Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen ihan oikeasti huono äiti. Rakastan lapsiani tietenkin, mutta en osaa olla jämäkkä ja asettaamaan rajoja kunnolla. Elämämme on välillä yhtä kaaosta.

Mua melkeein itkettää, kun ihmiset neuvoo, että " sanot vaan jämäkästi ja lujasti, ja pysyt sitten siinä, mitä sanot" . Minähän sanon niin jämäkästi ja lujasti kuin osaan, mutta olen kai lepsu ja epäjohdonmukainen ihan huomaamattani ja tahtomattanikin.

Minä en jaksa. Mulla ei oo enää voimia ees yrittää.



En olis muuten edes ajatellu asian olevan ongelma, mutta nuorin kolmesta lapsestamme käyttäytyy huonosti ja riehuu. Ennen luulin, että tietty kaaos kuuluu lapsiperheen elämään. Nyt tajuan, että vika on minussa. En osaa, olen laiska ja saamaton, epäjohdonmukainen ja periksi antava, huono äiti.

Kommentit (13)

Mun vinkki sulle tiukkuuteen: Tee selkeät säännöt, vaikka vaan että pöydille ei kiivetä! Sitten pöydille ei kiivetä. Jos joku on kiipeemässä pöydälle niin sanot vaan " Ei, pöydälle ei kiivetä!" Ja nostat pois.



Sun nelivuotias osaa jo tajuta uhkauksen ja ymmärtää että jos sanot äiti ei osta polkupyörää jos vielä kiipeät, tai että viet lelut jäähylle. Sitten vaan viet lelut varastoon päiväksi. Kun aina uhkaat lelujen poistolla, tietokoneen sulkemisella, ei saa mennä kaverille niin alkaa uppoomaan jos toteutat uhkauksen.



Kasvattamisen ei tartte olla huutoa ja kamalaa, riittää että komentaa ja ottaa pois pahanteosta. Lapset jankuttaa jos tietää että sää annat periksi! Miksi edes yrittää kieltää kasvata suoriltaan vapaasti, naurettavaa tollanen että kiellät jotain ja lapsi jankuttamalla saa sen.



Sää teet lapsellesi vaan karhunpalveluksen jos et opeta lapsiasi! Vanhemmuus on rajoja JA rakkautta, rakkautta ei ole se yksinään että antaa periksi koska lapsi on NIIIN söpö ja sulla ei riitä munat komentaa.

Me on komennettu kaikkia lapsia heti vajaan vuoden iästä. 2 minuuttia komentamisesta tehdään jo muuta kuin sitä kiellettyä ja koko ikävä asia ettei saa tehdä jotain on unohtunut!



Mua kiinnostaa aapee tietää että miten sää pidät ihan tavallista kieltämistä ikävänä ja vaikeena asiana? Koska musta on vaikeempaa jättää komentamatta!

Huonosti käyttäytyvä on 4-vuotias ja ollut aina hankala, vaikka onkin samalla ihana.

Minusta meidän lapset eivät ole koskaan olleet turvattomia tai onnettomia. Kurittomia usein kylläkin ja " omaehtoisia" , kuten neuvolassa sanottiin.

Mua vaan masentaa se, että kaikki neuvovat sanomaan jämäkästi, mutta minä en osaa. En osaa olla jämäkkä, en ole koskaan ollut.

Annan periksi huomaamattani. Ja vaikka nuorimmaisen ongelmat ja jatkuva kaaos johtunevat huonosta kurista, en osaa ja pysty olemaan tarpeeksi ankara. Ja muut äidit jakelevat kyllä aina ongelmatilanteissa neuvojaan, jotka ymmärrän kyllä ainakin useimmiten järkeviksi, en vain osaa niitä toteuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuulostaa siltä kun olisit menettänyt toivosi kokonaan.

Et ole huono äiti jos rakastat lapsiasi ja yrität toimia heidän parhaakseen. Kun et ole siinä mielestäsi onnistunut niin ruoskit itseäsi- ihan turhaan.

Olet selvästi jäljittänyt ongelmakohdankin- nyt on sitten aika ryhdistäytyä ja aloittaa uusi järjestys sinun ja lapsiesi elämässä.

Siitä lähtien Äiti on turvallinen, rajat asettava äiti joka rakastaa lapsiaan olemalla johdonmukainen- ja pitämällä niin uhkaukset kuin lupauksensakin.

VAIKEAA se on, helppoa ei vanhemmuus ole koskaan- mutta sinä pystyt siihen!

Rajat ovat rakkautta ja rutiinit kuovat turvaa lapsille. Nämä faktat kannattaa aina muistaa.

Et ole yksin näiden epäilyksiesi kanssa- aika harva pitää itseään täydellisenä äitinä.

Voimia ja jaksamista toivottaa kohtalotoveri

Musta on tullut ihme vallanhimoinen huutaja, joka en tajua puoliakaan lapsen puheista, kun olen niin muissa ajatuksissa ja sitten turhaudun ja

huudan, kun lapsi suuttuu mulle ja alkaa hölmöillä. Voi jee.



Yritetään keskittyä ja tsemppiä meille!

Oon tässä sitä mieltä että jokainen äiti (vanhempi) tekee parhaansa.

Se mikä on sun paras, ei välttämättä ole toisen mutta jokatapauksessa sinä teet sen parhaasi mihin pystyt nyt ja tällä hetkellä!!!

Yhdessä tuttavaperheessä äiti ei saa kuria, vaikka yrittää. Olen huomannut että hän ei vain osaa sanoa rumasti ja kovemmalla äänellä. Isä pitää siellä kuria. Kyl se siit

Olen ihan oikeasti huono äiti. Rakastan lapsiani tietenkin, mutta en osaa olla jämäkkä ja asettaamaan rajoja kunnolla. Elämämme on välillä yhtä kaaosta.





Vertaatko nyt itseäsi siihen huumeäitiin, joka pössyttää ja piikittää vaikka vauva itkee märkänä ja nälissään nurkassa?

Vai siihen juoppopariskuntaan joka lähtee baariin ja jättää pikkuvauvan yksin kotiin?



Mihin verrattuna olet huono äiti? Äläkä vertaile itseäsi muihin. Keskity omaan elämääsi. Aina on parempia ja huonompia olemassa.

..tarvitsette tukea ja apua perheenne kaitsemisessa?

Eihän kukaan ole täydellinen vanhempi, mutta jos jokapäiväinen elämä tuntuu hankalalle niin sitä varten on perheneuvolat ja muut alan asiantuntijat joilta saa tukea ja neuvoja vanhemmuuden tueksi.

Mielestäni teidän kannattaisi kokeilla- varsinkin jos kurin kanssa on vaikeaa.

Rohkeasti vaan!

eli ne mitkä koet kaikista rasittavimpina tai ongelmallisempina aloita niistä. jos lapsesi esim vonkuu ruokaa pöydästä noustuaan, ravaa huoneensa ja tv:n ja pöydän väliä. niin puutu ensin siihen. keskity yhteen asiaan ja ole siinä tiukkana niin on helpompi alkaa kouluttamaan lapsia. esim heidän noustessa pöydästä sanot että nyt ei tulla takaisin seuraavan kerran iltapala. nosta heti lautaset pois jne ja pidä huoli etteivät mene kaapille. tämä kestää hetken että joudut keskittymään tuohon etteivät mene esim yksin kaapille mutta nopeasti se tuottaa tulosta!



korkea aika ruveta toimimaan sisko!! jos meinaat jonkun otteen saada lapsestasi! :)



Yritä vain olla jämäkkä ja johdonmukainen. Kolmosenne on varmasti vain vilkas tapaus ja tarvitsee vielä tiukempaa otetta kuin vanhemmat lapset. Sä tiedät nyt missä vika ja voit vain parantaa. Usko itseesi ja omaan äitiyteesi. Hyvin se sujuu.

tämä " huonosti käyttäytyvä" nuorimmainen on? Meidänkin katraassa voisi osasta sanoa, että riehuu yms. mutta mielestäni se kyllä kuuluu ihan näihin tiettyihin uhmakausiin.



T. yks huono-äiti syndroomasta kärsivä - ei siksi, etten pitäisi kuria vaan siksi, että hermot palaa liiankin usein, ja ärjyn ja karjun aivan liikaa lapsipoloisille (eli ei taida kovin turvalliselta tämä äiti-hahmo näyttää;(

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat