Vierailija

.

Sivut

Kommentit (178)

Vierailija:

Lainaus:


Minulle ei kolmen lapsen äitinä ole ollut realistista mennä töihin. Osa-aikaisista juristeista en ole kuullut ja mies ei ole halukas joustamaan omissa työajoissaan. Joten perhe ensin ( jos toisella puolella ovat henkilökohtaiset ambitioni).




Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja hellitään paljon.



Pyritään löytämään perheelle sellaiset ratkaisut mitä ovat lapsiystävällisiä, esim asuinpaikka ja työelämän sovittaminen lasten tarpeisiin.



Meillä tuo työelämä tarkoittaa sitä että lapset kotihoidetaan 1,5v asti ja sen jälkeen vanhemmat tekevät vajaata työaikaa niin ettei hoitopäivät veny yli 6h ja vapaapäiviäkin löytyy.



Lasten eteen on tehrty myös se että esikoinen on omista erityistarpeistaan laitettu päiväkotiin (lyhyet hoitopäivät) alle 2v vaikka toinen vanhempi onkin ollut nuoremman kanssa kotona. Paras ratkaisu molemmille lapsille ja myös vanhemmille siinä sivussa.



Vietetään aikaa koko perheen voimin, syödään yhdessä, ulkoillaan jne. Osin lasten takia harkitaan nyt myös koiran ottamista.



Mies on koti-isänä.

Työskentelemme suurissa kansainvälisissä yrityksissä yläportaassa nykyään.



Olin kotona 5 vuotta lasten ollessa pieniä. Nyt olen täysipäiväisesti töissä, mutta en suostu tekemään yli 37,5 tuntia/viikko. Jonain päivänä saataan tarvittaessa tehdä esim. 9 tuntia, mutta seuraavana otan ylityön takaisin. Lasten tarhapäivä on aina enintään 8 tuntia (jos olen ylitöissä mies hakee lapset normaaliin aikaan).



Lisäksi olen tehnyt tämän selväksi työnantajalleni. Jos lapset ovat sairaana, hoidan heidät itse. Työnantaja maksaisi MLL:n hoitajan, mutta en hyväksy sitä. Työni teen hyvin ja huolella, mutta olen aina korostanut töissä perheen tärkeyttä. Jos ei passaa pomolle, etsiköön toisen tilalleni. Toistaiseksi on passannut :)

melba:

Lainaus:






Käytännössä meillä myös elellään suht vaatimattomasti, joten jos jotain erityistä tulee elämään, niin voimme elellä ihan hyvin toisen palkalla jonkin aikaa ja tarvittaessa voimme sitten vaikka realisoida omaisuutta, jotta sitä pystyy jatkamaan. Lisäksi olemme rytmittäneet esim. omia työpäiviämme (sekä exän että nyt lapsen isäpuolen kanssa) niin, että lapsen hoitopäivät eivät ole olleet juuri koskaan yli 7 tuntia. Lisäksi työt on valittu niin ettei ole paljon esim. matkustusta.




Ei kai se nyt mitään kovin vaatimatonta elämää ole jos seitsenkuisella lapsella on seitsemän välikausihaalaria....

Sitä että ihmiselle on perhe niin tärkeä että hän järjestää tarpeeksi aikaa olla heidän kanssaan. Jos on aina töissä, niin on silkkaa valehtelua sanoa että perhe on tärkeä. Ihminen löytää aina aikaa siihen minkä kokee mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi, jokainen meistä tietää sen.

Meillä oli mies vuoden vuorotteluvapaalla vanhempainvapaan jälkeen ensimmäisestä lapsesta. Nyt kun olen palaamassa töihin toisen lapsen jälkeen, niin aion tehdä lyhennettyä työaikaa ( 6h /pvä ). Työ on molemmilla sellainen, että työajat ovat kiinteät, lukuunottamatta miehen satunnaisia työreissuja. Minä tietysti joustan mahdollisimman paljon silloin. Lomarahat vaihdetaan vapaaksi. Lomat ja vapaa-aika vietetään yhdessä.



Molemmilla on tarpeeksi mielenkiintoinen työ, josta riittää rahaa asumiseen ja elämiseen ( ilman luksusta ). Meillä tavallinen perheasunto, 1 auto. Mun mielestä sekin on huomioimisen arvoinen seikka, mitä nro 41 toi esille, rahalla kieltämättä saa lapsillekin lisää elämänlaatua, joten ei se työssäkäyminenkään ihan vähäpätöinen juttu ole. Ja suurin osa joutuu menemään töihin halusi tai ei. Olkaa te onnelllisia joiden puoliso ( vaimo tai mies ) pystyy elättämään koko perheen ja saatte olla kotona niin halutessanne ! Silloin on todellinen valinnanvapaus tässä asiassa.

Lainaus:

Yksinkertaistettuna sitä, että perheemme etu menee isoissa kysymyksissä aina työpaikan edun edelle.



Se millaisia yksittäisiä valintoja näiden pohjalta kukin tekee, on minusta toissijaista. Se, ettei työ mene perheen hyvinvoinnin edelle lienee tärkeintä. Mikään yksittäinen valinta tuskin tätä aiheuttaa tai takaa, kyse on syvällisemmästä elämänasenteesta!




Tosi hyvin sanottu! Luin vähän ihmeissäni ketjua, kun siitä näyttää tulleen reseptivihkonen ennemminkin kuin todellista keskustelua... Toisaalta tietysti on mukava lukea ideoita käytännön toteutukseen, mutta eiköhän todellisuudessa aika HARVA pidä perhettään työhönsä nähden toissijaisena. Jos lapset ovat tasapainoisia ja onnellisia ja arki sujuu hyvin uraputkesta huolimatta, miksi pitäisi kikkailla?



Itse olen kotiäitityyppiä, siksi on ollut helppo käyttää kaikki mahdolliset kikat perhevapaista yms. systeemeistä hyödyksi. Olen käytännössä siis varmaankin keskimääräistä nykyäitiä perhe

Lainaus:

keskeisempi

, mutta en nyt sentään perhe

Lainaus:

myönteisempi

. Työkin voi olla toisille tärkeää, vaikka perhe menisi arvomaailmassa selvänä ykkösenä. Ja ne käytännönvalinnat voivat näkyä muutenkin kuin numeruksina!

-olen ollut kotona 5v ja lapsia 2kpl

-en aio mennä 8h per päivä töihin seuraavaan 10v

-teen töitä syksystä alkaen noin 5h per päivä

-lapseni ei mene koko päivä kouluun (asumme ulkoimailla)

-matkustamme lasten kanssa

-lasten paras menee aina aikuisten edun edelle

-olen korkeasti koulutettu ja tavallaan koulutukseni on mennyt hukkaan koska halusin lapsia ja olen ollut kotona näin kauan. Tulen siis tekemään työtä joka ei vastaa koulutustani koska se on perheeni etu

Menee töihin vasta sitten ja vain sellaisilla ehdoilla, ettei siitä ole mitään kielteistä vaikutusta perhe-elämään. Esim jos osa-aikatyöt sopivat perheelle parhaiten, mutta työnantaja haluaa kokopäiväiseen työhön, niin sitten joutuu sanomaan, ettei voi ottaa työtä vastaan.

Vierailija:

Lainaus:


Perhe on minulle tärkein mutta silti menen mielummin töihin juksemaan materian perässä. Jos yhtään välittää 1,5v lapsesta niin varmasti hoitaa tätä kotona vielä saman verran lisää.



Miesten töissäkäynti on ihan eri asia. Kautta aikojen miehet ovat elättäneet perheensä ja vaimot hoitaneet kodin ja lapset. Lapset saavat ihan riittävän isäsuhteen muodostettua vaikka isä työssä käykin. Mutta jos äiti lähtee töihin niin äiti-suhde kärsii todellakin. Äidin luonto on pysyä lapsen luona ja nainen joka jättää 9kk-1v lapsen isän hoitoon palatakseen töihin ei tiedä äitiydestä mitään.




Jokainen sumplii omalle perheelle sopivalla tavalla omat valintansa, pääasia kai on, että arvot on kohdallaan ja sydän paikallaan. Eli en tod. lähtisi tekemään mitään listaa perhekeskeisistä tai -vastaisista toimintatavoista, huh mikä ajatuskin... suorastaan perhevastainen ;) Niin kauan kuin perhe voi hyvin, on arvot ainakin kohdallaan.



Miksi ylipäänsä normiperheessä pitäisi tehdä erityisjärjestelyjä? Onhan kautta aikojen työ ollut ihan normaali osa tavallista arkielämää, myös perheellisille. Ja jopa niille uraihmisille. Ymmärrän, että esim. jonkun perheenjäsenen ollessa vakavasti sairas joudutaan miettimään myös käytännönjärjestelyjä uudella tavalla, mutta normitilanteessa kaikki hössötys on turhaa.

vaan haluan todella tuntea lapseni ja viettää vapaa-aikani heidän kanssaan. En vois kuvitella muuta, siksi turvallinen 8-16 duuni. Omia ajatuksia ja unelmia löytyy toki mutta aikansa kutakin. Elämä ei saisi muutenkaan olla liian hektistä ja pelkkää materiaa, ei kuulu mun ajatusmaailmaan.

Ei tuo ollut mun mielestä hyvä esimerkki perhekeskeisyydestä vaan pikkusieluisesta ääliömäisyydestä. Pelottaa että tuo ei ollut provo vaan joku kansanedustajaksi pyrkivä nainen...

vaikka hyvä työpaikka oli odottamassa - ja vaikka mies opiskeli. (Eli oli taloudellinen " katastrofi" , mutta maailman ihaninta aikaa silti:))

Vaikka minua olisi uhattu työpaikan menettämisellä, en olisi palannut aikaisemmin töihin, koska koin ehdottoman hyväksi ja oikeaksi ratkaisuksi olla lapsen kanssa tuon ajan kotona.



Otan niin vähän töitä kuin mahdollista, minulla on lyhyet työajat jne.



Kertokaa mitä hyvää tässä ketjussa on, että sitä pitää koko ajan nostaa?



Onko nostaja joku kotiäiti, joka on mielestään kirjoittanut jotakin yliluonnollisen mahtavaa tähän ketjuun?



Referoikaa!

Mutta niin vaan on! Muutamana esimerkkinä mainittakoon seuraavat asiat:

Jos lapsi on kipeä, on itsestään selvää, että saa palkallista saikkua kunnes lapsi on terve.



Lapsen joulu-, kevätjuhlat yms tapahtumat on automaattisesti vapaalla (vuorotyö)



Kesälomat jaetaan niin, että kaikki saavat vähintään kaksi viikkoa perheen yhteistä lomaa.



Eli työnantajani on todellakin toteuttanut sanomisensa!



Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat