Seuraa 

Kauankohan tätä kestää ja miten voisin tehdä arjestä edes hiukan mukavampaa molemmille, kun 3-vuotias poika on kiukkuinen kuin ampiainen aikä mitään tehdä suosiolla vaan joka asiaan on vastaus en. Siis en syö, en kerää leluja, en mene pissalle jne. Jos uhkailen lelujen pois viemisestä, ja niitä onkin viety pois, niin poika vastaa vie vaan. Ei siis haittaa ollenkaan. Jos äitillä alkaa pinna palaa ja ottaa vaikka kädestä kiinni ja vie sinne pissalle niin alkaa raivoisa huuto ja karjuminen.

Ilta kun tulee niin on jo äiti lopulta niin poikki ja kiukkunen että ei kenelläkään ole enää kivaa. Joskus jopa aamulla tuntuu että ei halua edes herätä kun tietää jo etukäteen minkälainen päivä on tulossa.

En yksinkertaisesti saa mitään kontaktia lapseen ja lapsi ei kunnioita vanhempien sanomisia pätkääkään. Melutaso on meillä jo turhan korkea kun ei normaali ääni tehoa niin tulee huudettua sama asia, vaikka sekään ei kyllä auta yhtään sen paremmin.

Olen miettinyt pojan hoitoon laittamista, mutta tuntuu jotenkin niin epäreilulta laittaa, koska hoidan kotona nuorempaa ja vauvakin on tulossa. Tulisiko lapselle vain vielä enemmän epämiellyttävä olo...

Nyt siis vinkkejä mitä keksin ja teen attä arki alkaisi jokaisen mielestä sujua paljon mukavammin ilman koko aikaista kiukuttelua.

Kommentit (15)

Itselläni aikoinaan samanikäiset lapset, mutta ei arki kyllä tuollaista ollut. Ehkä teillä on jo riitelystä/uhmasta muodostunut molemminpuolinen kierre (siis kummankin, Sinun ja lapsen puolelta), jonka katkaisuun kummatkin osapuolet tarvitsisivat lepoa, positiivista ilmapiiriä ja mukavia rutiineita.



Voisitko tehdä jotain mukavaa (muualla kuin kotona) vain yksin esikoisesi kanssa? Menisitte rannalle etsimään kiviä, metsään retkelle, puistoon piknikille tms.

Jäi vielä sanomatta, että palkitsemisessa ei ajanjakson tarvitse olla koko päivää. Voihan sen tehdä niinkin, että jos aamupäivä ennen päiväunia ok, tulee hymynaama tms. Tai ihan hetki kerrallaan: aamupala, pukeminen, riisuminen, vessakäynti, nukkumaanmeno jne.



Toivottavasti löydät jonkin systeemin, mikä teidän perhettä auttaa. En usko, että hoitoon vienti olisi ratkaisu tässä tilanteessa. Se on lapselle iso muutos, ja väsyneenä hoitopäivän jälkeen lapsi saattaa olla vielä hankalampi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä auttoi konkreettisuus siitä, miten päivä on mennyt. Jos tulee kunnon tappelu, tai lapsi tekee jotain tosi typerää ja kiellettyä, tulee jääkaapin oveen lappuun iso musta ruksi. Alla kannattaa olla selitys itselle, miksi ruksi tuli. Kun näitä rukseja tulee kolme viikon aikana on meillä karkkipäivä peruttu. Kolmevuotias jo ymmärtää luvun kolme, ja kuinka paljon se on. Toki se rangaistus voi olla jotain muutakin, mikä on lapselle tärkeää, esim. joku lelu (mikä ei teillä näköjään auttanut) tai lastenohjelmat X päiväksi, tai jo luvattu retki jonnekin tms.



Sitten palkitseminen! Jos päivä on mennyt ihan hyvin, piirrän illalla toiselle paperille samaisen jääkaapin oveen ison värikkään hymynaaman. Kun näitä ihania naamoja tulee kolme, saa lapsi jonkin palkinnon. Meillä se on tarra, joista lapsi pitää erityisen paljon. Niitä on kiva liimailla tarrakirjaan.



Oma äkäpussi kesyyntyi aika helposti, kun otettiin tämä konkreettinen systeemi käyttöön. Toki tappeluihin auttaa myös oma itsehillintä. Vanha " laske kymmeneen" -sääntö on ihan ok, kunhan sen muistaa siinä tilanteessa. Eilen lapsukaisella meni pasmat sekaisin, kun en alkanutkaan tappelemaan ja huutamaan. Istuin vain, luin lehteä ja sanoin puhuvani sitten, kun lapsi kertoo asiansa normaalilla äänellä huudon sijaan. Laitoin kylmän rauhallisesti lapsen huutamaan omaan huoneeseensa. Sitä huutoa kyllä kesti aikansa, mutta voitinpa sen erän. Piste ja hymynaama äidille!!



Koita jaksaa, hetki kerrallaan.


Mutta pakko on ihmetellä, että pitääkö niitä lapsia pukata noin tiheään tahtiin, kun selvästikin 3-vuotiaasi kärsii. Ei tuollainen käyttäytyminen ole enää normaalia? Lapsesi kaipaa rauhallista arkea, rutiineja jen.



Ehkäpä sitä hoitoon viemistä kannattaisi todellakin harkita.

kun päivä on mennyt hyvin, lapsi saa valita tarran omaan tarrakirjaansa. Kun tarroja on kerätty esim 10 kpl , sovitte, että teette jotakin kivaa yhdessä, meillä se oli esim uimahallissa käyntiä, elokuvissa käynti, tai ihan mitä tahansa, mikä on lapsesta mieluista.

Lapsesta se on ollut tosi motivoivaa ja tuloksia tulee nopeasti.



Tottakai lapsi koettelee rajoja, kyllä se kohta helpottaa. Meillä vaativa esikoinen, ollut jo syntymästä asti, herkkä, temperamenttinen ja huh sitä aikaa, kun vauva tuli ... ekat kuukaudet oli tosi rankkaa, ei vauvan takia, vaan esikoisen kansssa.



tsemppiä !

normaaleilla 2-3-vuotialla on uhmaikä oli talossa vauvoja tai ei - toisilla helpompi toisilla vaikeampi.

Ap:lle voimia. Saitkin jo hyviä neuvoja. Ja ihan oikeasti et ole huono äiti vaikka osittaista hoitokin harkitsisitkin.

Hei!

Yritä olla aamulla ajattelematta miten kamala päivä lapsen kiukutellessa on tulossa. Lapsi käyttäytyy helposti miten hänen olettaakin käyttäytyvän! Yllättävän paljon vaikuttaa odotukset.

Itselläkin 3 v ja 1,5 v ja hermot välillä hukassa, mutta tämän yritän muistaa. Jaksamista!

Joko olet tosi typerä tai sitten vastauksesi oli provo. Toivon jälkimmäistä.



Meillä on tuon 2 v 2 kk pojan kanssa johdonmukainen jäähykäytäntö. Laitan pojan omaan huoneeseen, kun hommat eivät suju. Toisinaan toimin niin, että en anna poitsulle minkäänlaista huomiota, kun hän alkaa äksyillä. Suljen vain korvani ja sinnittelen hermostumatta. Helppoa se ei ole, mutta palkitsevaa kyllä.



Tsemppiä!

Tyttäreni uhmaikä puhkesi perheen kuopuksen syntyessä 1.8v:na.Kiukkuinen toisinaan,kuin ampiainen-Olen varautunut,että tämä uhmis kestää n.2v:a.Uhmaikäisyys 2-4 vuotiailla on loppujen lopuksi lyhyt aika...ei sentään koko kultaisen lapsuuden aika.

kivoja vinkkejä löytyikin jo tästä pinosta! Meilläkin näes taistellaan todella pahan uhman kanssa.. :/

Mutta tuli pari kysymystä mieleen..

Entä jos ei auta huumorikaan?ei " kilpailuttaminenkaan" ?

Eikä aikaa jäähyjen ym vahtimiseen aina ole, koska 6kk vauvakin tarvitsee hoitoa ja yhdessä oloa.Ei vauvaakaan voi huudattaa kun esikoisen kanssa menee aikaa...

Tuli vain mieleen... ;)

Terveisiä vaan uhmaisten tuplien perheestä! Mielestäsi viestisi ei ollut mitenkään omituinen eli meillä on tuonlaista nyt taas lähes joka päivä. Tuplat on kohta kolme vuotta. Pari kuukautta sitten oli taas hyvä vaihe, mutta nyt ovat taas niin mahtavia ja päivät ovat tosi vaikeita. Mielestäni lapsenne on ihan normaali tai sitten meillä on kaksi täysin epänormaalia... Kaikkien lapset vaan eivät ole niin uhmaisia eivätkä ymmärrä, että vanhemmillakin palaa pinna sitten vaikka huutamalla, mikä ei tietty paljoa auta eikä nyt hyväkään konsti ole. Uskon, että tulee meillä ja teilläkin taas tämän uhman välissäkin helpompiakin jaksoja ja taas saa energiaa jaksaa ja nauttia näistä pikku-uhmaajista (eilinen oli aivan kamala päivä, tänään parempi, huomaa kirjoitustyylistänikin). Usein ajattelen, että hyvä, että tahtoa löytyy tässä kovassa maailmassa. Yritän myös ajatella, että jospa tämä kova uhmaikä ennustaa helppoa murrosikää, itselläni meni näin ja hyvä ainakin kuvitella niin. Lapset vaan hakevat lujaa rajojaan ja onhan tämä haastava vaihe. Itse suosittaisin silti esikoisenkin pitämistä kotihoidossa.



Voimia kovasti! Kyllä me tästä noustaan!

Kannattaa myös yrittää ottaa huumoria peliin...meillä mies hallitsee sen puolen parmmin kuin minä, mutta olen kuitenkin koittanut opetella sitä itsekkin ja on tepsinyt välillä ihan hyvin. Esim: Kun pitää mennä pissalle tai leluja keräämään, otetaan kisa " kuka kerkiää ensin" . Meillä ainakin pojalla on hauskaa kun hän voittaa kisan. Monesti tehdään vielä niin päin että " mennään äkkiä hampaan pesulle ettei isi kerkiä ensin" ja minä menen pojan kanssa puolijuoksua. Toinen konsti meillä on että kieltää tekemästä sitä mitä pitää tehdä, esim. älä vaan laita tätä paitaa päälle ja sitten kun poika laittaa niin vielä sanotaan venyvällä äänellä eeeiii saaa laittaaa....ja pojalla on hauskaa, vaikka tietää kyllä mistä on kyse eli ettei sitä paitaa oikeasti kielletty laittamasta. Ei muuten kannata huutaa, ainoa sen vaikutus on se että lapsikin alkaa huutamaan, olen sen itse todennut että se tarttuu...Sano kaksi kehotusta, toisella kerralla varoitus että jos ei ala sujumaan niin joutuu jäähylle, ja tarvittaessa vielä " tämä on viimeinen varoitus" ja sitten jäähylle miettimään minuutti per ikävuosi. Yleensä jäähyn jälkeen meillä ainakin alkaa homma taittumaan paremmin...Mielestäni lapsi voisi mennä vaikka osa-aikaiseen hoitoon tai parina päivänä viikossa, minusta se on lapsenkin kannalta hyödyllistä kun saa leikkikavereita ja tottuu toimimaan muiden kanssa. Luulen siis, että lapsikin nauttisi siitä että saa käydä leikkimässä kavereitten kanssa, en usko että siitä tulee mikään epämiellyttävä olo, vaikka alkuunhan se vaatii aina ensin totuttelemista kun hoidon aloittaa mutta kun on tottunut niin varmasti lapsi tykkää.



Aplarin viestin vinkit toimivat ainakin meillä. Oma äitini on " huumorikasvattaja" ja aina kun oma huumorini katoaa, menen muutamaksi päiväksi mummolaan katsomaan miten mummo hoitelee kiukkuisen 3-vuotiaan uhman. " Eli kumpi kerkeää pissalle... kummalla lirisee ekaks. Kummalla on likaisemmat kädet (likaisempi vesi). Kumpi pesee paremmin hampaat. Kumpi syö ekaksi. Näytäppä vauvalle miten syödään reippaasti."



Totta kai itselläkin tulee joskus huudettua, mutta onneksi järki voittaa siinä vaiheessa kun huomaa että lapsi menee vielä hankalammaksi... Äkkiä pitää vain miettiä jokin uusi mielenkiintoinen asia jotta kiukku unohtus ja oma huutokin unohtuis... eli " hei, pelataanko jalkapalloa" tai jotan muuta mukavaa.



Oma esikoiselleni olen varannut päivähoitopaikan 3 päiväksi viikossa... kamalan kallista, mutta palkitsevaa. Hän käy hoidossa välillä tuon 3 päivää, välillä 1 päivän ja välillä ei ollenkaan. Hoidossa hän oppii leikkejä, lauluja askarteluja... ihanaa kuulla kun hän laulelee uusia lauluja iltaisin kun HALUAA LEIKKIÄ YKSIN. Eli kun päivällä on säpinää ja kavereita, yksin leikkiminen tuntuu sitten tosi mukavalta. Jos sulla on mahdollista viedä oma 3-vuotiaasi muutamaksi tunniksi kerhoon, uskoisin jo sen auttavan... aluksi siitäkin tulee levottomuutta, mutta pitemmän päälle se on varmasti palkitsevaa.



Jaksamista!!!

lienee äidiltä perittyä. =)



Singneeraus: Minusta vastauksesi oli asiaton. Vanhin laseni ei ollut kolme vuotias kun toista lasta suunnittelimme joten en voinut tietää että 3-vuotias kärsii jos saa sisaruksen pienellä ikäerolla. päinvastoin kuvittelin että saa mukavan leikkikaverin joita täällä meillä päin ei joka mutkan takana ole ja hyvin lapset leikkivätkin yhdessä ja pikkuveli on todella tärkeä isommalle. Toivottavasti teilläpäin kuitenkin lapsille löytyy naapurikavereita, jotta sinulla ei samanlaisia ongelmia tule olemaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat