmeistä" arvoista tykkäävien kanssa :) Kun ei taida oikein olla yahoogroupsia tai muuta paikkaakaan?... Semmoinen voisi olla paikallaan? Onhan noita ryhmiä toki vaikka hurumycket, mutta minusta olisi kiva, että olisi joku paikka, jossa voisi jutskailla näistä asioista. Yleensäkin suomeksi löytyy kirjallisuutta ja matskua mielestäni hyvin vähän aiheesta.

" lapsentahti" , ajattelin ehkä liittyä sinne.



Tämä on todella mielenkiintoinen aihe. Kiitos Seiskaseiskalle, joka otit tämän esille.



Nimen omaan " vaistojen mukaan" olen tätä pikkuista hoitanut ja kaikki on mennyt aivan loistavasti. Tarkoitan, että tämä AP -asia toteutuu käytännössä ilman sen kummempaa tietoakin, koska se juuri pohjautuu ihmisen omiin vaistoihin. Eli juuri siksi se on totta ja toimii! Nyt kuitenkin haluankin lisätietoa tietysti! Sitäpaitsi meilläkään isän vaistot eivät näytä toimivan yhtä herkästi ja hän ei ole aina yhtä varma miten pitäisi toimia.



Olen huomannut, että sellaiset asiat, jotka jotenkin sotivat näitä vaistoja vastaan, kuten unikouluttaminen, kirvoittavat aikamoista keskustelua. Sekin kertoo mielestäni siitä, että äiti luonnostaan ei halua olla vastaamatta vauvan itkuun tai opettaa mitään noin raaalla tavalla.

no nyt se heräsi, jatketaan myöhemmin.. vioola

Esikoinen on reilu 2v ja kakkonen 5kk. Vauva nukkuu rinta suussa, kantoliina on ihana väline helpottmaan arkea, jotta ei joutuisi käsivoimat koetukselle, esikoinen ei ole joutunut yksin itkemään kun sekunteja (kunnes päästään paikalle), kakkonen nyt joskus ehkä melkein minuutinkin (joka on hirveän pitkä aika muutan!), kun pitää ottaa huomioon yös esikoien, ei häntäkään voi heittää sylistä pois vauvan itkun takia. Esikoinen nukkuu vieläkin suoraan meidän sängyn vieressä, ei siirretty hänet vauvan " tieltä pois" niin kuin joillakin tavaksi (oma huone on ja " isojen sänky" siellä on kyllä olemassa).



En ole kuullut mitään kummastusta kantoliinailun, itkuun vastamisen, perhepetin eikä muunkaan osalta. Olen 2v3kk käyttäytynyt juuri niin, kuin ne edellä olevat viestit kertovat AP:sta. Eikä kukaan moiti eikä kummastele. Johtuisiko siitä, että se tulee luonnostaan eikä kirjasta opittuna, ja suhtautun itse juttuun rauhallisesti enkä ole puolustuskannalla? Ainoat kommentit on " Onpa ihana se kantoliina, miks sitä ei ollut kun minun lapset olivat pieniä?!" ja siihen tyyliin. Tai sitten on mulla vaan riittävän älykas ja koulutettu tuttavapiiri ja sukulaiset (sekin kyllä totta, äitini varmaan osaisi sitä AP:sta paljonkin puhua, jos kysyisin).

Eroaahan AP toki " tavallisesta" lastenhoidosta siinä mielessä, että käsittääkseni on ihan tavallista, että kaikki eivät lapsen itkuun vastaa kovin nopeasti, eivät imetä, vaikka pystyisivät, eivät pidä vauvaa paljoa sylissä tai kanna vauvaa, nukuttavat vauvan yksin omassa huoneessaan syntymästä asti, pitävät huudatusunikoulua ja noudattavat muutenkin " rankempaa" linjaa jne. AP:iin edellä mainitut eivät kuulu ->



7 B´s of AP:



1. Birth bonding

2. Breastfeeding

3. Babywearing

4. Bedding close to baby

5. Belief in the language value of your baby' s cry

6. Beware of baby trainers

7. Balance



Ei silti tarkoita, että kaikkia 7 olisi " noudatettava" , vaan sitä parempi, mitä useampaa noista voi mahdollisuuksiensa mukaan toteuttaa. Balance lopussa tarkoittaa juuri sitä, että väkisin ei kannata esim. perhepedissäkään nukkua, jos kaikki saavat toisilla järjestelyillä paremmin nukuttua. Kaikki lähtee siitä, että mikä itselle parhaiten sopii.



AP ei rajoitu vain vauva-aikaan. Itsekin olen vasta aikeissa tutustua siihen, että miten sitä voi toteuttaa vanhemman lapsen kanssa. Tästäkin on Sears kirjoittanut kirjan.



Kuten sanoin, niin tulin juttuseuraa hakemaan aloituksellani muista, joita AP kiinnostaa. En nyt enää jaksa selitellä, mikä AP:ssä on niin " hienoa" , vaikka se monia ihmetyttääkin. Tietoa saa juuri tuolta Searsin sivuilta runsaasti. Mutta hyvä, jos joku, joka ei aiheesta ollut kuullutkaan, kuuli siitä nyt aloitukseni myötä ja kiinnostui :)

Raskausaikana luin aiheesta ja ihmettelimme mieheni kanssa että tämähän on ainoa järkeen käypä tapa hoitaa vauvaa..



Meillä on tietysti helppoa kun poika on vielä niin pieni, ettei tarvitse noita komentamisasioita yms vielä miettiä.



Meidän vauvanhoito on kantoliinailua ja aina vauvan sitä kaivatessa sylissä pitämistä. Pyrin vastaamaan itkuihin heti, en pysty keskittymään mihinkään muuhun jos vauva kitisee. Meillä nukutaan perhepedissä jne. (On meillä ne kestovaipatkin ainoina vaippoina käytössä)



Minulle on oikeasti vaikeaa kulkea vaunujen kanssa, sillä vaunuissa itkevä vauva tuntuu täysin luonnottomalta.. Jos vauva itkee liinassa, se ei häiritse sillä lailla koska hän on siinä lähellä lohdutettavana, mutta vaunuissa se itku tekee minut tosi levottomaksi, pitäisi päästä ottamaan syliin tai koskettamaan.



Että sellasta. Mua ei huvita selitellä sukulaisten eessä ja olen pitänyt nämä meidän nukkumisjärjestelyt ym omana tietonani. Liinailusta olen vaan sanonut, että en jaksa isojen vaunujen kanssa rumuta. Niinkuin en jaksakaan.



Miten teillä muilla sukulaiset on suhtautuneet " erilaisiin" ratkaisuihin?

Mua huvittaa kun liinasta aina kuulee, että SITTEN kun ihan oikeesti pääset ulkoilemaan VAUNUJEN kanssa.. Tai vähintään, että olisihan niitä sellaisia kantoreppujakin, ettei tarvitsisi tuota liinaa.. :)



Miusu ja poikanen 11 vk.

Kiva että keskustelu lähti käyntiin!



Työelämästä sen verran että onko kellään hyvää vinkkiä miten yhdistää perhe ja työ? Haluan olla lähellä oleva vanhempi, en halua viedä lasta alle 3-vuotiaana hoitoon, mutta kuitenkin yhteiskunta ja feministi sisälläni haluaa ajaa äidit töihin 10 kk jälkeen synnytyksestä. Ärsyttävää! Tuntuu että joutuu valitsemaan joko tai, ura tai lapset. Miksei tää yhteiskunta voisi olla sellainen että lapset saa ottaa mukaan töihin? No, ei tietenkään tehtaille tms. mutta useimpiin paikkoihinhan se voisivat tulla!



Mukavaa viikonloppua, mä palaan keskusteluun sunnuntai-iltana taas!

Mamma-Stina

Kerran taisin kokeilla, sekin niin ja näin, kun vauvalla oli pipo päässä (vein parvekkeelle nukkumaan), enkä nähnyt kunnolla, missä kohtaa korvat ovat. En siis ole varma, olivatko ne kunnolla päässä. Ei ainakaan pitkään nukkunut. Mutta tuon jälkeen alkoikin jossain vaiheessa nukkumaan parvekkeellakin paremmin. (Mahtava muisti sinulla!:)

Ihana ketjun alku, olen itsekin miettinyt että tällaisen pitäisi aloittaa :)

Haluaisin nimenomaan keskustella muiden AP:iden kanssa jutuista, ILMAN että tarvii väitellä siitä onko AP hyvä termi vai ei ja kuka voi kutsua itseään AP:ksi.



Kun tyttäremme (nyt 6,5 kk) syntyi huomasin että vaistoni sanovat minulle miten toimia. Aika usein vaistoni sanoivat toisin kuin esim. isovanhemmat. Ja sehän teki mut tosi epävarmaksi. Lisäksi akateemikkona ja hyvin kriittisenä kaikkea " kuultua" kohtaan, jouduin ryhtymään hakemaan tietoa asioista. Halusin kuten seiskaseiska todellakin tietää että miksi muka pitäisi antaa perunaa niin että nukkuu paremmin.



Ja sitten löytyi niin ihana AP! Sain sen avulla selitettyä " mikä minä olen" . Ja koin eräällä tavalla jopa valaistuksen :) Tätähän tää elämä on, ja näinhän se toimiikin, ja näin sen on pakko olla! :) On siis virallisesti ihan sallittua olla ns. tiikeriemo, se on luonnollista! :) Onneksi mieheni tukee minua tässä ja on täysillä mukana AP-vanhemmuudessa. Keskustelemme uusista jutuista aina ja mietimme mikä ois parasta, ja tadaa, näin AP-gurujenkin mielestä ja monien tutkimustuolsten! :)



Olen suomenruotsalaisena viettänyt paljon aikaa naraforaldrar.se ja familjeliv.se sivuilla, siellä on paljon tietoa AP:sta jos ruotsin kieli vain jotenkin sujuu. Foorumeja aiheesta löytyy paljon ruotsinkielisinä. Toivoisin tänne vauva-lehden sivuillekin oman keskusteluotsikon AP, joka kokoaisi " pehmeät (perinteitä kyseenalaistavat ja alkuperäisyyttä korostavat) vanhemmat" !



Kerronpa lyhyesti meidän tarinamme:

-Imetystä, imetystä, imetystä, ja olen ylpeä siitä.

-Jyrkkä ei unikouluille ja muille vastaaville kamaluuksille.

-EC (Elimination Communication) aloitettiin hiljattain, ja olen otettu vauvamme kyvystä ilmoittaa tarpeistaan.

-Vauvaa ei hoitoon ellei tosiaan pakko. Yhdessä tutustumme pikku hiljaa uusiin ihmisiin ja paikkoihin.

-Kannamme paljon, ja katsekontaktin vauva saa meihin aina myös lattialla ollessaan (harvemmin se siellä on).

-Perhepeti ainakin osan yöstä.



Mua ärsyttää suuresti suurin osa isovanhempien imetys- ja kasvatuskommentit, jotka ovat välillä ihan hirveitä (tästä antoisa ketju täällä pari viikkoa sitten). Toisaalta olen vähän liian kiltti enkä sano vastaan. Tämä aiheuttaa aina välillä ärsytystä sisimmässäni, jonka puran mieheeni :/ Onneksi saamme kuitenkin tehdä kuten haluamme oman lapsen kasvatuksen suhteen :) Saavat kutsua tunteelliseksi hömpäksi ja lapsen pilalle hemmottelijaksi. Yritän jatkossa olla vankempi mielipiteissäni!



Olen itse miettinyt paljon sitä tulevaa " kasvatusta" , eli kun on aika kieltää asioita ja laittaa rajoja. Kertovatko ne vaistot silloinkin miten pitäisi toimia? Onko se jatkuva kieltäminen todella tarpeen?



Olen itse ottanut ohjenuoraksi sen että mietin miten luolaihmiset mahdollisesti tekivät tietyn jutun. Se on auttanut minua monessa tilanteessa!



Lisäksi toivoisin muiden AP:iden mielipiteitä ja kokemuksia työelämän ja perheen yhteensovittamisesta.



Toivon että tämä keskustelu pysyisi siinä miten AP-vanhemmat toimivat elämässään, ja että turhat väittelyt siitä mikä on AP ja mikä ei jäävät pois. Asiallista keskustelua ihan tavallisesta lasten kasvatuksesta siis, pehmein arvoin jotka perustuvat tutkimustuloksiin :)



Ja, olen ERITTÄIN kiinnostunut olemaan mukana perustamassa oman foorumin aiheesta, suomenkielisenä (vrt naraforaldrar.se)!



Kram,

Mamma-Stina

Itsekin tunnen vieraaksi alkaa noudattamaan jotain tiettyä kaavaa jonka mukaan pitäisi lasta kasvattaa, ja lukea aina muka kirjasta miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia.. juuh, eipä ole mun juttu.



Maalaisjärjellä ja sydämmellä ajatellen pääsee yllättävän pitkälle, olen huomannut, eikä tartte kirjoista tarkistella ja lukea et mitäs nyt!



Vauva kun ei odota et " äiti äkkiä katsoo vaan kirjasta yhden jutun" sitten voit jatkaa touhujasi kun äiti tietää miten siihen pitää reagoida... Hih! ;) Älkää nyt loukkaantuko, jokainen tekee tosiaan niin kuin parhaaksi näkee ja kokee.

Lähtihän tämä aloitukseni alun tökkimisen jälkeen mukavasti käyntiin :) Mukavaa, että on kiinnostusta jonkinlaiseen AP-juttelusivustoon.



Itse löysin juuri Amerikkalaisen foorumin, aivan ihana lueskella sitä! Kun vain olisi vielä enemmän aikaa lukea :) Siellä tuplasti meidän vauvaa (10kk) vanhemmatkin vauvat heräilevät vielä usein yössä ja monet odottelevat sen menevän itsekseen ohi. Tämä vertauksena sille, kuinka yleensä tosiaan " panikoidaan" , ellei muutaman kuukauden ikäinen vauva jo vetele öitä läpi heräämättä ja vanhemmat ovat harmissaan, kun eivät saa nukuttua kokonaisia öitä. (Kuinka yllätyksenä se voi tulla, kun vauva kotiin halutaan?) Nykyään tuo heräily on asia, jolle on tehtävä jotain ja usein se osaksi määrittää sen, että onko vauva kiltti vai ei. No se siitä nukkumisesta... :)



Minua kiinnostaa juuri nuo kieltämisasiat tällä hetkellä paljon, kun tyttö konttaa joka paikkaan ja kävelee sinne, mistä tukea saa. Tuntuu, että aika paljon tulee kiellettyä, mutta useiten turvallisuussyistä.

jaksatko vielä vastata tiedusteluun, eli jatkuuko (ilmeisesti jatkuu) tuo ap-vanhemmuus sittenkin kun lapsi kasvaa? Minusta vauvan kanssa on aina ollut luonnollista toimia tuolla kuvatulla tavalla, eli nukkua perhepedissä, kantaa jne mutta miten isompien lasten kanssa? Äh, ei sinun toki tarvi nyt mitään kauheita stooreja minulle kirjottamaan mutta asia kiinnostaa kovasti.



Kent ja lapset 6v8k, 2v8kk ja 13kk

- kai se sitten on " muotia" , sillä todellakaan lähipiiriini ei kuulu ketään, joka vauvan itkuun tai mihin tahansa tarpeeseen ei heti reagoisi. TAI sitten se onkin juuri se tapa, jolla suurin osa ihmisistä joka tapauksessa hoitaa vauvaa. Varsinkin äideillä näyttää vaisto toimivan hyvin, isälle ehkä joku kirjakin voisi olla tarpeen. Onko uskomatonta, että tuttavapiirin kaikki vauvat (onhan niitä kai melkein 10 ihan lähipiirissä) nukkuvat vanhempiensa kanssa perhepedissä? Ja muutenkin minun näkökulmastani nuo aloituksessa mainitut tavat ja tyylit ovat nykypäivää ja käytössä joka puolella joka tapauksessa. Järjellä ja sydämellä!



Kiinnostaisikin, kun en siis ole mitään kirjoja lukenut, että miten siis tuo vaistonvarainen lapsen hoito eroaa " tavallisesta" lapsenhoidosta?



vioola

Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen kanssasi samoilla linjoilla.

Tottakai asioita ajattelee maalaisjärjellä, mutta minustakin on ollut kiva lukea AP:sta, koska se on NIIN lähellä juuri sitä mitä itse asioista ajattelen. Dr Searsin ajatuksista ja kokemuksista on saanut tukea omille ajatuksilleen. Ei se ole mikään raamattu tai muu jonka ohjeita sokeana noudatetaan.



Voisi olla paikallaan perustaa oma postituslista, koska tässä foorumissa on aina joku joka ymmärtää asiat täysin väärin tms.



Haikara ja poika 11kk

Niin, minä en ole tutustunut lastenkasvatusoppaisiin puolesta enkä vastaan (paitsi iki-ihanan Jari Sinkkosen!). Eli meilläkin ihan toimitaan äidin- ja isänvaiston mukaan. Tämän äidinvaisto ei kestä itkettämistä ja muutenkin taidan olla aika pehmomamma, mutta kiellän kyllä kymmenkuista tytön mennessä esim johtoja syömään. Kiellot muuten toimivat, riemukseni!



Eli saisiko, Seiskaseiska hieman lisävaloa asiasta? Siis jos viitsit kriittisestäkin suhtautumisesta huolimatta vastata. Kiinnostaisi kyllä, minua ainakin.



Ja pariin edelliseen viestiin viitaten: Onhan se totta, että tuskinpa moni äiti lastaan huudattaa vaikkei kyseisestä kasvatustavasta olisi kuullutkaan, mutta toki tutkimuksista ja teoriosta on hyötyä. Ei vanhemmuus ole mikään helppo juttu, joka noin vain perimätiedolla hoidetaan. Jonkun ihmisen perimätiedossa on kylmyyttä ja piittaamattomuutta, eikä se ole edes harvinaista. Joten jos tämä Atachment Parenting -opus tukee vanhempia lasten rakastavassa kasvatuksessa, niin hurraa sille!



niin, minä pyysin valaisua asiaan vain siitä syystä etten ole aiheesta aiemmin lukenut. Siis ihan mielenkiinnosta, en kuittaillakseni. :)



Kiitos kun vielä kirjoitit.



K

herättää aina kanssaihmisissä reaktioita ja aina tulee ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että lasta kasvatetaan/hoidetaan väärin.



Minä en varsinaisesti kuulu AP vanhempiin, vaikka olen aiheesta hiukan lueskellut raskausaikana. Ihan hyviä ideoita, mielestäni kuitenkin tämän tyyppinen suuntauksen seuraaminen pitää sitten olla selvä molemmille vanhemmille. Kuten kaikessa lastenkasvatuksessa molempien vanhempien tulee olla samoilla linjoilla ja jos ei olla pitää löytää järkevä kompromissi.



Meillä lasta pidetään sylissä, häntä lohdutetaan ja hellitään tarpeen vaatiessa. Lapsen kasvaessa on meille molemmille selvää, että lasta joudutaan myös kieltämään ja ohjaamaan oikeaan suuntaan.



Meillä nukuttiin perhepedissä aluksi, sitten siirrettiin poika sivuvaunuun ja nyt nukkuu omassa huoneessaan omassa sängyssä. Tähän ratkaisuun päädyttiin, jotta kaikkien unen laatu paranisi, koska olemme kaikki liian vilkkaita nukkujia samaan petiin. Kun lapsi on sairastanut on hänet otettu viereen ja me vastaamme hänen öisiin itkuihinsa heti. Käytän paljon kantoliinaa ja ergo-reppua, mutta myös vaunuja.



Pienen vauvan täytyy saada vanhemmiltaan paljon huomiota, mutta jossain vaiheessa on myös tuettava lapsen tarvetta itsenäistyä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat