Vierailija

Mitä mieltä olette kolmesta pienestä porsaasta? Kaksi possua vaan lorvii ja hutiloi, ja jos maailma olisi oikeudenmukainen paikka niin susi olisi ne syönyt. Mutta ei, kirja päättyy niin, että nää kaksi laiskaa possua menee siipeilemään veljensä luo, joka teki kunnon työtä.



Prinsessa Ruusunen sitten. On ensin tottelematon ja menee koskemaan värttinään, vetelee sitten laiskana hirsiä sata vuotta tekemättä mitään, ja tämä palkitaan prinssillä.

Sivut

Kommentit (36)

jota en itse asiassa aikonut lukea lapsille ollenkaan. Siinähän on ihan kauheita tarinoita! Mutta lapsipa tykkää, ja olen itsekin muuttanut mieltäni osittain. Niissä on ihan hulluja juttuja jotkut, sellaisia jotka saa lapsen mielikuvituksen lentämään ja tarinat siirtyy leikkeihin. Punahilkkaa en kyllä mielelläni lue, se on aika raaka.



Lapsiin kai vetoaa se mustavalkoisuus ja asioiden yksinkertaisuus noissa vanhoissa saduissa. Monet uudemmat on liiankin monimutkaisia suvaitsevaisuudessaan, lapselta menee usein pointti ihan ohi joissain uudemmissa saduissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensin merenneito luopuu pyrstöstään ikuisen elämänsä hinnalla ja lisäksi jokainen askel sattuu kuin astuisi puukon kärjelle. Sitten prinssi rakastuu toiseen, kaikesta huolimatta. Sitten merenneito-ihminen voisi palata veteen tappamalla prinssin ja vuodattamalla hänen verensä jaloilleen. Prinsessa rakastaa prinssiä niin, ettei voi tehdä sitä. Sitten tapahtuu jotain, jota en muista, ja merenneito armahdetaan takaisin mereen mutta meren vaahtona, ei enää merenneitona.



Mä en ole koskaan ymmärtnyt, mikä tämän opetus on tarkoitus olla, sekö, ettei naisen sovi rakastaa aktiivisesti vaan hänen tulee odottaa passiivisena sitä prinssiä. Ei ihan tätä aikaa enää.

vanhemmissa saduissa yltiösovinnaiset sukupuoliroolit. Pojat ovat villejä, kurittomia ja rohkeita ja lopulta niitä oikeita sankareita. Tytöt taas kilttejä ja samalla myös vähän tylsiä. Esimerkkinä Pepi, joka on pentueen ainut poika- karkaileva, vallaton ja lopulta tekee jonkun urotyön. Tytöt ovat ruodussa rusetit kaulassa. Sama asetelma toituu aika monessa kirjassa.

Paha jätti kaulkee maita ja mantuja hävittäen kyliä ja syöden ihmisiä. Jättiä ei saada hangilta ja ihmisiä kuolee.



Sitten jätti tulee metsän reunaan ja kettu pelästyy metsän eläinen puolesta. Kettu ensin ihailee jätin suurta kokoa ja epäilee, ettei sentään jättikään pysty juomaan järveä tyhjäksi. Jätti kehuu ja että voi ja päättää näyttää.



Jätti vyöttää mahansa pajunversilla, ettei maha repeä veden painosta ja alkaa juoda. Kun järvi on melkein juotu, kettu menee ja puree vyötteet poikki, jätti räjähtää ja kuolee.



Ovela kettu sai jätin hengiltä.

ja pavunvarsi? Jaakko kiipeää sitä pavunvartta pitkin jättiläisen linnaan, varastelee jättiläiseltä kultaa ja muuta arvokasta ja lopuksi tappaa jättiläisen, kun jättiläinen lähtee ajamaan Jaakkoa takaa.



Opetus? Tyhmiltä tai pelottavilta saa varastaa eikä niiden elämä ole minkään arvoinen?

Ja pahan suden vatsa täytettiin kivillä.





"

[quote]

Aika monissa Grimmin saduissa myös viattomat kärsivät. Esim. siinä, jossa susi tekeytyy vuohiemoksi ja syö kaikki muut kilit vain yksi, joka oli nokkela piiloutumaan, pelastuui."





Sadun nimi on Susi ja seitsemän pientä kiliä...

Susi on rauhoitettu eläin, uhanalainen. Kun se saalistaa muita eläimiä ruoakseen, se toteuttaa vain lajityypillistä käytöstään, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta saduissa se oikeuttaa karmaisevaan eläinrääkkäykseen, niin kuin nyt vaikka se että maha leikataan auki ilman puudutusta ja täytetään sitten kivillä ja heitetään lampeen.

Rumassa ankanpoikasessa pikku ankkaa kiusataan ja se saa kärsiä kamalasti erilaisuutensa vuoksi, ja sen sijaan että se lopulta hyväksyttäisiin omana itsenään, se saa hyväksynnän vasta kun muuttuu (kasvaa) joutseneksi. Ts rumat ja hitaat ei edelleenkään kelpaa mihinkään.



Tai Pieni tulitikkutyttö sitten: köyhän on parempi kuolleena.



Punahilkkaa on feministitutkimuksessa tulkittu paljonkin ja sen voi lukea aika mielenkiintoisestikin. Siinähän nuori nainen hairahtuu hyveen polulta hurjan mutta hurmaavan suden takia. Susi ja Punahilkka päätyvat sänkyyn yhdessä ja susi ahmaisee tyttösen ihanaan suureen suuhunsa... Valitettavasti sitten vaan tulee se hemmetin tylsä metsästäjä, teilaa suden ja varmaan nai Punahilkan, joka muistelee lopun elämäänsä tuota yhtä pyörryttävää hetken hurmiota. Tarinan opetus naisille: karatkaa metsään sen suden kanssa, älkää jääkö odottelemaan metsästäjää!

Yks possu raataa, ja kaks muuta jotka ei tehneet mitään palkitaan sitten sillä, että he pääsee siivestämään ahkeran veljensä kustannuksella.

muut syötiin, yks pikkukili vaan pelastuu, mutta sitten tehdään punahilkat ja pelastetaan ne muut suden vatsasta, kun susi oli ähkyssään nukahtanut jonnekin lähistölle.

Jason-kirjoja ei meille pienenä luettu, mutta todella ymmärrän, miksi, kun niitä nyt olen katsonut. Saimme vanhan Jason-kirjan, jossa Jasonin yh-äiti joutuu lähtemään Ruotsiin töihin siivoamaan ja tarjoilemaan ravinoloihin. Onneksi kunnon kansankoti järjestää niin laadukasta varhaiskasvatusta, että Jason oppii kielen ja saa ystävän ja kohta äitikin puhuu ruotsia jja saa parempia töitä!

ja isoveli panee ne myöhemmin töihin. Onhan se hyvä, että ne saivat toisen tilaisuuden.



SItäpaitsi RUusunen ei ollut tottelematon. Ei häntä kielletty koskemasta värttinään: isäukko koetti typeryydessään hävittää kaikki värttinät eikä puhunut tyttöraukalle mitään.



Mutta itse asiassa on ihan turha keskustella siitä, miksi Grimmin sadut sopivat lapsille. Niitä ei aikanaan tarkoitettu lapsille ollenkaan, vaan aikuisille.

Peppi Pitkätossu on heitteillejätetty, hylätty, yksinäinen lapsi, joka kehittelee tarinan meriä seilaavasta isästään -onhan isä oltava edes jossain- ja saadakseen huomiota tekee kaikenlaista ja kuvittelee olevansa maailman vahvin jne.



Eemeli on paitsi ADHD, myös liikaa kuritettu, liian vähän rakkautta saanut lapsi hänkin.



Nalle Puh ja Puolen Hehtaarin metsä kertoo todellisuudessa huumehöyryissä hiippailevasta jengistä, Nalle Puhin kun on pakko saada hunajaa, Ihaa on masentunut ja Tiikeri käy ylikierroksilla, menisi varmaan metron eteen ja pysäyttäisi sen, jos Puolen hehtaarin metsässä metro olisi.



Muumit taas kertovat Tove Janssonista itsestään ja hänen lespoudestaan.

Että mikäköhän tämän tarinan opetus nyt oli... Niissä on voimakkaita tunteita, uhkia, pelottaviakin juttuja, joita lapsi voi turvallisesti käsitellä tarinan kautta.





Lainaus:


Mä en ole koskaan ymmärtnyt, mikä tämän opetus on tarkoitus olla, sekö, ettei naisen sovi rakastaa aktiivisesti vaan hänen tulee odottaa passiivisena sitä prinssiä. Ei ihan tätä aikaa enää.

että paha saa palkkansa. Esim. susi ei saanut niitä porsaita, prinsessa saa prinssin ja ilkeä äitipuoli häviää. Susi ei syö Punahilkkaa vaan kuolee itse jne.



Esim. päällisin puolin raat Grimmin sadut ovat psykologisesti hyviä lapsille, sillä vaikka tapahtuisi mitä tahansa kauheaa ja uhkaavaa, paha saa kuitenkin palkkansa eikä sankari kuole.

Esim. Pekka Töpöhännässä onnellinen loppu tarkoittaa sitä, että kaikki porukalla raapivat Monnia, ajavat Monnin pois tms.



Lainaus:

että paha saa palkkansa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat