Vierailija

Pääsin näin aikuisiällä vielä koulun penkille, oikikseen. Tuntuu pahalta, koska sen myötä olen ihan oikeasti menettänyt ihmisiä, joita pidin ystävinäni:(



En todellakaan ole ihmisenä muuttunut millään lailla, ihan sama vanha " hörhö" olen vieläkin, eli ei todellakaan ole noussut kusi hattuun... Lapsuudenystävät ovat säilyneet. He ovat kannustaneet ja tsempanneet opiskelemaan ja minä olen kannustanut heitä heidän jutuissaan, aika moni perustaa perhettä jne.



Mutta nämä toiset " ystävät" ...Noin 3 ihmistä, joita sain edellisen koulun kautta (eivät kylläkään tunne toisiaan.) Soiteltiin ja tekstailtiin, meilattiin ja pidettiin molemminpuolisesti yhtä. Sitten kun tieto tuli että hain ja pääsin, loppu yhteydenpito täysin. Tuntuu niin pahalta. Mikä neuvoksi?

Kommentit (12)

eli olen koulun alkamisen jälkeen _yrittänyt_ pitää edelleen heihin yhteyttä. Olen mm kertonut että on ostettu asunto ja ei vastausta, ei mitään. Numerot ja osoitteet ovat oikein, tiedän että ovat saaneet viestit multa mutta eivät vastaa.



Ääähh.. onko yleistä että jotkut ihmiset vain karsitaan pois elämästä? Miksei siitä voi ilmoittaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija:

Lainaus:


Minkä ikäinen olet? Olen itsekin harkinnut opiskelemaan lähtöä, mutta ikää jo 37, joten en tiedä uskaltaako=)




Kannattaa todellakin. Itse olen 25v. ja vasta aloittanut. Usein aikuiset valmistuvat nopeammin, koska suoraan sanottuna, työelämän jälkeen tuo tuntuu lasten leikiltä:) Meillä taitaa vanhin olla 60-vuotias... Sinun ikäisiäsi on paljon;) Ehdottomasti kannattaa! Sinullahan on työelämässä sitten uskottavuuttakin eri tavalla kuin 22-vuotiaalla...



ap

mutta olen kuitenkin jo aikuinen...ja miehen ensiasuntohan se on...



:( olen sitten vielä semmoinen kiltti ihminen että jään miettimään ja murehtimaan kuukausiksi, vuosiksi,että miksi yhteydenpito loppui, olisin tahtonut jatkaa ystävyytää... jne.



ap

Äläkä niitä ns kavereita sure, jos eivät tuon takia pidä yhteytää, niin eivät oikeita kavereita edes olleet. Oikein paljon voimia pänttäämiseen ja toivottavasti susta tulee oikeudenmukainen lakinainen, ei rahanvuoksi-mitä vain tekevä, vaikka hankalaahan se on asiakkaitaan valkata. Onnea ja menestystä!

Olen sen jälkeen yrittänyt pitää yhteyttä, ehdottaa tapaamisia, mailaillut ja lähetellyt kuulumiskyselyjä jne....

...puheluihini vastaa, puhuu vain ja ainoastaan koulusta, uusista ystävistään ja opiskelukiireistä. Aikataulut eivät koskaan (vaikka opiskelijalla on pitkähköjä lomia) sovi tapaamisiin.

Olen nyt sitten antanut opiskelurauhan ja lakannut kyselemästä kuulumisia. Opiskelen itsekkin työn ja perheen ohessa, mutta niin kiire ei ole koskaan, etteikö ystävät olisi meille tervetulleita tai heitä kaupungilla tapaisi.



Voihan olla, että korkeata tutkintoa opiskellessa aika, ajatukset ja kaikki elämä pedantilla ihmisellä menee kaiken muun edelle.

Taitaa valtion leipä kutsua mua.. Mutta nykyäänhän bruttopalkat pyörii siinä 2000e hujakoilla nuorilla juristeilla, joten ei tässä työnteolla rikastumaan pääse...Pääasia, että saa leivänpäälle muutakin kuin ylähuulensa;)



ap

melkein työelämässä on kiireisempää.



Vaikka se sattuu, koitan vain ajatella, että ehkä nuo eivät ole oikeita ystäviä sitten (vaikka niin luulin). Stressaa vain kauheat itsetutkiskelut.... Yksi ystäväni samantapaisessa tilanteessa sanoi minulle: " se ei johdu sinusta, eikä minusta...heillä on omia ongelmia"



ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat