Vierailija

Eli: minä vaadin kaikilta lapsiltani pienestä pitäen kohteliasta käytöstä muita kohtaan, myös omia sisaruksia kohtaan.

Vaadin että pyytävät anteeksi ja tarkoittavat sitä, heti kun oppivat ymmärtämään sen merkityksen.

Eri-ikäiset lapset käyttäytyvät ikänsä mukaan, eli esim 6-vuotiaan ei anneta vauvailla kolmivuotiaan tavoin.

Kommentit (13)

Kuinka voit vaatia, että sanoessaan anteeksi, lapsi on pahoillaan? Lapsen tunteita et voi onneksi sinäkään määrätä, vaikka johonkin muottiin yritätkin kasvattaa.

Vierailija:

Lainaus:


Sellaisia ei olekaan, kun luonne- tai temperamenttierot. Jos lapsi on ns. vaikea, on vika vanhemmissa. Vaikeita lapsia ei ole olemassakaan, on vain huonoja vanhempia.








Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tosin pidän huolen siitä, että toisia pitää kohdella nätisti ja näytän siitä itse esimerkkiä. Myös lasten isä eli mieheni on varsin esimerkillinen tässä asiassa.

oli eräs hoitolapsi, ainokainen, joka mm, päätti äitinsä opiskelut. Jos lapsi ilmoitti aamulla, että tänään ei mennä hoitoon, ei äiti tuonut vaan olivat kotona. Lapselle ei kelvannut normaali ruoka, ja ei suostunut syömään koska kotona sai koska halusi. No, oli sitten nälissään seuraavaan ruokaan asti. Halusi joka päivä tuoda jos jonkinlaista romua, esim, sarjakuvalehtiä hoitoon. Sanoin että vain lelupäivänä tuodaan lelu, muutoin en ole vastuussa jos menee rikki tai häviää. Ja sai joka ikinen aamu raivarit äidilleen kun ei saanut ottaakaan enää mukaan mitään.

Sellaisia ei olekaan, kun luonne- tai temperamenttierot. Jos lapsi on ns. vaikea, on vika vanhemmissa. Vaikeita lapsia ei ole olemassakaan, on vain huonoja vanhempia.





minä haluan, että lapseni käyttäytyvät hyvin sen vuoksi, että he ymmärtävät sen sisältäkäsin oikeaksi. En halua, että he pyytävät sen vuoksi anteeksi, että pitää pyytää, vaan sen takia, että he ovat oikeasti pahoillaan.



Minut lapsena pakotettiin pyytämään anteeksi. Muistan vieläkin sen katkerana, että mutisin anteeksipyynnön ja samalla sisäisesti näytin keskisormea.

Siksi minä en koskaan pakota pyytämään anteeksi. Pyydän ja korostan sen merkitystä, mutta en pakota.

Ja kun lapsen opettaa pienestä pitäen pyytämään anteeksi, hän myös OPPII tajuamaan, milloin anteeksi pitää pyytää ja olla pahoillaan.



Jos ei ikinä opeteta pyytämään anteeksi, ei sitä TAITOA opikaan.

samoin kiitän lapsen puolesta. On oppinut sekä pyytämään anteeksi, että kiittämään, vaikka en ole mitään pakotus-sessioita pitänytkään asian hyväksi.

Vierailija:

Lainaus:


Kuinka voit vaatia, että sanoessaan anteeksi, lapsi on pahoillaan? Lapsen tunteita et voi onneksi sinäkään määrätä, vaikka johonkin muottiin yritätkin kasvattaa.




lapselle voi opettaa empatikykyä. jos lapsi ei ole tekemästään väärästä pahoillaan, on kuule asiat aika helvetin huonosti.

Lapsia ei saa komentaa, he saavat traumoja. Lapsille ei saa huutaa, hyvä äiti ei huuda. Lapsilla ei tarvitse olla sääntöjä, niitä ehtii noudattaa sitten vanhempana. Jos tulee ongelmia, lapselle puhutaan, selitetään, puhutaa ja selitetään. Väite, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia, on paskaa. Jokaiselle lapselle voi puhua hellästi ja hän rauhoittuu. Sellaisia ei olekaan, kun luonne- tai temperamenttierot. Jos lapsi on ns. vaikea, on vika vanhemmissa. Vaikeita lapsia ei ole olemassakaan, on vain huonoja vanhempia.

Eihän lapsi nyt tahallaan tee väärin! Näin ollen hänen ei tarvitse pyytää anteeksikaan. Ja sitä paitsi, eihän se koskaan ole edes meidän Ville-Veikon vika! Lapsella on oikeus syödä, juoda, pissata, kakata, huutaa, raivota ihan missä vain ja milloin vain, onhan hän lapsi! Lapset saavat kotona leikkiä joka huoneessa, levittää kaikki tavarat (omat&vanhempien) pitkin kotia. Lapsi on silloin luova. Ja sotkujaahan ei tietenkään tarvitse siivota, sehän on lapsityövoiman käyttöä! Sama on käytössä myös kyläpaikoissa. Jos me menemme kylää, on isäntäväen velvollisuus huolehtia, että esillä on vain tavaroita, joihin meidän kultamussukkamme saavat koskea. Ja tottakai hyvässä kyläpaikassa huomioidaan lapsivieraat ja ostetaan kaapit ja varastot täyteen eri ikäisille sopivia leluja! (vaikka olisi itse lapseton)

olen periaatteessa samaa mieltä. Mutta - minusta anteeksipyynnöllä ei ole merkistystä, jos silmät puhuvat toista kuin suu.



Minä olen tuo ensimmäinen vastaaja, joka lapsena pakotettiin pyytämään anteeksi koska koin sen epäoikeudenmukaiseksi syystä tai toisesta. Minä en siis pakota lapsiani pyytämään anteeksi, mutta jos he eivät sitä pyydä, niin he saavat siitä sanktion.



He kyllä joutuvat kiittämään. Mutta minulla ei olekaan siitä puolesta itselläni traumoja :-)







Siis mun mielestä lapsen täytyy ehdottomasti pyytää anteeksi, jos on tehnyt toiselle lapselle jotain kurjaa. Se anteeksipyyntö ei silloin ole sitä pahantekijää ja hänen tunteitaan varten, vaan sitä varten, jota on loukattu! Ihan sama vaikka lapsi ajattelisi siinä tilanteessa sisäisesti mitä, jos on tehnyt toiselle pahaa, niin anteeksi pyytää, se anteeksi pyyntö on sen toisen lapsen oikeus.



Sitten jälkikäteen ja muutenkin aina aika ajoin voidaan keskustella sen anteeksipyynnön todellisesta merkityksestä, miltä lapsesta tuntuu jos häntä kiusataan, eikä pyydetä anteeksi tms. Mutta itse tilanteessa se anteeksipyyntö kuuluu hyviin käytöstapoihin. Eikö teidän lasten tarvitse kiittääkään jos ei huvita?



Ihan uskomattoman itsekkäitä apinoita jotkut lapsistaan kasvattaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat