Vierailija

Tai miehen vanhemmissa?



Aihe tuntuu ajankohtaiselta, kun olen noin puolen vuoden ajan huomannut omassa isässäni ikääntymisen merkkejä. Ikää hänellä on vasta 51 vuotta, mutta hänestä huomaa jo nyt, että muisti on alkanut heikentyä. Tuntuu aika ristiriitaiselta huomata omassa isässä muutoksia, ja varsinkin kun ne ovat muistissa. Toivottavasti isän muisti ei huonone samaa vauhtia tästä eteenpäin!

Sivut

Kommentit (22)

Mun vanhemmat 60-vuotiaita, muisti pelaa hienosti ja fyysistä kuntoakin riittää remontoimiseenm puutarhanhoitoon ja lapsenlapsien kaitsemiseen. Puheissaan ovat mielestään vanhoja mutta ei tekemisissään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

isä on 73 vee ja muisti on huono, mutta se johtunee runsaasta alkoholinkäytöstä. Hän ei esim. muista, olenko joskus oppinut uimaan ja mitä teen työkseni. Kuitenkin hän pärjää itsekseen ja ajaa autoakin sekä hoitaa äitiäni, joka on 68-vuotias syöpäpotilas.

Suurin muutos on tapahtunut äidissäni, joka oli ennen reipas ja iloinen ja kiinnostunut jännittävistä asioista. Sairaus on muuttanut häntä henkisesti ja fyysisesti.



Anoppi on äitini ikäinen ja saanut verenpainetaudin viime vuonna. aiemmin hänellä oli tosi alhainen verenpaine, nyt se on heilahtanut toiseen suuntaan.

huolissaan että sosio-ekonominen asema vaikuttaa paljon siihen, missä iässä "vanhenee".



Omat vanempani kohta 60. Näkyy siinä, että matkustavat kuin viimeistä päivää. Ajattelevat varmasti, että kymmenen vuoden kuluttua ei enää niin jaksa. Työelämässä uskoisin heidän pysyvän vielä vuosia. Ovat molemmat yrittäjiä. Se pitää nuorekkaana, vaikka ei ole hyvää terveydelle (kova stressi).

Muuten on ihan yhtä kaheli kuin ennenkin. Isä lopetti tupakoinnin täytettyään 55 ja tänä keväänä laihdutti 20kg. Alkoi harrastaa liikuntaa, mutta silti vaan on ollut jo viisi sydänkohtausta tämän vuoden puolella. Viimeisien muutaman vuoden aikana niitä on ollut parisenkymmentä ellei enemmänkin. Sitä vaan miettii missä vaiheessa se kohtaus iskee viimeisen kerran.

Olin sanomassa vain, että olen havainnut lähinnä ryppyjä, ja veltostumista, sekä semmoista yleistä kyynistymistä ja maailmankatsannon supistumista, että elämä on tässä ja nyt, ja suvaitsevaisuus on vähäisempää ja samoin maailman pelastaminen, ilmastomuutosasiat, äänestäminen, nyt ainakin, ei ole enää niin tärkeä asia. Ja että "ei tässä iässä enää voi muuttaa mihinkään".

Omat isovanhemmat ovat päälle 70 ja heillä vasta viime vuosina on tullut tämä, että ei tässä enää viitsi matkustellakaan, kun noita vaivoja on, niin ettei saa nukutuksikaan ja matkalla olo tuntuu hankalalta. Mutta muistissa ei ole vikaa vielä heilläkään. Vasta 100-vuotiaalla mummolla on muistiongelmia..

Äitini alamäki alkoi vähän vajaa 60-v, kun joutui jäämään pois töistä reuman ja sydänvaivojen takia. päällä vielä nivelrikko, polvet on jo vaihdettu ja lonkka menee seuraavaksi. Nyt 68 v, masentunut marttyyri ja aika aloitekyvytön, mutta silti muuten mukava ja hetkittäin oma vanha humorintajuinen ja rempseä itsensä. Ja on muuten akateeminen, että kyllä siinäkin porukassa ikä näkyy, jos on sairauksia...



Isä porskuttaa, 72 tuli täyteen ja muisti vähän heittää välillä, mutta hajamielinen on ollut ikänsä, eli ei uutta.



Miehen vanhemmat ovat hyväkuntoisiä vähän 60 päälle. Pientä kremppaa, muttamuuten ihan entisellään.

Ulkoisia muutoksia on kyllä: äidille hiukset harmaantuneet, painoa pikkuisen tullut lisää (edelleen kuitenkin hoikka. Isä taas ehkä laihempi kuin ennen ja hieman kumarainen. henkisesti menneet mun mielestä parempaan päin, niistä on tullut rennompia ja suvaitsevaisempia. En ole huomannut muistiongelmia. Molemmat ovat vielä töissä.

ovat täysin ukkoutuneet ja mummoutuneet eläkkeelle jäätyään. Siis ovat toki teräviä ja äly/muisti pelaa normaalisti: seuraavat televisiota, lehtiä ja hoitavat taloa ja mökkiä, mutta elämätavat ovat taantuneet vanhojen ihmisten tapoihin. Äitin koti on erityisesti ollut tosi vanhanaikainen ja alkeellinen, ja äiti on muuntamassa elämäänsä samanmoiseksi nyt. ihailee suunnattomasti sellaista elämää, jossa on kärsimystä ja hankaluuksia.



t: se jonka äiti lopetti parturissa käymisen jäätyään eläkkeelle



Lainaus:

kuuluu" ovat ns. vähän koulutettuja. En tarkoita tätä pahalla, mutta olen tämän huomannut vuosien varrella katseltuani ihmisiä ammattini kautta.

onko anoppi aina ollut tämmöinen, mutta



- puhuu koko ajan samoja juttuja, kertoo samat asiat uudestaan ja uudestaan. Ei toki samalla tapaamiskerralla mutta tiedän jo missä tilanteessa kertoo minkäkin jutun jostain sukulaisestaan/tuttavastaan.



- Tuntuu että mikään asia ei mene perille. Jos kerron nätisti jonkun käytännön asian mikä pitäisi hoitaa tietyllä tavalla niin ei. Eikä tämä selvästikään ole tahallista, sellaista ettei halua ottaa vastaan neuvoja miniältä tms.

isäni on muuttumassa kärttyisäksi ja väsyy helposti tehtyään fyysistä työtä. Äiti taas muuttumassa henkisesti yhdeksänkymppiseksi ja nauttii kitkuttamisesta ja vanhanaikaisesta vaatimattomuudesta. Esimerkiksi ei ole käynyt kahteen (!) vuoteen parturissa, vaikka nuorempana kävi säännöllisesti. Samoin ei osta mitään nättiä vaatetta enää koskaan. Sen jälkeen, kun jäi eläkkeelle, niin on mummoutunut täysillä ja ylpeilee vielä sillä, kuinka pihi on nykyään.

Omissa vanhemmissa:

äiti 45v ja olen huomannut että nän on melko ailahteleva ja kärttyinen. Syyttelee ongelmistaan muita ja näkö on huonotunut mutta erinomaisessa kunnossa.

isä 50v ja mies senkun fiksuuntuu ja ainoastaan näkö huonontuu. Myös erittäin terve.



Miehen vanhemmat:

Äiti 60v. vaivoja pukkaa ropisemalla mutta mitään ei voi tehdä asioille. Ravaa lääkärissä ja kasvattaa pillerivarastoaan.

isä 64v. Vaivoja riittää ja katkeruutta sitäkin enemmän...

vanhempani olivat ärtyneitä, kiukkuisia, väsyneitä.



Kun eläkepäivät alkoivat molemmat ovat tulleet niin mukaviksi ja leppoisiksi.



Hieman he kuntoilevat ja tekevät asioita joista pitävät yhdessä ja erikseen.

itse huomaan muutoksia mm. siitä, että eivät ole niin musta-valkoisia enää. ennen oli hirveän tarkkaa ja tiukkaa joka asiassa - nyt alkaa mielipiteet liittyen lähinnä lapsiin alkaa laimentua. Mutta noin muuten, ajatusmaailma on edelleen "kyllä tekin tajuatte asian oikean laidan kun tähän ikään pääsette". Hirveän alentavaa siis edelleen. nykyään ovat tosi kiinnostuneita vain siitä mitä sukulaiset ja tuttavat ajattelevat heistä ja puunaavat omaisuuttaan siinä uskossa että jotakin kiinnostaa.

No äitini 78v lenkkeilee vielä päivittäin vähintään kymmenen kilometrin lenkkejä. Isä, saman ikäinen , harrastaa monenlaista. Molemmat hoitavat isoa puutarhaa ja seuraavat päivän tapahtumia televisiosta ja lehdistä. Muisti on hyvä molemmilla.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat