Seuraa 

olen noin 20 vuotias nuori neito ihminen..

kerron lyhyesti mun elämän historiaa parinvuoden takaa ja jos jollain on samantapisia kokemuksia niin ois kiwa jutella niistä lisää!!

Olen ollut muutaman kerran raskaana saanut pari kertaa keskenmenon ja joutunut yhden kerran tekemään abortin, abortissa mun kohtu repes ja lääkärit sanoivat etten koskaan enää vois tehdä aborttia jos haluan saada lapsia, kun jos mun kohtu repeää uudestaan niin sit mahdottomuus saada lapsia..

No nyt olen taas raskaana (pillerit petti) me ei olla mun nykyisen miehen kanssa tunnettu kauaa (vajaa 5kk) mutta asutaan kyllä yhdessä. (nopeaa toimintaa) Mun miehellä on kolmevuotia tyttö edellisestään suhteesta. He erosivat viime marraskuussa. Nyt minä haluan tämän lapsen muttamies ei, koska entisen erosta on kulunut kuulema liian vähän aikaa ja nyt on jo tulossa uusi lapsi uuden naisen (minun) kanssa.. mutta olen yrittänyt selittää hänelle että jos teen vielä abostin niin voi käydä niin ettten koskaan tule saamaan lapsia!!! mieheni vaan sanoo että et sinä voi tietää, eikä lääkärit!!! mä olen ihan sekaisin mitä teen!! ymmärrä kyllä miestäni jos hän ei alua näin nopeasti uutta lasta, mutta apua auttakaa mitä teen!!!!!

-julianna

Kommentit (5)

Mä sanon lyhyesti, että älä nyt helvetissä tee aborttia.



Kuten chicky sanoi, niin adoptiovanhemmista ei varmasti ole pulaa jos siihen päädyt..luulen kylläkin, ettet halua siitä luopua kunhan saat sen syliisi =)



Tsemppiä!! (mitä ikinä päätätkin) =)



t. poppis

Minun mielipiteeni on että älä missään nimessä tee aborttia vaan jos mies haluaa. Päätä asia itse. Jos et koskaan enää pysty saamaan lapsia abortin jälkeen niin katuisit asiaa kuitenkin ja ehkä olisit katkera miehelle.



Mieti nyt itse tarkkaan että mitä haluat mutta itse en aborttia tekisi. Teillä on todellakin muutamia kuukausia aikaa sopeutua asiaan ja vauvan syntymän jälkeen ihmettelet että kuinka edes harkitsit aborttia.



toivon että teet päätöksen omasta sydämestäsi, ei miehen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

No tuota... mulla ei ole samanlaisia kokemuksia, mutta tahdoin kuitenkin kirjoitta sulle muutamia ajatuksia, jotka tuli mieleen...



Ensinnäkin, onnea raskaudesta! Se on aina suuri ihme, ja monet tällä palstalla varmaan tekisivät mitä tahansa saadakseen tuon plussatuloksen...



Ihan sua rohkaistakseni sanoisin, että eihän se vauva vielä huomenna tulisi! Teillä on monta kuukautta aikaa sopeutua tilanteeseen ja totutella ajatukseen.



Nythän on kyse sinun kropastasi, uskoisin sinuna lääkäreitä, jos he sanovat, ettei kohtusi kestä aborteja enää. Ei he sellaista turhanpäiten sano. Oletko valmis miehen takia luovuttamaan mahdollisuuden koskaan tulla äidiksi? Älä hätäile ratkaisusi kanssa.



On ihan normaalia, että sua pelottaa ja huolestuttaa; varmasti jokainen odottaja käy sellaisia tunteita läpi, on vauva sitten toivottu tai ei. Älä kuitenkaan anna kenenkään painostaa sinua aborttiin. Vaikka (pahimmassa tapauksessa) jäisit vauvan kanssa kaksin, on olemassa tukisysteemejä, joiden avulla pärjäisit varmasti aivan hienosti!



Ja sitäpaitsi, eihän abortti ole suinkaan ainoa vaihtoehto; jos ette kertakaikkiaan kykene vastanottamaan vauvaa tähän tilanteeseen, niin voisitteko harkita vauvan antamista adoptoitavaksi? Suomessa on monia pareja, joiden syli on tyhjä, ja jotka varmasti rakastaisivat vauvaa koko sydämestään!



Kannat sisälläsi lahjaa; toivottavasti ymmärrät sen arvon!

Toivon sinulle paljon rohkeutta ja viisautta...



Halauksin, Chicky





kiitos vastauksestasi se sai ajattelemaan mua monella eri tavalla ja miettimään asioita uudesta näkökulmasta... kiitos!!!

oletteko nyt kauan olleet yhdessä? jos saa udella?

Vain sä itse pystyt päättämään mitä teet...



Mutta tässä mun tarinani, ei nyt ihan samanlaista tilannetta ole ollut mut kuitenkin...



Elikkä joo, jonkin aikaa sit elin aika railaksta elämää ja miehiä tuli ja meni...

Vuoden aikana mulla oli kaks keskenmenoo viikoilla 8-10, molemmilla kerroilla pillerit oli pettäny.

No sit mä tapasin tän mun nykyisen miehen. Oltiin oltu yhdes 2kk, kun mä huomasin olevani taas raskaana...

Mies oli just noin 3kk sitten saanut lapsen yhdenillansuhteen seurauksena... No mieshän ei ihan mielellään olis heti halunnu toista lasta...

Mutta mulla itselläni oli täysin vakaa päätös siitä asiasta että en tee aborttia vaan pidän lapsen ja mies saa kuulua elämäämme jos haluaa... (ehkä jonkun mielest jyrkkä ajatus mut...)

Kuitenkin mulle tuli rv7 tosi kovia " polttoja" ja aattelin taas et kesken menee, mutta eipäs sit mennykkään.

Pikku hiljaa mieskin alkoi innostuu ajatuksesta et me eletään yhdes ja meille on tulossa lapsi!!!

Muutettiin sit yhteen ja saimme suloisen lapsen ja nyt sitten yritetään jo toista!!! =)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat